keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Ensimmäinen valmennus

Juuri ennen joulua sain vihdoin sovittua meille ekan valmennuksen, jonka tarpeessa olinkin jo kipeästi. Valmentajaksi pyysin Mooneyn, jonka olin kerran nähnyt tuntia pitämässä ja jonka valmennustyylistä pidin ensi näkemältä. Olinkin hyvin tyytyväinen valmentajavalintaani tunnin jälkeen, sillä sain kullanarvoisia vinkkejä jatkoa ajatellen!

Mulla meinasi tulla kiire valmennukseen mennessä, joten en ehtinyt tehdä kuin alkukäynnit ennen tunnin alkamista. Tämä osoittautui lopulta ihan hyväksi asiaksi, sillä heti ensimmäisistä raviaskeleista alkaen pääsin toteuttamaan Mooneyn neuvoja. Olen aiemmin antanut Doron liikkua pitkälti omaa vauhtiaan, jolloin ruuna on kyllä ollut melko rento, mutta on reagoinut apuihini tuskallisen hitaasti. Mooney kuvailikin Doroa hevoseksi, jolla on todella vahva "oma moodi", jossa se mielellään kulkisi. Kun tästä moodista sitten koitetaan poiketa, ruuna on alkuun hämillään ja jopa protestoi muutosta.

Ensimmäisenä asiana lähdettiin hakemaan sitä, että Doro liikkuu rehellisesti eteen ja vastaa pohjeapuihini välittömästi. Aloinkin aika nopeasti huomaamaan ne hetket, jolloin Doro alkoi oma-aloitteisesti hidastaa vauhtiaan ja jolloin mun piti heti olla hereillä käyttämässä jalkaa. Aluksi jouduin useamman kerran käyttämään raippaa tehostavana apuna, sillä pelkästä pohkeesta ei tullut minkäänlaista reaktiota. Mun piti todella keskittyä käyttämään jalkaa vain, kun oikeasti pyysin Dorolta jotain, eikä taukoamatta pusertaa hevosta eteenpäin. Tosi nopeasti Doro tajusi homman juonen ja alkoi itse liikkua paremmin eteen, jolloin kaikki muukin tekeminen helpottui huomattavasti.

Teimme tunnilla paljon töitä ympyrällä, jossa haettiin ensin hevoseen hyvä eteenpäinpyrkimys ja sen jälkeen lähdettiin asettamaan ja tekemään pieniä temponmuutoksia askellajien sisällä. Harjoitusravi jätettiin tässä vaiheessa vielä välistä, sillä siinä istuminen on mulle jo itsessään sen päiväinen työmaa ettei tunnista olisi tullut loppua koskaan. Kevyessä ravissa ja laukassa löydettiin kuitenkin hyvää ilmavuutta liikkeeseen ja loppua kohti Doro alkoi itse hakeutua rennommalle kaulalle ja pyöristyi mukavasti. Mooneyhan sanoi heti tunnin aluksi, että tässä vaiheessa hevosen pään asennolla ei ole mitään väliä, vaan muoto tulee sieltä pikkuhiljaa kun ensin saadaan hevonen liikkumaan rehellisesti eteen ja työskentelemään koko vartalostaan. Alusta asti pidin vain ohjan mahdollisimman tasaisella tuntumalla ja muuten keskityin eteen ratsastamiseen. Yllättävän kivasti Doro kuitenkin rentoutui tunnin edetessä ja oli jo lopuksi todella hyvän tuntuinen ratsastaa, kevyt ja reipas. Aada ehti kuvata tunnin puolivälistä eteenpäin muutaman pätkän videolle, joten tein niistä pienen koosteen, jottei postaus jäisi täysin materiaalittomaksi.


torstai 24. joulukuuta 2015

Jouluinen kuvapostaus

Jouluaatto on vihdoin täällä ja sen kunniaksi poseerattiin eräänä aamuna auringon noustessa joulukuvissa Doron kanssa. Luminen maisema ja kimmeltävä hanki jäivät haaveeksi, mutta ainakin asusteet ja joulutunnelma ovat kohdillaan ;) Kuvista kiitos Aadalle!












