torstai 29. elokuuta 2013

Vihdoin taas hevosen selässä!

Tänään viimeinkin olin siinä kunnossa, että uskalsin lähteä taas tallille! Yhdeksän päivää olenkin jo ehtinyt sairastaa, tuntuu kyllä melkoiselta ikuisuudelta... Maanantaina aloin jo olemaan epätoivoinen kun ei olo ollut viikossa helpottanut yhtään, vaikka terveyskeskuksesta sanottiin että lepäämällä tämä "flunssa" paranee. Lähdin sitten suosiolla Pulssiin, josta tulikin heti diagnoosi: akuutti poskiontelontulehdus molemmilla puolilla ja lisäksi vielä otsaontelokin (en edes tiennyt tämän olemassaolosta) tulehtunut. No ihmekös oli vähän raskaan tuntuinen pää... :D Mulle määrättiin antibioottikuuri, ja heti ensimmäisestä päivästä lähtien olo on kohentunut vauhdilla. Makuaistikin on vihdoin palannut, jipii! Vielä kuitenkin huomaa, etten ole täysin terve. Nokka nimittäin vuotaa edelleen vuolaammin kuin keskiverto vesiputous, enkä pysty harrastamaan liikuntaa ilman että sykkeeni pomppaa pilviin. Pikkuhiljaa kuitenkin parempaan suuntaan :). Tämän tarinan opetus: älä ikinä, siis ikinä mene terveyskeskukseen, jos suunnitelmissasi on parantua mahdollisimman pian. (Siinä tapauksessa taas, että suurin unelmasi on maata monta viikkoa sängyssäsi lääkkeiden ympäröimänä, suosittelen lämpimästi edellä mainittua paikkaa!)

Nyt kuitenkin takaisin varsinaiseen aiheeseen eli talleiluun. Mulla oli hieno suunnitelma juoksuttaa Lelleä, koska en vielä ole siinä kunnossa että olisin voinut ratsastaa kunnolla. Huomasin kuitenkin vasta tallilla, että olin fiksuna uohtanut juoksutusliinan kotiin (viime postauksessa taisinkin jo mainita siitä mun vihanneksen muistista...) No, juoksutus sai sitten jäädä tältä päivältä ja päätin sen sijasta lähteä maastoilemaan. Lelle oli muuten tänään todella suloinen kuin hain sen laitumelta: se hörisi mulle ja käveli suoraan syliin! Sydän suli siihen paikkaan <3

Lelle valmiina lähtöön

Alkukäyntejä radalla

Jäätiin vähän ihmettelemään muita hevosia :D

En ole vielä kertaakaan käynyt kunnolla maastossa tällä uudella tallilla, enkä oikeastaan edes tiedä, mistä lähimmät maastot löytyvät. Olen vain kuullut, että lähes kaikkiin paikkoihin täytyy kulkea asfalttiteitä pitkin, joten en tälläkään kertaa viitsinyt yksin lähteä seikkailemaan liikenteeseen. Lellekään kun ei ole mikään maailman luotettavin maastoratsu, joten haluan ainakin alkuun saada jonkun meidän seuraksi näyttämään eri reittejä. Hankalaa, kun en vielä tunne tallilta ketään kunnolla ja olen myös todella huono tutustumaan uusiin ihmisiin ujouteni takia... Pitäisi varmaan ryhdistäytyä ja alkaa vain kyselemään maastoseuraa, samalla sitä sitten tutustuisikin muihin. 

Tänään kuitenkin tyydyin tutkimaan radan viereistä metsää, ja kyllä sieltäkin kivoja polkuja löytyi. Lellekin joutui töihin kiipeillessään ylös ja alas mäennyppylöitä ja asetellessaan jalkojaan juurakkoisille poluille. Tällainen treenailu tekee Lellelle hyvää estetreenejä ajatellen, koska se on vielä melko hidas jaloistaan. Myös kuskilla riitti tekemistä kun sai kieli keskellä suuta käännellä tuon kokoista elukkaa puiden lomassa. Tehtiin lopulta pidempi lenkki kuin olin ajatellutkaan, lähinnä koska meinasin koko ajan eksyä surkean suuntavaistoni kanssa :D. Napsin meidän reissusta joitakin kuvia kännykällä, ettei jää postaus ihan kuvattomaksi.


Tykkään niin tästä kuvasta <3



keskiviikko 28. elokuuta 2013

Arvostelut

Ensinnäkin iso kiitos kaikille osallistujille! Blogeja osallistui sen verran vähän (tätä kautta kuusi ja Facebookin puolelta kaksi), että päätin arvostella kaikki. Ideanihan oli arvostelun lisäksi luokitella blogit eri ryhmiin, mutta saa nähdä miten onnistuin siinä, rajoja kun oli melko vaikea määrittää... 

