Luukku 20: Pääosassa Nella

Tämä luukku on pyhitetty kokonaan perheeni koiralle, shetlanninlammaskoira Nellalle, joka on ollut meidän silmäterämme jo reilut neljä vuotta. Näihin vuosiin on mahtunut paljon kaikkea: pentuajan tihutöitä, leikkaukseen johtanut onnettomuus, temppujen opetusta, hiljalleen pahentunut koirapelko, agilityharjoituksia, jokapäiväisiä pieniä onnenhetkiä - ja ennen kaikkea satoja ihania kuvia. 

Nella hakupäivänä

3.6.2009 pitkäaikainen haaveeni omasta koirasta toteutui, kun haimme pikkuisen Nellan Porista kotiin. Olimme jo pitkään katselleet perheeseemme juuri shetlanninlammaskoiraa, sillä ne olivat helppohoitoisia, sopivan kokoisia ja näppäriä kouluttaa. Pentuja vaan ei tuntunut löytyvän mistään, mutta sitten Nellan kanssa kävikin tuuri. Se oli pentueensa ainoa henkiin jäänyt (kaksi muuta pentua kuoli heti synnyttyään) ja oli jo varattukin jollekulle, mutta koska kukaan ei saapunut sitä luovutusikään mennessä hakemaan, saimme pennun itsellemme.

Ensimmäisiä päiviä kotona

Pentuajat hurahtivat nyt ajateltuna todella nopeasti, ja Nella oppi siinä ajassa vaikka mitä. Se oli todella helppo pentu, oppi nopeasti sisäsiistiksi ja kulkemaan hihnassa. Temppuja aloin opettaa Nellalle pienestä pitäen, ja nyt se osaakin jo noin 15 eri käskyä. Kävimme myös yksissä pentunäyttelyissä ennen kuin Nellasta kasvoi ylikorkea. Agilityäkin kokeiltiin, mutta Nella ei viihtynyt siellä, joten olemme lähinnä hypelleet esteitä lenkkipolkujen varrella. Pentuaikana Nella oli todella rohkea ja puuhakas tapaus, aina oltiin menossa johonkin!

Mun ylisöpö pentu <3

Kasvaessaan Nellasta tuli hetkeksi kunnon tuholainen, ja meidän eteinen joutui tämän ajan päätteeksi remontiin. Nella tylsistyi yksin ollessaan ja nakersi kaikkea eteensattuvaa, kuten lattialistojen kulmia, mattoa ja jopa yhden peliohjaimen johdon... Vähitellen tihutyöt loppuivat kuitenkin itsestään, eikä Nella ole sen koommin aiheuttanut mitään tuhoa.

Nella inhoaa uimista ja vettä ylipäätään, niin kuin ilmeestä huomaa :D

Märkä pikku rotta <3

Vuoden vanhana Nella loukkasi jalkansa lenkillä, luultavasti astuttuaan johonkin kuoppaan. Sen seurauksena takajalan ristisiteet vaurioituivat, ja ne piti leikata. Jonkun aikaa Nella joutui kulkemaan paketti jalassaan, mutta melko nopeasti päästiin onneksi takaisin tositoimiin. Sen koommin Nellalle ei ole mitään haavereita sattunut, kop kop...

Nella on aina ollut maailman huomionkipein koira, joka ei koskaan kyllästyisi rapsutuksiin. Sitä on myös aina ollut helppo käsitellä ja opettaa. Nellan ainoat ongelmat ovat tällä hetkellä ovikellon haukkuminen ja pelko toisia koiria kohtaan. Koirapelon se on kehittänyt muutaman epäonnisen tapahtuman seurauksena, kun toinen isompi koira on päässyt jahtaamaan sitä. Ihmisten kanssa Nella taas tulee todella hyvin toimeen, kai se luulee itsekin olevansa sellainen... Shelteillä on myös suuri paimennusvietti, joten Nellakin on aina tikkana valvomassa meidän perheen menemisiä ja tulemisia.

Nella koirien kanssa...

... ja ihmisten kanssa. Pientä eroa havaittavissa?

Yritin lähteä leirille :D

Nella on myös todella kuvauksellinen koira, joka osaa poseerata tilanteessa kuin tilanteessa. Se on myös loputtoman kärsivällinen pysymään paikoillaan, mikäli niin pyydän. Temppujakin Nella tekee mielellään, oli mulla sitten herkkuja mukana tai ei.

Kaiken kaikkiaan Nella on mitä mahtavin kotikoira, joka osaa ottaa ilon irti jokaisesta hetkestä. Onhan se jonkun verran rauhoittunut nuoruusajoistaan, mutta vieläkin löytyy pilkettä silmäkulmasta. Nella on persoona isolla P:llä, maailman hassuin koira <3