Mikä kuvista on suosikkisi?

tiistai 22. joulukuuta 2015

Itsenäistä treeniä

Mulla on nyt viikon ajalta hurjasti uusia kuvia, jotka odottavat julkaisuaan. Kauan kaivattu lomakin alkoi jo aikapäiviä sitten, mutta kummasti aikaa tuntuu silti olevan normaalia vähemmän. Mutta eiköhän näitä postauksia ala tulla pikkuhiljaa ulos, joten kannattaa pysyä kuulolla!




Viime viikon torstaina kävin illalla tallilla ensimmäisen lomapäivän kunniaksi. Kuvailin ensin aikani Aadaa, minkä jälkeen laitoin Doron kuntoon ja Aada tuli sitten kuvaamaan meitä. Kuvat on otettu mun omalla kameralla ilta-aikaan, joten laatu ei tällä kertaa ole mikään loistava. Maneesiin osui paljon muita ratsukkoja juuri samaan aikaan meidän kanssa, mikä aiheutti mulle pientä stressiä. Tuntui, etten pystynyt keskittymään täysillä omaan ratsastukseeni muita varoessa ja väistellessä. Dorostakin huomasi, ettei se liikkunut niin hyvin kuin yleensä, kun jännitin siellä selässä milloin mitäkin. 





Yritin tehdä tällä kerralla paljon pysähdyksiä ja siirtymisiä askellajien välillä. Niissä saa olla tarkkana sen kanssa, että Doro reagoi välittömästi eikä vasta parin kierroksen päästä. Yleensä ruuna paranee siirtymisten avulla huomattavasti, mutta tällä kertaa se ei ollut niin hyvä. Menin mys edelleen suurimman osan ratsastuksesta ilman jalustimia, sillä mun istunta ei edelleenkään toimi niiden kanssa Doron harjoitusravissa. 






Nyt tuli aika lyhkäiset sepustukset, mutta meidän ekasta kouluvalmennuksesta onkin sitten enemmän analysointia luvassa!

torstai 17. joulukuuta 2015

Sileäntreeniä

Vielä mennään tämän postauksen verran vanhoissa ratsastuksissa, mutta ensi postauksessa onkin sitten taas luvassa tuoretta materiaalia. Tämä kerta sijoittuu marraskuun lopulle, jolloin onnekseni sain Aadan paikalle napsimaan ekat kuvat musta ja Dorosta koulukiemuroiden parissa. Oli luksusta ehtiä tallille jo kahdelta päivällä, sillä silloin maneesissa oli vielä ihanan tyhjää ja rauhallista. Tällaisella pienen maalaistallin kasvatilla kun menee pasmat lopullisesti sekaisin, jos samaa aikaa ratsastaa useampi kuin kaksi ratsukkoa... Mutta on joka tapauksessa aika ylellistä päästä ratsastamaan maneesissa, joten en valita sen enempää :D

En tehnyt Doron kanssa mitään kovin kummoista, sillä meidän yhteistyö oli vielä niin alkutekijöissä (olikohan tämä viides kerta koko hevosen selässä). Keskityttiin siis perusasioihin, kuten yksittäisiin siirtymisiin ja energiseen liikkumiseen. Tein alkuverryttelyt lähes kokonaan löysällä ohjalla, sillä ruuna on yleensä alkuun vähän vastahakoinen hyväksymään tuntumaa. On helpompi ratsastaa ensin istunnan, pohkeiden ja raipan avulla hevosen moottori käyntiin ravissa ja laukassa, ja vasta sen jälkeen ottaa ohja tuntumalle. Yleensä Doro ei ole moksiskaan tuntumasta enää vapaamuotoisten alkuverryttelyjen jälkeen. (Edit: Nythän tässä tuntuma-asiassa on päästy jo valovuosi eteenpäin, muta siitä lisää seuraavalla kerralla!)




Alkuhölkkien jälkeen tein vielä vähän aikaa töitä kevyessä ravissa ohjat tuntumalla ja sen jälkeen sama laukassa. Sitten otin jalustimet kaulalle, sillä mun istunta ei jalustinten kanssa pysy kunnolla kasassa uuden hevosen liikkeissä. Tein ilman jalustimia siirtymisiä kaikissa askellajeissa ja kääntelin isoja ympyröitä. Huomasin jossain vaiheessa, etten saanut Doroa kunnolla taipumaan kumpaankaan suuntaan, eikä asia kyllä siitä paremmaksi mennytkään. Olen pitkän ratsastustauon jälkeen vielä vinompi ja jäykempi kuin ennen, mikä on äärimmäisen turhauttavaa. Nytkin huomaan kaikista oikean kierroksen kuvista mun liian taakse menevän sisäkäden, vaikka yritin koko ratsastuksen huolehtia sen pysymisestä oikealla paikallaan. No, ehkä vielä joskus...