Ottakaa myös huomioon, että nämä arvostelut ovat vain omia mielipiteitäni! Eri mieltä saa toki olla ja vastaväitteitäkin voi esittää perustelujen kera :). Pyrin kuitenkin arvostelemaan kaikki blogit mahdollisimman rehellisesti niin hyvien kuin huonojenkin puolien osalta, koska tuskin kukaan bloggaaja hyötyy "ihan kiva blogi ja nätti heppa" -arvosteluista.


Ryhmä 1: Isot blogit

Tavoitteellisesta kouluratsastuksesta kertova blogi, joka menee mielestäni jo isosta blogista yli viidelläsadalla lukijallaan. Lähes kaikissa tapauksissa lukijamäärä kertoo paljon blogin tasosta, eikä tämäkään blogi ole poikkeus: laadukkaat kuvat, hyvät esittelysivut sekä kattavat tekstit tekevät tästä blogista kiinnostavan lukea. Itsekin olen tätä blogia seuraillut jo pitkään, koska siinä pääsee seuraamaan "ihan oikeaa" kouluratsastusta tavanomaisen puskailun sijaan. Terhi on todella, todella taitava kouluratsastaja ja hänellä on mitä upein hevonen allaan! Mutta kuten kaikista blogeista, tästäkin löytyy omat pienet "vikansa". Banneri ja muu ulkoasu eivät ole tällä hetkellä kummoisia (aikaisemmat tosin ovat olleet hienoja) ja esittelysivujen otsikoiden fontti on melko vaikeaselkoinen. Postaukset puolestaan jäävät usein pintapuolisiksi, joten niihin kaipaisin lisää syvällisyyttä: omia ajatuksia, haaveita ja tunteita. 
Arvosana: 9


Ryhmä 2: Nopeasti kasvavat blogit



Ihan ensiksi pitää mainita, että tämä on ainoa ratsastuskouluoppilaan blogi, jota itsekin luen! Täytyy sanoa, että olin alkuun hyvin ennakkoluuloinen, koska yleensä tämäntyyppiset blogit ovat todella sekavia: hevosia ei esitellä kunnolla lukijoille eikä kuvia ole lähes ollenkaan, joten täytyisi käydä kyseisellä tallilla saadakseen blogista jotain irti. Tämä blogi oli kuitenkin iloinen yllätys! Jo banneri on todella hieno, ja lisää hyvälaatuisia kuvia löytyy joka postauksesta. Tärkeimmät hevoset on esitelty niin kattavasti ja selkeästi, että jopa tällainen vihanneksen muistilla varustettu lukija tietää, mistä hevosesta tai ponista milloinkin puhutaan ;D. Pienenä miinuksena vähäiset tiedot kirjoittajasta, hieman turhan puhekielinen kirjoitustyyli sekä omaan silmään sekava tausta. Silti kaiken kaikkiaan todella potentiaalinen blogi, ymmärrän hyvin miksi lukijakunta kasvaa päivä päivältä! 
Arvosana: 9-




Blogi omassa pihassa asuvista hevosista. Ulkoasu on mielestäni siisti ja toimiva, muttei kovin mieleenpainuva. Esittelysivut ovat selkeitä, tosin enemmänkin tietoja voisi olla. Plussaa että kuvia on paljon, mutta osassa laatu ei ole kovinkaan hyvä. Mieluummin vähemmän kuvia paremmalla laadulla, niin koko postauksista tulisi laadukkaampia. Kirjoitustyyli on omaan makuuni liian puhekielistä ja joistakin postauksista tuli vähän hutaistu vaikutelma. Pidän kuitenkin siitä, että postauksia tulee ahkeraan tahtiin ja ne ovat hyvin monipuolisia. 
Arvosana: 8



Blogi yläasteikäisen tytön ja kahden suloisen ponin yhteiselosta. Pidän bannerista todella paljon, mutta blogin tausta ei mielestäni tee bannerille oikeutta (jokin yksivärisempi sopisi paremmin). Tekstiä on helppo lukea ja hyvälaatuiset kuvat tuovat niihin mielenkiintoisuutta. Esittelysivut taas olivat turhan suppeita, ja toisella ponilla ei ollut sivua ollenkaan, joten taustatietoa uusille lukijoille on todella niukasti. Myös kisatuloksille voisi tehdä oman sivunsa. Vielä yksi miinuspuoli blogissa oli sen tämänhetkinen negatiivinen ilmapiiri (mikä tosin missään nimessä ei ole kirjoittajan vika!), johtuen ilkeitä kommentteja jättävistä anonyymeistä ja näiden kommenttien jälkipuinneista. Toivon mukaan tämä kuitenkin jää pois mahdollisimman pian :). 
Arvosana: 8½


