perjantai 31. tammikuuta 2014

Peltokuvaukset, kouluvideo ja juttua estevalmennuksesta

Tässä tulee taas kunnon sekasikiöpostaus kuluneen viikon kuvioista. Maanantaina Riikka tuli jälleen kuvaamaan meitä, joten päätettiin ottaa pitkästä aikaa muutamat poseerauskuvat alkuun. Cora olikin oikein söpöilevällä tuulella, joten mielestäni kuvista tuli oikein onnistuneita. Meillä oli myös ensimmäistä kertaa kokeilussa Coran uudet meksikolaiset suitset <3

Mikä kuvista on suosikkinne?



Pus <3


Kuvaushetken jälkeen jatkoin tuttuun tapaan pellolla Riikan videoidessa, mutta ratsastus jäi meille turhan lyhyeksi hämärän yllättäessä. Cora on energisinä päivinään parhaimmillaan vasta tunnin työstön jälkeen, joten en ehtinyt saada sitä ihan niin hyvin avuille kuin olisin halunnut. Oli se sentään huomattavasti joustavampi kyljistään sunnuntain tehotreenin jäljiltä, ja ravin tahtikin pysyi jo astetta rauhallisempana kuin esimerkiksi viime videolla. Maanantain ratsastus ei siltikään kuulunut niihin meidän parhaisiin päiviin, mutta saatiinpahan ainakin toinen tuore video tänne blogiin. En tiedä onko meidän menossa mitään näkyvää eroa edellisen postauksen videoon, mutta ainakin selästä käsin Cora tuntui jo hieman paremmalta. 



Eilen illalla meillä olikin pitkästä aikaa estevalmennus, josta ei kyllä tällä kertaa valitettavasti ole mitään materiaalia. Siksi kerronkin vain näin lyhyesti, että Cora jatkoi taas hienoa tasaista suorittamistaan. Selvittiin myös kunnialla läpi vähän pidemmästä radasta, jossa estekorkeus vaihteli 50-90cm välillä. Muutamissa hypyissä menin tosin hukkaamaan ponnistuspaikan, jolloin mentiin astetta tyylittömämmin yli, mutta muuten saatiin aika onnistuneita lähestymisiä. On se vaan niin hieno ja taitava kakara <3

Viikonloppuna saatan jälleen saada värvättyä itselleni kuvaajan, joten palailen alkuviikosta taas uusin kuulumisin. Mulla on myös takataskussa yksi odotettu uutinen liittyen ensi viikkoon, mutta jätetäämpä se vielä arvoitukseksi... ;)

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Viikonlopun ratsastukset

Huoh, tämän postauksen kirjoittaminen on taas venähtänyt ja venähtänyt... Kerran sain jo kovalla vaivalla kirjoitettua koko tekstin, mutta sitten blogger päätti pimahtaa ja hävitti kaiken. Voitte varmaan kuvitella kuinka paljon ärsytti! Nyt kuitenkin uusi yritys, toivottavasti muistan edes jotain vanhoista ajatuksistani...

Eli lauantaina Riikka lupautui tallille kuvaamaan, kun menin Coralla pellolla. Suoraan sanottuna koko ratsastus meni vähän harakoille, sillä Coralla oli liikaa virtaa ja itselläni keskittymisvaikeuksia. Heppa oli rungostaan todella jäykkä ja käytti kaiken energiansa eteenpäin kipittämiseen, joten meno pysyi koko tunnin aika hätäisenä. Riikka otti sekä kuvia että videoita, joista molemmista näkee ettei lauantai ollut ihan meidän paras päivä. Laukassa saatiin muutama ihan siedettäväkin pätkä, mutta ravissa ei kyllä ollut kehumista. Huomasin myös kuvista, että taas on korkea aika kiinnittää huomiota omaan ratsastusasentooni. Luulin kyllä istuvani mahdollisimman hyvin, mutta todellisuudessa nyrkkini olivat sivuttain ja eri kohdissa, kantapäät seikkailivat kohti taivaita ja välillä pompin vielä satulastakin irti...

Ainiin, innostuin myös väsäämään Coralle sykeröt harjaan ratsastusta varten, joten älkää ihmetelkö. Piti vähän testailla kakaran käyttäytymistä, jotta tiedän tulevilla kisareissuilla varata tarpeeksi aikaa letitykseen. Nätisti Cora kuitenkin jaksoi seisoa paikallaan, ja plussana oltiin sitten tyylikkäinä pellolla! Näytettiin varmaan autoilijoiden mielestä oikein varteenotettavalta kouluratsukolta, heh :D

Tässä tyylinäytettä mun seikkailevista käsistä ja jaloista (tätä häpeän määrää...)



