sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Kouluvalmennus kuvina

Alussa lähdettiin tuttuun tapaan hirvimoodista: jännittynyt hevonen, joka ei halua hyväksyä ohjaa eikä pohjetta.


Rentoutta haettiin loivien väistojen ja taivutusten kautta.

Alkulaukatkin tehtiin kevyessä istunnassa, sillä Cora kiukutteli edelleen apuja vastaan.

Ikuisuusongelmani eli sisäkädellä kääntäminen alkoi taas laukassa vaivata...


Alkulaukkojen lopussakaan Cora ei ollut vielä kokonaan rentoutunut.

Pientä taidekuvaa tähän väliin :)

Lyhyiden välikäyntien jälkeen Cora alkoi vähitellen tulla avuille.

Ravikin näyttää jo ravilta, vaikka kuskilla onkin iloinen könötysvaihde päällä... :D

Noin puolen tunnin jälkeen Cora vihdoin jäi avuille myös laukassa ja alkoi liikkua läpi selän
(kun taas kuski näköjään luulee olevansa keinutuolissa, huoh...)



Pientä välikevennystä :D Älkää edes kysykö mitä mahdan säätää tuolla, haluaisin nimittäin itsekin tietää...


Nyt näyttää jo siltä mihin pyrittiin koko tunti, hienon hieno tamma <3

Lisää Riikan taidekuvia :D

Harjoitusravia ei tällä kertaa päästy paljoa menemään, sillä Cora jännittyi aina uudestaan.
Pari kohtuullista pätkää kuitenkin saatiin, vaikka ravi jäikin liian pieneksi.



Lopuksi laukattiin vielä kiitoksena isompaa laukkaa hieman pidemmällä kaulalla, tästä vaiheesta Cora tykkää!


Loppuraveissa mulla olikin taas rento ja tyytyväinen tamma alla <3  Ensimmäiseen kuvaan verrattuna 
aika iso muutos, mutta vielä pitäisi päästä tähän pisteeseen nopeammin. Lisää treeniä siis!

Kaikki kuvat on taas kuvannut Riikka, kiitos tuhannesti! Mitäs piditte tällaisesta hieman erilaisesta valmennuspostauksesta? :)

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Vihdoin onnistuminen kisoissa!

Iso kiitos kannustavista kommenteistanne edellisiin kisoihin liittyen! Lieneeköhän niillä ollut vaikutusta siihen, että eilisissä kisoissa saatiin vihdoin se kaivattu läpimurto, eli kaksi hyväksyttyä rataa!! :)

Verkkahyppyjä, hieno tamma <3

Olen edelleen ihan fiiliksissä eilisen kisoista, mutta toivon mukaan saan silti jotain ymmärrettävää raapustettua. Hyppäsimme siis kolmannet estekisamme KaKe:n järjestämissä seurakisoissa eilen iltapäivällä, ja mitä mahtavimmassa säässä. Luokkina meillä oli samat korkeudet kuin viime kisoissakin, eli 70 ja 80cm. Olin valmiiksi todella tyytyväinen siitä, että näissä kisoissa valmistautuva ratsukko sai odottaa radalla, ja mietinkin että nyt jos koska meillä on kaikki edellytykset onnistua paremmin kuin viimeksi.

Verryttely ensimmäiseen luokkaan sujui tapansa mukaan hyvin, ja radalle lähdin tavoitteena päästä tällä kertaa maaliin asti. Tai no, mielessäni ajattelin edes kolmannelle esteelle selviytymistä saavutuksena... :D Cora tuntui heti aloittaessa jotenkin rauhallisemmalta, kun olimme saaneet rauhassa kävellä esteiden ympärillä yhden suorituksen ajan. Rata sujui kohtuullisen vaivattomasti, vaikka ponnistuspaikat olivatkin suurimman osan ajasta hakusessa ja Cora hieman taas epäröi sarjalla. Seitsemännen esteen jälkeen muistin vihdoin alkaa hengittää jälleen, kun tajusin meidän jatkavan toiseen vaiheeseen. Ja ennen kuin huomasinkaan, tulimme puhtaalla radalla maaliin! Eihän se maailman tyylipuhtain suoritus ollut, mutta olin silti ihan tajuttoman ylpeä meistä molemmista. Meidän toinen hyväksytty rata!


Toisen luokan alkaessa sattuikin sitten ihan kunnon viivytys, kun kisat jouduttiin keskeyttämään lähes tunniksi yhden pahemman putoamisen takia. Ambulanssin tulossa kesti ja kesti, joten paistattelimme sitten odotellessa auringossa ja räpsimme muutamia kuvia. Kun vihdoin pääsimme verryttelemään, Cora oli alkuun melko jäykistynyt, mutta vertyi hetken päästä taas omaksi itsekseen.