Ryhmä 3: Hitaasti kasvavat / vielä tuntemattomat blogit



Tavoitteellinen kilpailu- ja treeniblogi, jossa mukana myös varsan koulutusta. Blogin ulkoasu miellyttää ainakin omaa silmääni ja bannerikin on melko onnistunut. Postauksissa on paljon hyvälaatuisia kuvia ja videoita, jotka elävöittävät tekstiä (muutamat videot tosin ovat venyneet outoihin mittasuhteisiin, se hieman häiritsee katsomista). Kisaamisesta ja valmentautumisesta kiinnostuneet saavat paljon irti yksityiskohtaisista selostuksista, ja myös kirjoitustyyli on asiallinen ja helppolukuinen. Välillä eri harjoituksista ja kisaradoista kertominen saattaa kuitenkin mennä jo liiankin yksityiskohtaiseksi (sinänsä positiivista että kerrankin näin päin!), jolloin kiireisempi lukija ei enää jaksa keskittyä. Esittelysivut taas ovat todella kattavat ja kaikki hevoset on esitelty omilla sivuillaan. Rehellisesti sanottuna en edes ymmärrä, miksei näinkin laaukkaalla blogilla ole sen enempää lukijoita, vaikka kaikki ainekset hyvään blogiin ovat kasassa? Mene ja tiedä... 
Arvosana: 9



Blogi 12-vuotiaan tytön elämästä ylläpitohevosen kanssa. Banneri on mielestäni turhan yksinkertainen ja muutenkin ulkoasu kaipaisi jotain väriä. Plussaa on, että esittelysivut löytyvät niin kirjoittajasta kuin hevosistakin. Postauksia tulee melko harvoin, mutta niiden perusteella kiinnittäisin huomiota puhekielisyyksien vähentämiseen ja hymiöiden sekä sydämien käyttöön. Hyvälaatuisia kuvia saisi olla enemmän, nyt suurin osa on epätarkkoja. Suurimmat miinukset blogissa ovat kuitenkin muunneltu kursori (saisi olla ihan tavallinen nuoli) sekä sivupalkin vilkkuva Eiffel-torni, joka suoraan sanottuna pilaa ainakin oman lukukokemukseni. Pienillä muutoksilla saisi kuitenkin ihmeitä aikaan, joten uskon että tässäkin blogissa on ainesta hyväksi blogiksi! 
Arvosana (tällä hetkellä): 5





Jostain syystä bannerin koko teksti ei näy, mutta täältä näet kunnollisen version! Blogi kertoo siis kohta 14-vuotiaan tytön ja persoonallisen vuonohevosen yhteiselosta. Banneri on mielestäni todella onnistunut ja muutenkin ulkoasu on ihanan pirteä. Postaukset ovat todella kypsiä ja hyvin kirjoitettuja kirjoittajan ikä huomioon ottaen, siitä suuri plussa! Myös kuvat ovat todella hyvälaatuisia ja jopa taidokkaita, samoin videot. Kattavilta esittelysivuilta uudet lukijat löytävät kaiken olennaisen kirjoittajasta ja poneista. Ainoina miinuksina sanoisin melko harvan postaustahdin sekä jälleen kerran tuon muokatun kursorin (tai ehkä olen vain liian vanha ymmärtämään niitä :D). Postauksiakin voisi vielä parantaa kertomalla yksityiskohtaisemmin omista tavoitteista, haaveista ja ajatuksista, jotta lukija voisi eläytyä paremmin mukaan. 
Arvosana: 9-




Viimeisenä mutta ei suinkaan vähäisimpänä, koulupainotteinen blogi 18-vuotiaan tytön elämästä kahden oman hevosen kanssa.  Omasta mielestäni blogin banneri on vähän irrallisen näköinen, mutta muuten ulkoasu on siisti ja toimiva. Postaukset ovat helppolukuisia ja kiinnostavia ja kuvat hyvälaatuisia, joitakin tosin voisi rajata lähemmäs. Esittelysivuilta ei löydy kovinkaan paljon tietoa hevosista, joten ne jäävät lukijalle melko vieraiksi. Jäin myös kaipaamaan videoita koulukisoista, sillä niistä pääsisi näkemään enemmän kuin pelkistä kuvista. Tämän blogin todellakin kategorioin tuonne vielä tuntemattomien blogien puolelle, sillä potentiaalia on vaikka muille jakaa!
Arvosana: 8½


Huh, näissä arvosteluissa olikin melkoinen työ! Toivottavasti ainakin kyseisten blogien kirjoittajat saavat näistä itselleen jotain hyötyä, ja mikseivät muutkin bloggaajat, sillä samoja plussia ja miinuksia löytyy lähes kaikista samantyyppisistä blogeista :).