Sunnuntaina menin myöskin pellolla, mutta silloin ei ollut ketään kuvaamassa. Ehkä juuri siksi sain keskityttyä itse ratsastukseen enemmän, jolloin kaikki sujui huomattavasti paremmin kuin lauantaina. Päätin tehdä oikein tehotreenin, joten ensin juoksutin Coraa puolisen tuntia ja sitten tein vielä tunnin kouluväännön siihen päälle. Huomasin, että tämä systeemi toimi Coralla paremmin kuin hyvin, sillä se sai juoksuttaessa purettua pahimmat pöllöenergiansa ja malttoi siten keskittyä selästä käsin paremmin. Tein myös todella paljon töitä taivutusten kanssa, sillä pitkärunkoisena hevosena Cora jumiuttaa kylkensä helposti. Pitkän ja hartaan taivuttelun jälkeen Cora alkoi toimia kaikissa askellajeissa kuin unelma, ja liikkui rennosti avuilla eteenpäin. Tähän pitäisi pyrkiä joka ratsastuskerralla! Vielä kun joku päivä saisin materiaalia sunnuntain tasoisesta menosta, niin tekin näkisitte eron tämänkertaisiin kuviin ja videoon verrattuna...

Ainakin on ilmaa laukassa, mutta toi sisäkäsi... Argh! :D



On se vaan hieno <3

Loppuun vielä video lauantain menosta:


perjantai 24. tammikuuta 2014

Elämäntapamuutoksia ja muita kuulumisia

Näin parin viikon hiljaiselon jälkeen on varmaankin korkea aika päivitellä edes jotain kuulumisia tänne! Ratsastusrintamalla ei vain ole tapahtunut mitään kovin mullistavaa viime postauksen jälkeen, vain muutama maneesireissu on tullut tehtyä. En ole kuitenkaan onnistunut saamaan ketään kuvaamaan meidän treenejä, joten en jaksanut alkaa tylsiä kuvattomia postauksia rustailemaan vaikka asiaa olisi ollutkin. Lyhyesti sanottuna koulutreenit ovat menneet aika vaihtelevasti. Välillä Cora kulkee jo ihan mielettömän hyvin ja oivallan vaikka mitä uutta sen ratsastuksesta, mutta toisinaan taas mennään helpommissakin asioissa takapakkia. Kyllä me kuitenkin pikkuhiljaa kehitytään, joten kai niistä pikkukisoistakin uskaltaa jo ensi kuussa haaveilla...

Uusia ratsastuskuvia pitäisi tulla nyt viikonlopun aikana, joten jätetään suurimmat analysoinnit sinne. Nyt kuitenkin ihan muihin asioihin, nimittäin uuden vuoden kunniaksi aloittamaani elämäntaparemonttiin! Pitkin syksyä huomasin lipsuvani koko ajan enemmän ja enemmän normaaleista elintavoistani, muun muassa valvoin joka yö pitkälle aamuyöhön, söin liian harvoin ja epäterveellisesti enkä liikkunut ratsastuksen lisäksi lähes ollenkaan. Tämä kierre alkoi ruokkia itse itseään, jolloin huomasin pian olevani päivästä toiseen väsynyt ja stressaantunut, eikä oikein mikään enää kiinnostanut. Siksi päätin tehdä ihan vain oman terveyteni takia oikein totaalimuutoksen, ja aloittaa tammikuun alussa neljän viikon herkkulakon, lisätä päiviini liikuntaa ja säännöllistää unirytmini.

Syy siihen, että kerron koko suunnitelmastani vasta nyt, on hyvin yksinkertainen. En nimittäin uskonut pystyväni tähän. Olen oikea malliesimerkki ihmisestä, joka ei koskaan saa mitään valmiiksi. Haaveilen vaikka mistä, mutta kaikki yritykseni kaatuvat itsekurin puutteeseen. Tekosyitä on aina riittänyt loputtomiin, milloin masensi, väsytti tai oli liian kiire. Totuus oli kuitenkin hyvin yksinkertainen, kun se vihdoin valkeni minullekin: muutos lähtee omasta itsestä. Pienetkin muutokset vaativat paljon töitä, puhumattakaan kokonaisesta elämänmuutoksesta.


Itseäni motivoi onnistumiseen lopulta se, että väsyin pettämään itseni kerta toisensa jälkeen. Tuntui masentavalta lukea ihmisistä, jotka olivat onnistuneet herkkulakossa, laihdutuksessa tai vaikka tupakoinnin lopettamisessa, kun kaikki omat yritykseni kaatuivat viimeistään muutamassa päivässä. Vaikutti siltä, että kaikilla muilla ihmisillä tahdonvoimaa löytyi kuin luonnostaan, mutta omat aivoni eivät olleet edes kuulleet moisesta. Nyt kuitenkin tunnen itseni pitkästä aikaa ylpeäksi, sillä herkkulakkoa on jäljellä enää viikko, unirytmini on parempi kuin aikoihin ja olen liikkunut joka viikko monipuolisesti niin lenkkien kuin lihaskuntotreenienkin muodossa. Tämä jos mikä tarkoittaa, että kuka tahansa voi onnistua jos vain päättää niin!