Toinen ongelma oli Doron eteenpäinpyrkimys  -  tai lähinnä sen puuttuminen. Pähkäilin asiaa kotimatkalla ja keksin muutamia mahdollisia syitä tälle:

  • Mulla on koko ajan sellainen olo, ettei ruuna liiku rehellisesti eteen avuistani, jolloin jään luultavasti liikaa pumppaamaan jalalla turruttaen lopunkin energian
  • Istun varmaankn väärässä kohtaa liikettä jarruttaen sitä
  • Ja koska istunta- ja pohjeavut ovat virheellisiä, joudun käyttämään liian usein apuna raippaa vieden siitäkin lopulta tehon
  • Asiaa ei myöskään varmasti helpota se, että Dorolla käytetään usein ratsastaessa kannuksia, jolloin sen reagointi pelkkään pohkeeseen on aika hidasta







Seuraavalla kerralla treenin alla onkin luultavasti eteenpäinpyrkimyksen ja asettumisen parantaminen. Istunnan puolesta mun pitäisi istua vielä paremmin ryhdissä ja korjata nyrkit vierekkäin ja peukalot ylös. Ärsyttävää kun olisi paljon intoa alkaa harjoitella vaikka minkälaista koulukiemuraa, mutta tuntuu etten saa edes peruspakettia pysymään kasassa... Tarvitsisin kipeästi kouluvalmennusta, jossa valmentaja teettäisi sopivia täsmäharjoituksia mun lukuisten ongelmien korjaamiseksi. Niitä pystyisi sitten taas hyödyntämään itsenäisessä treenissä. Täytyy kuitenkin jaksaa vielä pari viikkoa itsenäisesti, jotta saan kouluhommat alta pois. Sitten pitäisi onnistua jo valmennustenkin ujuttaminen johonkin väliin (Edit: Myös valmennuspostausta luvassa piakkoin, sillä ensimmäinen on nyt jo sovittuna!) Tässä odotellessa voisinkin ratsastusten ohella keskittyä oman lihaskunnon parantamiseen. Lihasheikkouden ja surkean kunnon huomaa nimittäin melko nopeasti Doron kyydissä, heh...

Epätoivoista yritystä istua jalustimet jalassa harjoitusravissa :D

Tähän loppuun vielä video, joka tosin on otettu eri ratsastuskerralla kuin nämä kuvat. Molemmista kerroista on kuitenkin jo aikaa, joten liitän ne samaan postaukseen. Video ei vielä näin varhaisessa vaiheessa ole kovin kummoista katsottavaa, mutta haluan silti julkaista materiaalia myös tältä ei-niin-hohdokkaalta alkutaipaleelta. On sitten myöhemmin jotain, mihin verrata tapahtunutta kehitystä!


keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Esteillä pitkästä aikaa

Pari viikkoa sitten koitti kauan kaivattu hetki, kun pääsin ikuisuudelta tuntuneen tauon jälkeen hyppäämään. Ratsuna toimi Doro, jonka kanssa en ollut aiemmin hypännyt ja ratsastuskertojakin oli ruunan kanssa takana vasta pari. Jännitin kovasti, mutta lähinnä hyvällä tavalla. Aada tuli mukaan antamaan neuvoja ja kuvaamaan, ja myös Doron omistaja oli katsomassa. Tein itsenäisesti alkuverryttelyä ravissa ja laukassa molempiin suuntiin, minkä jälkeen aloitettiin puomityöskentely. Tulin puomeja aluksi ravissa ja Aada huomauttikin heti, että voisin lyhentää ohjia reilusti. Dorolla on niin pitkä kaula, että sellaisilla kunnon kilometriohjilla ratsastelu tuntui omasta mielestäni ihan luontevalta :D Näin jälkikäteen kuvia katsoessani tuli todettua, että olisi niitä ohjia voinut näköjään lyhentää vielä enemmänkin... Mutta ainakin on jotain parannettavaa ensi kerralle.