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Luvassa blogiarvostelu!

Koska olen edelleen kipeänä ja vailla tekemistä, ajattelin laittaa pystyyn blogiarvostelun! Jotta voit linkata blogisi mukaan arvosteluun, sinun on oltava blogini rekisteröitynyt lukija. Katson kaikki linkitetyt blogit huolellisesti läpi, ja osallistujien määrän mukaan otan arvosteluun 5-10 blogia. Ja koska tiedän, että blogiarvosteluja pursuaa tällä hetkellä joka tuutista, päätin tehdä omastani hieman muista poikkeavan. Sen sijaan että valitsisin arvosteluun vain omat suosikkiblogini, haluan tällä kertaa ottaa mukaan mahdollisimman erilaisia blogeja, niin sanottuja tyyppiesimerkkejä, joiden arvosteluista moni muukin bloggaaja voi "tunnistaa" oman bloginsa ja täten (toivottavasti) hyötyä vinkeistä itsekin.

Arvostelen blogit yleisarvosanalla 4-10, ja lisäksi arvioin tarkemmin ulkoasua, kuvien laatua, kirjoitustyyliä sekä ylipäätään blogin luettavuutta. Ideanani tässä blogiarvostelussa on, että mahdollisimman moni ahkera bloggaaja saisi rehellisen mielipiteen oman bloginsa heikkouksista ja vahvuuksista. Itse ainakin haluaisin kaikkien blogissani vierailevien kertovan mielipiteitään mahdollisimman rehellisesti, jotta tiedän missä asioissa voisin vielä parantaa blogiani ja näin lisätä lukijoideni viihtyvyyttä. Sillä tätä vartenhan suurin osa blogeista perustetaan -  halutaan antaa mahdollisimman monelle lukemista, jonka parissa viihtyä: itkeä ja nauraa yhdessä kirjoittajan kanssa, samastua tämän kokemuksiin, saada uusia ideoita ja ajattelutapoja, sekä ylipäätään vain nauttia yhteisestä kiinnostuksenkohteesta. 

Nyt siis sormet näppäimistölle ja kipinkapin linkkailemaan blogeja tähän postaukseen! Aikaa on keskiviikkoon 28.8. asti, jolloin alan käymään blogeja läpi!


lauantai 24. elokuuta 2013

Kisatunnelmia

Mun osalta tämä kauan odotettu kisareissu jäi lopulta välistä, sillä kuume nousi uudelleen torstai-iltana eikä ole vieläkään loppunut. Harmitti niin vietävästi, mutta toisaalta tiedän etten olisi nauttinut reissusta tässä kunnossa, ja huonolla tuurilla olisin varmasti myös pahentanut oloani moninkertaisesti menemällä väkisin kisaamaan. Kävinkin eilen terveyskeskuksessa (tai arvauskeskuksessa, niin kuin sitä joskus ihan syystäkin kutsutaan), ja tuomiona oli virusperäinen nielutulehdus sekä silmätulehdus. Sain mukaani silmätipat, ja sairaslomaa tuli ensi keskiviikkoon asti. Nyt vain toivon paranevani mahdollisimman pian, koska alkaa pikkuhiljaa tympimään tämä olotila ja paikallaan makoilu. Kaikista eniten ärsyttää, etten voi edes lohduttautua syömällä, sillä tottakai multa lähti kolme päivää sitten kaikki makuaistikin. Mikäs tässä päivästä toiseen pahvia mutustellessa...

Tässä muuten nämä torstain ostokseni: satularasva, juoksutusliina, loimivyö, hanskat, riimu + naru sekä todellinen löytö, kisahuopa hintaan 16,50e! Harmi vain ettei päässyt Lellen käyttöön tänään...

Tänään mun olotila oli päivällä jotakuinkin siedettävä, joten nielin pettymykseni ja menin hetkeksi katsomaan kisoja. Onnistuin näkemään muutaman kaverini kouluradat ja napsin siinä istuskellessani myös muutamia kuvia. Mieltä virkisti kummasti päästä edes vähäksi aikaa ulos ihmisten ilmoille ja nauttimaan kisatunnelmasta, mutta reilun tunnin päästä jouduin palaamaan kotiin lepäämään. Toivottavasti ensi viikolla pääsisin jo itsekin takaisin töihin ja hevosen selkään, sitä odotellessa... Tässä vielä muutamia otoksia kisoista, mitäs pidätte? :)




Pitkästä aikaa pääsin moikkaamaan Kapsi-pappaakin <3

Vanhan tallini hevosia, Kapsi ja Alex <3

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Voi tylsyyden tylsyys...