Olen nyt myös pirteämpi kuin aikoihin, joten tämä pimeä vuodenaika tuntuu huomattavasti siedettävämmältä. Ja koko ajanhan mennään valoisampaan päin, joten eiköhän se kesäkin sieltä vielä tule... Olen kesäkuussa lähdössä interreilaamaan parhaan kaverini kanssa, joten en osaa sanoin kuvailla kuinka innoissani lasken päiviä lähtöön. Tavoitteenani on kesään mennessä olla siinä kunnossa, että jaksaisin koska tahansa lähteä kymmenen kilometrin juoksulenkille. Olen vakaasti päättänyt päästä tavoitteeseeni, joten joka viikko on tiedossa sekä lihaskuntotreenejä että kävely- tai juoksulenkkejä. Ruokailuihin ja nukkumiseen aion jatkossa kiinnittää huomiota ainakin sen verran, että molemmat pysyvät säännöllisinä ja järkevinä. Tämän kuun herkkulakon tavoitteena oli lähinnä päästä eroon sokerikoukusta, jotta voin jatkossa herkutella enää kerran viikossa (eikä joka päivä niin kuin viime syksynä...)

Ratsastukseenkin olen asettanut muutaman tavoitteen. Ensinnäkin haluan korjata oman vinouteni, joka tällä hetkellä haittaa huomattavasti oikeassa kierroksessa työskentelyä. Alankin nyt panostamaan jokapäiväiseen venyttelyyn, jotta saan itseni vetreämmksi ja tasapainoisemmaksi. Toinen tavoitteeni on alkaa panostaa jokaiseen ratsastuskertaan täysillä, jotta jotain kehitystä alkaisi tapahtua. Jos herään oikeasti ratsastamaan vain valmennuksissa, hidastan aivan turhaan molempien kehitystä. Myös yksin ratsastaessani voin keksiä muutakin tekemistä kuin pelkän ympyrällä keventelyn, mitä on tähän asti tullut tehtyä luvattoman usein...


Mitä mieltä olitte tämäntyylisestä postauksesta? Halusin kerrankin vähän purkaa omia ajatuksiani ylös enkä aina vain pitäytyä pelkissä hevosasioissa. Voisin kyllä alkaa useamminkin kirjoittelemaan tällaisia, jos joillakuilla riittää mielenkiintoa lukea? :)

perjantai 10. tammikuuta 2014

Mahtava estevalmennus!

Ai että, olen niin fiiliksissä ettei kirjoittamisesta meinaa vieläkään tulla mitään... Eilen pääsimme siis ensimmäistä kertaa ihan kunnon estevalmennukseen Coran kanssa, ja voi vitsi miten hienosti se menikään! Yhdessäkään tehtävässä ei tullut viimekertaista ylihyppäämistä, vaan pikkutamma teki kaikki harjoitukset kuin vanha konkari. Olin niin ylpeä <3

Pian pitäisi alkaa viipottamaan tuli hännän alla töihin, joten selitän tehtävät nyt todella lyhyesti, enemmän näette alla olevalta videolta. Aloitettiin siis pitkällä sivulla ravipuomeilla, ja toisella sivulla tehtiin ravipohkeenväistöä. Sitten siirryttiin laukkapuomeihin ja ristikoihin, joita hypättiin sekä ravista että laukasta. Puomeilla meillä ei askeleet aina sopineet, mutta kertaakaan ei silti menty yli kovaa ja korkealta kuten viimeksi. Laukkapuomeja menimme nyt ensimmäistä kertaa, joten siihen nähden nekin menivät ihan loistavasti. Myös ristikoilla olin tyytyväinen siihen, ettei Cora kertaakaan lähtenyt hyppyyn ennen ravi/laukkapuomia, vaan malttoi odottaa ristikolle asti.

Eniten vaikeuksia meille tuotti keskihalkaisijalla ollut pikkuokseri, jolle käänsin ensimmäisellä yrityksellä niin huonosti, että Cora hämmentyi ja meni ohi. Muilla kerroilla päästiinkin sitten kunnialla yli, kun vain valmistelin tien paremmin. Lopuksi tultiin vielä ratana kaikki tehtävät, ja tämä meni superhyvin lukuunottamatta viimeistä estettä, jolla mun ohjaus taas petti ja päädyttiin hyppäämään aivan tolpan vierestä. Tultiin sama este vielä uudestaan, jolloin korjasin omat apuni kuntoon ja päästiin hienosti keskeltä estettä yli.