Hupsu kirahvi <3


Radalle päästyämme Cora tuntui alusta asti hyvältä, joten uskalsin antaa sen edetä paremmin. Sarja tuotti taas harmaita hiuksia, sillä en saanut Coraa ajoissa suoristettua, joten tultiin melkoisella kiemurtelulla sisään. Sain sentään ohjattua meidät b-osan yli, ja sen jälkeen matka jatkui taas sujuvammin. Pääsimme jälleen toiseen vaiheeseen, josta kuitenkin otimme yhden pudotuksen sarjan a-osalla. Tuloksena oli siis 0/4vp, mutta siitä huolimatta 80cm toinen vaihe meni mielestäni kaikkein parhaiten. Se alkoi jo näyttää aavistuksen esteratsastukselta!


Kaiken kaikkiaan olin enemmän kuin tyytyväinen meidän suorituksiin, parempia en olisi edes osannut toivoa! Tällaisia kisoja jatkossa kiitos :D Sijoituksia meille tuskin vielä vähään aikaan tulee, sillä ensin keskitymme vain hakemaan lisää hyväksyttyjä ratoja ilman aikaratsastusta. Tästä on kuitenkin ihan mahtava jatkaa! :)

Rakkauspakkaus <3

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Aina ei voi voittaa - epäonnistuneet estekisat

Tällä kertaa ei kisat menneet ihan niin kuin Strömsössä... Itselläni on näin päivää myöhemmin kaikki kuviteltavissa olevat lihakset kipeinä, sillä tipahtelin eilen selästä ihan urakalla. Kisapäivän lausahdus taisikin olla "Ei sattunut!" :D

Kuvankaappaus videolta

Aloitetaampa kuitenkin ihan alusta. Eli heti yhdeksän jälkeen aamulla suuntasimme "pirteinä" auton nokan kohti Perniötä ja Melkkilän Ratsutallia. Kerrankin aikataulu pysyi kasassa koko aamun, joten olimme hyvissä ajoin perillä. Kävimme heti alkuun ilmoittautumassa ja opettelemassa ensimmäisen luokan radan, joka oli siis 70cm arvostelulla A 2.0. Sitten kiirehdittiin laittamaan hevoset kuntoon, jotta ehtisimme ajoissa ennen luokan alkua verryttelemään. Lähdimme Coran kanssa nimittäin heti toisina, joten teimme melkein koko verryttelyn ennen radankävelyä. Verryttely meni hyvin samalla kaavalla kuin edellisissäkin kisoissa: alkuun Cora oli todella jännittynyt, mutta lähti hetken ravailun jälkeen rentoutumaan ja tuli hyvin avuille. Verryttelyhypyt onnistuivat alusta asti hyvin, pari ponnistuspaikkaa oli liian kaukana, mutta nekin saatiin korjattua lähemmäs seuraavalla kerralla. 

Varsinaiset kisat hypättiin ulkona, joten taas jouduttiin siirtymään uudelle, Coran mielestä hyvin pelottavalle areenalle. Todella turhauttavaa oli se, ettei valmistautuva ratsukko päässyt radalle odottelemaan edellisen suorituksen ajaksi, nimittäin ne hetket olisivat olleet meille kultaakin kalliimpia. Yritin parhaani mukaan hyödyntää vaivaiset 45 sekuntiamme näyttämällä kisakenttää Coralle, mutta jouduin silti aloittamaan radan jännittyneellä hevosella.

Nämähän olivat vasta Coran toiset estekisat, joten hirveästi kokemusta mulla ei vielä ole tamman käyttäytymisestä kisoissa. Tulikin sitten pienenä yllätyksenä, että tällä kertaa Coralla oli alusta asti mielessä mennä vauhdilla ohi esteistä (viimeksihän se lähinnä hidasti vauhtiaan kohti esteitä, ja joko hyppäsi pienesti yli tai pysähtyi). Jouduin siis käyttämään ihan kunnolla pohjetta ensimmäisen esteen lähestymisvaiheessa, mistä Cora otti herneet nenään ja ponkaisi mielettömällä loikalla yli. Mulla oli vielä aavistuksen liian pitkät estejalustimet, joten meinasi joustovara loppua polvista niin isossa loikassa. Kakkosesteestä Cora sitten pääsikin livahtamaan ohi, joten toisella kerralla lähestyin tarkemmin ja päättäväisemmin. Cora teki saman tempun kuin edellisellä esteellä, eli hyppäsi sen päiväisellä kamikazeloikalla pienen pystyn yli. Tässä hypyssä lensinkin sitten jo komeasti irti jalustimistani, ja alastulossa mun matka jatkui märälle hiekalle :D Pyörin oikein kuperkeikan kautta ympäri ennen kuin vauhti pysähtyi, mutta silti en onneksi pahemmin loukannut, mitä nyt takalisto tärähti ja toinen olkapää hieman venähti.



Eka rata päättyi siis melko lyhyeen, mutta eikun takaisin selkään ja odottelemaan seuraavaa luokkaa. Hieman mua huolestutti, ehtikö Cora ollenkaan päästä sinuiksi kisakentän kanssa noin lyhyen suorituksen aikana, kun viimeksihän se toimi toisessa luokassa jo paljon paremmin. Toivoin kuitenkin parasta. Ennen 80cm luokkaa lyhensin vielä jalustimia parilla reiällä, jotta saisin pidettyä tasapainoni hypyissä paremmin. Verryttelyssä Cora toimi alusta asti kuin unelma, ja teki hyviä maltillisia hyppyjä joka esteellä. Siitä sitten vain kokeilemaan onneamme radalle...