Ensin iloiset uutiset: pääsemme vihdoinkin Lellen kanssa kisoihin! Tämän viikon lauantaina on siis oman seurani eli Paimion Ratsastajien järjestämät seuratason este- ja koulukilpailut, joihin toivoinkin todella kovasti pääseväni. Alkuun tilanne näytti huonolta, sillä kuski, auto ja traileri uupuivat kuten yleensäkin. Muutama päivä sitten sain kuitenkin neronleimauksen. Tajusin, että parhaalla ystävälläni Pauliinalla on käytössään auto ja traileri ja hän lähtisi varmasti mielellään kisoihin, kunhan vain löytyisi kuski. Ihana isäni, joka on urhoollisesti reissannut kanssani kisoihin jo Reetan aikoina, lupautui onneksi siihen hommaan. Sitten olikin kaikki tarvittava kasassa, joten eipä muuta kuin ilmoittautumaan! Esteissä oli tarjolla 60, 70 ja 80cm luokat ja koulussa puolestaan heC ja Aikuismestaruusluokka. Myöskin 70cm luokka oli vain aikuismestaruuksiin osallistuville, joten koska en voi niihin osallistua, päätin ilmoittautua Lellen kanssa 80cm luokkaan ja helppoon C:hen. Suunnittelin jo viikonlopusta asti aivan täpinöissäni tätä viikkoa: eilen ja tänään piti treenata koulua, lisäksi piti etsiä kaikki kisakamppeet valmiiksi ja niin edespäin. Mutta kuinkas kävikään... 

Kaikki alkoi maanantaina aamulla pienestä harmittomasta kurkkukivusta. Menin sitten tyhmänä pyörällä töihin, koska oloni oli muuten aivan normaali. Iltavuoron aikana oloni kuitenkin alkoi huonontua: jalat särkivät enemmän kuin koskaan ennen ja kaikki voimani tuntuivat hävinneen. Luulin vain vuoron ottaneen tavallista enemmän voimille, joten poljin vielä mahdollisimman rauhallisesti takaisin kotiin aikomuksenani nukkua väsymys pois. Kotiin päästyäni ei kuitenkaan mennyt kuin muutama minuutti, ennen kuin aloin täristä kauttaaltani vilusta ja kuume alkoi nousta oikein urakalla. En edes muista koska viimeksi olisin ollut kuumeessa, joten on taas ihan minun tuuriani sairastua juuri nyt ja vielä näin voimakkaasti. Kuume ei nimittäin tullut yksin, vaan seuranani on lisäksi taukoamatta vuotava nenä, itsepäinen päänsärky sekä todella kipeä kurkku. Kyllä sitä jo vähemmästäkin elämä hymyilee...


Nella sentään pääsi nauttimaan aurinkoisesta päivästä :)

Nyt olen sitten tämän ja eilisen päivän viettänyt katkerana nojatuolin uumenissa katsoen kaikki mahdolliset tv-ohjelmat ja niiden loputtua jatkanut läppärin parissa. Oloni on myöskin ollut aivan hirveä kaikista lääkintäyrityksistäni huolimatta, enkä ole pystynyt keskittymään mihinkään asiaan kauan aikaa kerrallaan. Turhauttaa aivan suunnattomasti tällainen pakkolepo, kun ulkona olisi mitä kivoin sää ja näille päiville olisi ollut roppakaupalla kivaa tekemistä... :( Huomenna menen kyllä tallille vaikka sitten huumattuna, sillä silloin on kauan kaivattu Maijan kouluvalmennus ja samalla viimeinen ratsastuskertani ennen kisoja. Omat surkeat hermoni eivät nimittäin kestä, jos en saa edes kerran ratsastaa tulevaa kouluohjelmaa läpi. En myöskään näe järkevänä mennä kisoihin harjoittelematta ollenkaan, sillä silloin reissusta ei saa kovinkaan paljon irti. Nytkin olisin halunnut päästä harjoittelemaan enemmän, mutta tilanne on mikä on... En kuitenkaan halua luopua näistä kisoista, koska toista mahdollisuutta tuskin tulee enää tänä vuonna. Onneksi nämä ovat vasta ensimmäiset yhteiset kisamme, joten ne voi ottaa lähinnä harjoituksena :).


Tahtoo takaisin tallille...