Lyhyemmillä ohjilla ravipuomit sujuivat paremmin ja Doro astui hyvin joka väliin. Laukassa mulla oli vaikeuksia saada tarpeeksi eteenpäinpyrkimystä, kasvattamatta kuitenkaan vauhtia yhtään. Doro on vähän sellainen hitaasti syttyvä tapaus, joka ei kuumu esteillä ollenkaan. Sitä sai ihan urakalla patistaa aluksi, jotta saatiin moottori kunnolla käyntiin. Silti vielä muutaman kerran hyydyttiin raviin kesken puomien. Lopulta laukkapuomitkin alkoivat sujua ja saatiin rytmikkäät, energiset askeleet joka väliin.


Hyppääminen aloitettiin pienillä ristikoilla, joita tulin useamman kerran molemmista suunnista. Puomien jälkeen Doro oli mukavasti aktivoitunut ja saatiin alusta asti aika sopivaa laukkaa väleihin. Aada muistutti, etten saa huonommassakaan paikassa heittää ohjaa pois hypyssä. Niitä huonoja paikkoja tosiaan ritti, kun omat estetaidot olivat ihan ruosteessa... Doro hyppäsi kuitenkin rehellisesti yli kaikesta eteentulevasta, vaikka kuski kuinka selässä räpelsikin.

Hyvä esimerkki ohjan poisheittämisestä... Mutta Doron ilme on ihanan innokas <3
Ponnistus liian kaukaa, mutta sentään ohja pysyi paremmin tuntumalla

Tästä ja ylemmästä kuvasta huomaa, kuinka pitkät ohjat mulla vieläkin oli, sillä käteni jäävät hypyissä todella taakse


Lopuksi hypättiin lyhyttä rataa, johon kuului lävistäjällä oleva pikkupysty ja pitkällä sivulla oleva ristikon ja pystyn suora linja. Linjan esteiden väliin olisi pitänyt tulla lyhyet kuusi laukkaa tai sujuvammat viisi laukkaa, mutta mokasin välin pariin kertaan, jolloin tultiin mielenkiintoisia hyppyjä viidella ja puolella askeleella... Lopuksi saatiin kuitenkin tosi sujuvat viisi laukkaa väliin, mihin oli kiva lopettaa tältä kerralta. Esteet pidettiin koko tunnin matalina, isoin este oli lopuksi korkeintaan 80cm. Innolla odotan seuraavaa kertaa, sillä vielä jäi paljon petrattavaa.



Seuraava hyppykertani koitti odotettua nopeammin, mutta tällä kertaa ratsuna ei ollutkaan Doro, vaan vanha vuokrahevoseni Cora. Olin kaverini Riikan mukana tallilla ottamassa kuvia, kun Coran omistaja kysyi haluaisinko ratsastaa tamman sinä päivänä. Ja tottakai halusin! Omistajalle tuli vielä mieleen, että voisin samantien ottaa Coralla muutaman hypyn, sillä tamma ei ollut päässyt pitkään aikaan hyppäämään. Ratsastusvarusteeni eivät olleet tällä kerralla kummoiset, sillä mulla oli ainoastaan ratsastuskengät ja hanskat. Joustavat farkkuni soveltuivat kuitenkin ratsastukseen ihan hyvin ja Riikalta lainasin kypärän ja lyhyemmän takin. Tästä ratsastuskerrasta ei ole mitään materiaalia, joten kerron siitä vain lyhyesti.

Verryttelin Coraa pitkään ja hartaasti ravissa ja laukassa, kunnes se tuntui vetristyneen ja vastasi nätisti kaikkiin apuihini. Kentällä oli valmiiksi muutama erikorkuinen este, joten päädyin verryttelyhyppyjen jälkeen tulemaan ne kaikki pienen radan muodossa. Yhdelle erikoisemmalle esteellä Cora alkuun stoppasi, mutta muuten tamma hyppäsi kaiken intoa puhkuen. Itsekin pysyin koulusatulan kanssa ihmeen hyvin hypyissä mukana, vaikka muutama lähestymisvirhe sattuikin. Radalla esteet olivat vaihtelevasti 50-90cm korkeita ja Cora selvitti ne hienosti. Olin yhtä hymyä ratsastuksen jälkeen! Oli kiva huomata, etteivät esteet jännittäneet lainkaan niin paljon, kun oli tuttu hevonen alla. Nyt toivoisin vain rutkasti lisää rutiinia hyppäämiseen, jotta saisin takaisin sen varmuuden, mikä mulla oli esteillä vielä pari vuotta sitten. 