Meillä kävi tuuri radalle tullessa, sillä ehdimme hetken pyöriä ympäri kenttää toimihenkilöjen pidentäessä sarjaväliä hevosia varten. Rataa aloittaessa Cora toimi jo aavistuksen paremmin, muttei vieläkään ollut kokonaan rentoutunut. Ensimmäiset kaksi estettä sujuivat hyvin, kolmospystylle hyppy tuli ihan juureen, mutta Cora oli onneksi hereillä takajalkojensa kanssa. Neljäs este oli sarja, jolla arvasinkin Coran yrittävän jotain, sillä sitä ei olla vielä montaakaan kertaa harjoiteltu. Olinkin sen verran hereillä, että vaikka Cora koitti kiemurtaa b-osasta ohi, sain sen suoristumaan takaisin ja hyppäämään yli. Sitten viides este mallikkaasti, mutta kuutosokserille tehtiin taas melkoinen tasajalkahyppy... Onneksi mulla oli ne lyhyemmät jalustimet :D Tässä vaiheessa mietin että mahtavaa, enää kaksi perusradan estettä jäljellä, mehän taidetaan selvitä tästä!

Tyylinäytettä tasajalkahypystä, voitte varmaan
kuvitella 
että oli tekemistä pysyä kyydissä!

Nuolaisin kuitenkin ennen kuin tipahti, nimittäin seitsemäs este koitui meidän kohtaloksi. Siinä oli koristeena sydänlankku, joka Coran mielestä oli maailman kammottavin asia. Tuli siis kielto, jonka jälkeen yritin rauhassa uutta lähestymistä: toinen kielto ja hylkäys. Ajattelin kuitenkin yrittää hyppyä vielä kerran ihan koulutusmielessä. Tällä kertaa Cora lähestyi hyvin, mutta pysähtyi ihan esteen eteen... ja sitten yhtäkkiä päättikin hypätä paikaltaan yli. Hyppy oli kaikkea muuta kuin oppikirjasta: takajalat kaatoivat koko esteen ja Cora kompuroi pariin otteeseen esteen jälkeen. Alastulossa pamautin poskeni Coran niskaan, sitten heilahdin takaisin ylös ja seuraavassa kompuroinnissa lensin päistikkaa jo tutuksi tulleeseen kentänpohjaan, joten ihan putkeenhan se meni :D



Sain tällä kertaa Coran heti kiinni, ja menimme vielä verryttelyyn ottamaan pari onnistuneempaa hyppyä lopetukseksi. Cora ei tuntunut olevan moksiskaan radan tapahtumista, vaan teki pari oikein hyvää hyppyä verkkapystylle, minkä jälkeen kiitin sitä kunnolla ja aloin loppuverrytellä. 

Ainakin hyppykapasiteettia riittää, jos ei vielä taitoa ;D

Tämänkertaisten kisojen saldona siis kaksi rataa, kaksi hylkäystä ja kaksi kuskin maastoutumista. Heh, on sitä parempiakin kisoja ollut... Kokemusta saatiin silti rutkasti lisää, joten toivottavasti ensi kisoissa menisi taas paremmin. Nämä kisat ovatkin jo melko pian, nimittäin ensi viikonloppuna! :)

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Kuvapommi tämän päivän valmennuksesta!

Vähän on blogi ollut hiljaiselolla viime aikoina, mutta nyt alkaa taas postaustahti kasvaa kesää kohti! Tänään luvassa paljon kuvia tämänpäiväisestä kouluvalmennuksesta, joka meni muuten loistavasti! Cora oli moninkertaisesti tasaisempi edestä kuin aiemmissa vamennuksissa, eikä viime postauksessa mainittua kiukutteluakaan esiintynyt enää lähes ollenkaan. Enempää en nyt lähde tuntia analysoimaan, sillä huomenna on aikainen herätys estekisoihin, mutta sanottakoon että tämä oli meidän tähänastisen yhteistyön parhain kouluvalmennus!

Kuvista iso kiitos Riikalle :)

Jos joku muuten ihmettelee satulahuovan puuttumista, niin meillä on tosiaan hetkellisesti
tällainen ratkaisu käytössä huovan hangattua Coran selän ruvelle. Herkkis mikä herkkis!







Korvat tötteröllä <3





Niin hieno Cora <3

Tässä näyttää kuin mulla olisi kauhea möhömaha :D




Loppukiitoksena isompaa laukkaa kevyessä istunnassa

Rento ponski <3

Kengurupallo :D

Valmennuksen jälkeen otettiin vielä vähän poseerauskuvia:


<3


P.S. Kuten jo yllä mainitsin, huomenna päästään taas pitkästä aikaa estekisoihin! Tällä kertaa luokkina 70 ja 80cm, saa nähdä miten sujuu... Blogiin on tulossa lähipäivinä materiaalia tästäkin, joten sittenpähän näette! ;)