Vaikka olenkin ollut lähestulkoon vuodepotilaana pari päivää, olen silti yrittänyt mielessäni valmistautua tuleviin kisoihin. Olen opetellut kouluradan ulkoa ja tehnyt sen ratsastamisesta mahdollisimman yksityiskohtaisia mielikuvaharjoituksia, kun kerran varsinainen ratsastus jää tällä kertaa vähemmälle. Mietin myöskin jo valmiiksi kaikki ne kohdat radalta, jotka tiedän meille vaikeiksi, jotta voimme huomenna harjoitella varsinkin niitä. Ratanahan tosiaan on Tutustumisluokan kouluohjelma. Kopioin sen osat pääpiirteissään tähän, jotta voin käydä läpi kaikki kohdat yksitellen:

1. L Radalle harjoitusravissa, C:stä vasemmalle
- Olen iloinen, että alkutervehdys puuttuu, sillä Lellen kanssa on jostain syystä todella vaikea tehdä hyviä pysähdyksiä. Nyt tässä kohdassa ei ole muuta mietittävää kuin rennon ravin löytäminen (siinäkin on kyllä jo tekemistä...)
2. SI Puoliympyrä vasemmalle, halk. 10 m
3. IR Puoliympyrä oikealle, halk. 10 m
- Melko helppo tehtävä, kunhan katson ettei Lelle taivu liikaa, niin kuin se mielellään tekee.
4. EM Keskiravia keventäen
- Täytyy ehdottomasti harjoitella, koska emme ole kunnon keskiravia vielä kokeilleet. Vaikeinta on varmasti säilyttää rentous.
5. C Käyntiä 3-5 askelta - harjoitusravia
- Siirtymisissä Lelle nousee helposti pois peräänannosta, joten pitää muistaa kevyet avut.
6. H ja S välissä laukannosto, 
   SRS keskiympyrä harjoituslaukassa
- Laukannostot ovat viime aikoina olleet vaikeampia kuin ennen, joten niitäkin voisi vielä treenata. En myöskään saa ylireagoida apujeni kanssa.
7. BH Koko rata leikkaa harjoituslaukassa, ennen H:ta harjoitusraviin
- Ei pitäisi olla suurempaa ongelmaa, kunhan saan koottua laukkaa ennen siirtymistä.
8. C Laukannosto
- Sama juttu laukannostossa, mahdollisimman pienet avut ilman epätoivoista puskemista.
9. RSR Keskiympyrä
    R Harjoitusraviin
- Meille radan helpoin tehtävä.
10. ennen B keskikäyntiin, käyntiä uraa seuraten
- Pitää muistaa lyhentää Lellen käyntiä riittävästi, koska muuten se menee passimaiseksi. Samalla pitäisi silti säilyttää aktiivisuus.
11. L Pituushalkaisijalle
12. G Pysähdys - liikkumatta - tervehdys
 Pysähdyksiä täytyy vielä harjoitella, sillä Lelle kyllä seisoo paikoillaan, mutta venähtää aina kilometrin pituiseksi.

Tässä on nyt kisoja edeltävä arvioni radan helpommista ja vaikeammista kohdista perustuen tähänastiseen kokemukseeni Lellestä. Mielenkiintoista nähdä sitten kisojen jälkeen, missä kohdissa todella onnistuin ratsastamaan oikein ja mitkä kohdat taas menivät mönkään!

Piristin itseäni myös katselemalla netistä, mitä kaikkea voisin hankkia itselleni ja Lellelle kisoja ajatellen tai ylipäätään yhteisiä aikojamme varten. Taidankin huomenna poiketa ostoksilla läheisimmässä kaupassa eli Börjesillä, jotta saan jotain uutta ja kivaa meille molemmille. Katsotaan mitä kaikkea tarttuu mukaan, voin sitten myöhemmin esitellä löydöksiäni tarkemmin täällä :). Nyt tämä tympääntynyt valittaja kuitenkin irrottaa itsensä nojatuolista ja painuu nukkumaan!


Lellekin toivottaa hyvät yöt kaikille! :D

tiistai 13. elokuuta 2013

Uusi ulkoasu!

Vanha banneri oli jo niin aikansa elänyt, että päätin sen vaihtamisen yhteydessä pistää koko blogin ulkoasun remonttiin, "lomalla" kun olen. Viimeksi banneria kaivatessani laitoin neuvottomana poikaystäväni asialle, mutta nyt päätin ryhdistäytyä ja tehdä ihan omin käsin seuraavan bannerin. Onneksi löysin tähän hommaan jopa tällaiselle taliaivolle tarpeeksi selkeät ohjeet Voitto kotiin -blogista! Itse pidän lopputuloksesta, vaikken onnistunutkaan tuon hienompaa fonttia löytämään (en selvästikään ole mikään tekniikan ihmelapsi, mutta ehkä harjoitus tekee mestarin...).