torstai 3. joulukuuta 2015

Uusi vuokrahevonen

Jes jes, hevosrintamalla tapahtuu taas! Siitä asti, kun lopetin edellisen vuokrahevoseni Coran vuokraamisen ja muutin Espooseen, olen käynyt tallilla vain satunnaisesti kuvailemassa kavereiden ratsastuksia, valmennuksia ja kisoja. Olin pitkään siinä luulossa, että voin ihan hyvin pitää taukoa ratsastuksesta opiskelujeni ajan, eli kolme ja puoli vuotta. Toisin kuitenkin kävi, kun havahduin jo vuoden ratsastustauon jälkeen kauheaan kaipuuseen päästä taas ratsaille säännöllisesti. Olinhan mä muutaman kerran päässyt käymään kavereiden ja tuttujen hevosten kyydissä, mutta ratsastuskertojen määrä vuoden aikana oli silti laskettavissa kahden käden sormilla. Aloinkin heti selailemaan Espoon ja lähiseutujen vuokrahevostarjontaa, mutta mitään omaan elämäntilanteeseen sopivaa ei tuntunut löytyvän. Milloin hevonen oli liian kaukana, liian pieni, piti sitoutua käymään useita kertoja viikossa tai vuokran hinta oli lähes tähtitieteellinen. Melkein jo luovuin toivosta, mutta sitten kaverini Aada lupasi kysellä oman tallinsa vuokrahevostilannetta. Ja sieltähän löytyikin heti lupaavan kuuloinen ehdokas: 10v. puoliveriruuna, jolla olisi mahdollisuus ratsastaa monipuolisesti ja valmentautua.

Kävin kokeilemassa hevosta muutama viikko sitten sen hienolla kotitallilla. Aluksi ruuna oli mulle melkoinen kulttuurishokki. Olen aikaisemin ratsastanut melko pieniliikkeisillä, enemmän estekäyttöön suunnatuilla hevosilla, joten isoliikkeinen kouluhevonen tuntui melkoisen omituiselta niiden jälkeen. Selvästi ruuna myös testasi mua aluksi, eikä antanut mitään ilmaiseksi. Pienen tutustumisen jälkeen palaset alkoivat kuitenkin loksahdella kohdalleen ja heppa tuntui loppua kohden todella yhteistyöhaluiselta ja miellyttävältä ratsastaa. Toki olin itse niin ruosteessa ja jäykkä kuin rautakanki, etten saanut hevosesta kovinkaan paljon irti, mutta tunne oli tärkein. Tämän mä haluan.


Kuva: Aada Lätti

Joten tässä hän nyt sitten on. Don Rosa, tutummin Doro. Ruunalla on suvussaan muutama mielenkiintoinen nimi, jotka jopa tällainen ummikko tunnistaa: paljon hyviä jälkeläisiä tuottanut Donnerhall ja Kyra Kyrklundin upea kouluratsu Matador II. Doro on hoitaessa ja ratsastaessa kiltti ja rauhallinen. Se ei kuitenkaan ole ratsastaessa mikään itsestäänselvyys, vaan asioita pitää osata pyytää. Ruuna toimii paljolti istunta-avuilla ja on varsinkin raviltaan isoliikkeinen. Vaikka Doro on enemmän kouluhevonen, se pitää myös hyppäämisestä ja kapasiteettia riittää yli metrin esteille.

Sovittiin omistajan kanssa, että alan käymään pääsääntöisesti kaksi kertaa viikossa. Välillä saattaa tulla viikkoja, jolloin ehdin opiskeluiltani ja töiltäni käymään vain kerran, välillä taas mahdollisesti käyn useamman kerran viikossa. Tarkoituksena olisi harjoitella niin koulu- kuin esteratsastusta ja käydä mahdollisuuksien mukaan myös valmennuksissa. Odotan niin innolla tulevaa, sillä jo näin muutaman kerran jälkeen tuntuu, että olen löytänyt vaikka mitä ulottuvuuksia tuosta hevosesta. Se muistuttaa mua jollain lailla Kapsista, tärkeimmästä ja opettavaisimmasta vuokrahevosesta, mikä mulla on ollut. En usko että se on lainkaan huono juttu ;)