Cora oli siis tällä hyppykerralla aivan mahtava ja teki kaiken kuten pyydettiin, ainoat pienet ongelmat sain ihan itse aikaiseksi. Meidän yhteistyö on kuitenkin vielä niin alkutekijöissään, että nämä kommunikaatio-ongelmat varmasti korjaantuvat tulevien treenien myötä :)



maanantai 6. tammikuuta 2014

Uusi ulkoasu + muita juttuja

Kuten varmasti huomaatte, vanha ulkoasu meni kerralla uusiksi pitkästä aikaa. Tilasin bannerin Voitto kotiin -blogin Tiialta, ja olin kyllä tosi tyytyväinen lopputulokseen! Nyt mulla on vihdoinkin haaveilemani talvinen ulkoasu ja banneri, jossa on myös nykyinen heppa mukana. Tein vihdoin myös oman esittelysivun Coralle ja päivitin muiden hevosten sivut.


Kertokaa tekin mielipiteenne uudesta ulkoasusta sivupalkin kyselyssä!


Vanha banneri...
... ja uusi banneri!

Sitten ihan muihin juttuihin, lupasin nimittäin laittaa RUK:n kurssijuhlaa varten ostamastani iltapuvusta kuvia tänne. Juhlathan tosiaan tanssahdeltiin Haminassa viime viikonloppuna, ja täytyy sanoa että oli hieno reissu! Tutustuin siellä muutamaan kivaan tyttöön, jotka olivat itseni lailla matkanneet kaukaa poikaystäviensä tai kaveriensa aveceiksi. Hotellihuone jossa yövyimme oli myös todella hieno, ja ylipäätään parasta oli saada viettää viikonloppu oman kullan kanssa <3





Näihin tunnelmiin tällä kertaa, palailen taas loppuviikosta uusien hevoskuulumisten (ja kuvien) kera!

perjantai 3. tammikuuta 2014

Ensimmäistä kertaa hyppäämässä

Tänään suuntasimme heti aamusta maneesille, ja pääsin vihdoinkin kokeilemaan hyppäämistä Coran kanssa. Riikka oli taas ahkerana kuvaamassa, joten sain onneksi myös materiaalia tunnista!

Aloitimme käynnissä yksittäisten puomien ylityksestä ja sen jälkeen siirryimme ravipuomeille. Cora hoksasi homman aika nopeasti, mitä nyt ensimmäisellä kerralla koitti hypätä ravipuomit yhdellä loikalla... :D Seuraavaksi siirryttiin pituushalkaisijalle kavalettilinjalle, jota tultiin ensin ravissa ja myöhemmin laukassa. Alkuun mulla oli vaikeuksia pysyä Coran loikissa mukana ja säntäilimme vähän minne sattui, mutta kun uskalsin alkaa vaikuttamaan hevoseen enemmän, myös hypyt pienenivät ja helpottuivat.

Ensimmäinen ravipuomien ylitys :D (pahoittelut laadusta, oli vain niin hyvä tilannekuva!)

Hetken päästä mentiinkin sitten jo vähän maltillisemmin yli

Samoja vaikuttamisongelmia oli myös seuraavan tehtävän eli kahden esteen linjan kanssa. Olin vähän hukassa laukan tempon, puolipidätteiden ja suoraan ratsastamisen kanssa, joten välillä linjat menivät aivan penkin alle ja välillä taas tosi hyvin. Coralla oli myös alkuun ihan omia ehdotuksia mielessään, mm. esteen edessä olevan laukkapuomin ja itse esteen hyppääminen yhdellä loikalla... Hassu heppa! Pikkuhiljaa löysin kuitenkin kultaisen keskitien apujeni kanssa, jolloin Cora teki kaiken kuten pyysin ja tuntui todella helpolta ratsastaa. Alkuun meillä oli linjalla pieni ristikko ja minimaalinen pysty, mutta lopussa mentiin jo pientä okseria ja noin 80cm pystyä!

"Onkohan mulla nyt tarpeeksi masuvaraa ettei ota kintut kiinni lihansyöjäpuomeihin?"

Ennen radan ratsastamista harjoittelimme vielä muutaman kerran kaarevaa linjaa pelkillä puomeilla, ja sen jälkeen ristikoilla. Radan kulun näette parhaiten videolta, joten en ala sen enempää sitä selostamaan. Cora meni koko radan ihan superhyvin ottaen huomioon, että tämä oli vasta Coran toinen hyppykerta Suomessa ja myös meidän ensimmäinen yhteinen hyppykerta. Niin taitava lapsiheppa <3