Nyt haluaisinkin tietää teidän lukijoiden mielipiteitä blogin uudesta ulkonäöstä, mistä pidätte ja mistä ette? :)

Loppuun vielä kuva pihaltamme tänä iltana, en ole koskaan ennen nähnyt noin kokonaista sateenkaarta!

Lentäviä hampurilaisia sekä vähintään yhtä lennokas hevonen!

Otsikko menee varmasti suurimmalta osalta yli hilseen, mutta ei hätää, sillä kaikki selviää aikanaan... ;)

Aloitetaan vaikkapa niistä hampurilaisista - ei kun siis töistä. Olin tosiaan elämäni ensimmäiset kolme iltaa vastuussa Hesburgerin paistopuolesta keskiviikosta perjantaihin. Kahdeksan tunnin iltavuorot suhahtivat ohi melkoisella vauhdilla, mutta voi luoja sitä ihmisten määrää! En halua edes tietää, kuinka monta hampurilaista väsäsin sinä aikana... Lauantaista asti olen ollut ansaitulla viiden päivän vapaalla, joka ei kyllä alkanut hetkeäkään liian aikaisin - näin nimittäin töitä seuranneet kaksi yötä taukoamatta painajaisia hampurilaisista :D. Ensimmäisenä yönä unet olivat vielä melko selkeitä: muistan hämärästi valmistaneeni yöllä ainakin kanahampurilaisia, ja herätyskellon soidessa vuorossa olivat ruishampurilaiset. Toisena yönä unissa ei ollut enää päätä eikä häntää, hampurilaisia vain leijaili joka puolella ympärilläni. Kerran myös heräsin hätkähtäen ja nousin istumaan tuijottaen peittoani, sillä olin aivan takuuvarma, että peitolleni oli levinnyt hampurilainen. Näiden unien jälkeen aloin jo itsekin epäillä omaa mielenterveyttäni, joten ehkä on parasta, että pysyn taas hetken aikaa turvallisten ja tuttujen kassojen puolella... :D


Hampurilaisia töissä, hampurilaisia unissa... Yöh :D (kuva: Google)

Hevosrintamalla ei työpäivien aikana paljoa tapahtunut, sillä kävin vain perjantaina tallilla tuuppailemassa koulua tihkusateessa. Lauantaina jatkoin samalla linjalla, tosin parempi keli osui kohdalle. Perjantaina suurin ongelma Lellen kanssa oli saada rentoa harjoitusravia aikaiseksi, mutta lauantaina sama tuntuikin helpolta. Sen sijaan lauantain ongelmaksi muodostuivat laukannostot, jotka eivät ottaneet onnistuakseen sitten millään. Lopulta huomasin irrottavani sisäpohkeen liian nopeasti kyljestä, jolloin Lelle ei ehtinyt reagoida oikein. Korjasin apujani hieman, ja kas kummaa, laukat alkoivat nousta molepiin suuntiin ihan itsestään! Hirvittävän pienestä ne isommatkin ongelmat näköjään voivat olla kiinni, mutta onneksi mikään ei voita sitä tunnetta, kun onnistuu itse korjaamaan oman virheensä ja asiat alkavat taas sujua :).

Sunnuntaina olikin vuorossa Lellen extreme makeover (tai no ehkei niin kovin extreme, mutta jotain muutosta sentään sain aikaiseksi). Tunnin ajan puunasin, nypin ja saksin, ja sain kuin sainkin pölyisestä röllipeikosta jälleen urheiluhevosen näköisen. Tässä jonkinnäköistä ennen ja jälkeen -kuvaa Lellen harjasta:


Harja ennen...

...ja harja jälkeen! Jotain eroa havaittavissa, vaikka vieläkin kaipaisi pientä hienosäätöä (perfektionisti kun olen) :D

Päätin myös pitää vähän erilaisen liikutuskerran sunnuntaina, joten päästin Lellen vapaaksi kentälle. Harjoiteltiin joitakin maastakäsittelyharjoituksia, kuten käskystä peruuttamista ja väistämistä sekä seuraamista. Sen jälkeen ajattelin antaa tamman purkaa ylimääräiset energiansa, mutta meno näytti alkuun lähinnä tältä:

"Joo juokse sä vaan yksinäs, mua ei kiinnosta."

Mutta sitten puskassa kahahti, ja tältä näytti Lellen reaktio moiseen (varoitus: tästä alkaa kunnon kuvapläjäys!) 

"IIK KARKUUN!!!"



Silmät kiinni niin ei ala vauhti huimata!

Syöminen ja laukanvaihdotkin onnistuvat kätevästi yhtä aikaa, taitava hevonen! :D

WROOOOM!

Pääsimpä näkemään Lellen ilmavia kevätjuhlaliikkeitäkin:

Ninja style! :D


 Näiden riehuntojen jälkeen maltettiin jo poseeratakin...



...kunnes Lelle päätti hankkiutua taas vähemmän puhtaaksi ja kiiltäväksi :D



P.S. Muistakaahan painaa tekstin luettuanne tuota Luin-painiketta!  :)

tiistai 6. elokuuta 2013

Ilman satulaa -kuvia sekä estevalmennus

Viikonloppuna sain taas poikaystäväni tallille kuvaamaan, ja koska loukkaantunut sormeni ei vielä kestänyt "kunnon ratsastusta", päätinkin kokeilla ilman satulaa menoa. En tosiaan tehnyt mitään ihmeempiä, enimmäkseen testailin vasemman käteni toimintaa käynnissä ja pienet pätkät myös ravissa ja laukassa. Lelle oli kivan rauhallinen, joten kyydissä pysyminen ei tuottanut minkäänlaista ongelmaa. Eihän tuon tamman selkä silti ihan siitä mukavimmasta päästä ole, mutta kyllä siellä silloin tällöin istuu ilman pehmusteitakin. Lähinnä ongelmia tuotti tuo pahuksen sormi, joka ei kestänyt pienintäkään painoa ohjalla... Jouduinkin ratsastamaan suurimman osan ajasta ohja yhtä sormiväliä ylempänä, jolloin nimettömään ei kohdistunut niin paljon painetta. Tuntuman pitäminen oli sillä tavalla entistäkin vaikeampaa, joten kovin rentoja pätkiä ei saatu aikaiseksi muuten kuin käynnissä. Jos ei muuta, niin ainakin tuli käveltyä kunnolla, kun kiersin vielä pitkät loppukäynnit ympäri kenttää juoruten vanhan leirikaverini kanssa... :D




Niin kuin näkyy, meidän ravaaminen ei ollut kovin kaksisen näköistä, mutta ehkä se tästä vielä paranee...
<3

Mun ilme on vähän hapan, mutta ainakin Lelle on hieno <3

Mustavalkoinen tiimi :D





Eilen päästiin Lellen kanssa pitkästä aikaa estetunnille. En ollutkaan taas pariin viikkoon tammalla hypännyt, joten yllätyin positiivisesti tunnin kulusta. Tehtiin monia eri tyyppisiä harjoituksia, joista osa oli ainakin itselleni melko haastavia toteuttaa. Alkutunnista tehtävänä oli koko kentän mittainen "rata". Se alkoi pienestä laukkavoltista, jonka puolessa välissä oli puomi-ristikko-puomi. Suoralle uralle tullessa siirryttiin raviin, ylitettiin kaksi ravipuomia, nostettiin heti uudestaan laukka ja jatkettiin päädyssä olleille neljälle innarikavaletille. Samaa toistettiin molempiin suuntiin niin kauan, että kaikki osat sujuivat mutkattomasti. Meille vaikein osuus oli pieni laukkavoltti ristikkoineen, sillä käänsin helposti väärään aikaan tai unohdin asettaa hevosta koko voltin ajan, jolloin viimeinen puomi jäi ylittämättä. Lellekin on vielä sen verran ruosteessa, että tämäntyyppiset kokoamista ja nopeaa reagointia vaativat tehtävät ovat sille vaikeita. Toisaalta juuri tuollaisia tehtäviä tarvitsemmekin, jotta saan Lellen laukan ja hypyt takaisin teräväviksi. Nytkin tamma yritti urheasti parhaansa, ja tunnin loppua kohti saimme jo melko sujuvia pätkiä aikaiseksi. Hypättiin lopussa myös kunnon rataa, jossa olivat edelleen mukana korotetut innarikavaletit ja laukkavoltti, sekä lisäksi vesimattopysty, lankkupysty ja okseri-okseri -sarja. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun hyppäsimme edes jonkinnäköisiä "erikoisesteitä", ja ilokseni Lelle ei kytännyt niitä yhtään, vaan mennä liiteli yli kaikista. Hieno tamma <3 Harmittaa, etten saanut tältä tunnilta yhtään kuvaa, mutta ehkä vielä joku kerta saadaan niitä hyppykuviakin... Tähän loppuun kuitenkin pari ei-niin-järkevää kuvaa Lellestä:

Hui, siellähän on MÖRKÖ!

Vakavasti otettavaa käyntityöskentelyä... :D