torstai 17. lokakuuta 2013

Millainen olisi unelmahevoseni?

Tämän kysymyksen sain eräältä lukijalta kysymyspostausta varten, mutta halusin päästä analysoimaan aihetta kokonaisen postauksen verran. Millainen hevonen siis olisi minulle se todellinen unelmien täyttymys?


Hevosen rodulla ei varsinaisesti ole merkitystä minulle, mutta koska olen ratsastanut lähinnä puoliverisillä, uskoisin niiden sopivan itselleni parhaiten. Puoliverinen olisi paras valinta myös käyttötarkoitustani ajatellen, sillä vannoutuneena esteratsastajana ostaisin itselleni ehdottomasti estepainotteisen hevosen. Haluaisin, että sillä riittäisi kapasiteettia todella pitkälle, joten oikeastaan puhutaan jo gp-tason estehevosesta. Koulupuolelta minulle riittäisi huomattavasti vähempi, kunhan hevonen osaisi liikkua rennosti ja kuuliaisesti käyttäen itseään oikein. Myös laukanvaihtojen tulisi onnistua, jotta esteratsastus olisi sujuvaa.

Hevosen sukupuolellakaan ei varsinaisesti ole väliä. Oreilla ja tammoilla on kuitenkin usein omat oikkunsa, joten ehkä eniten olen aina pitänyt mutkattomista ruunista. Niille kelpaa kaikki ja ne ovat lähes poikkeuksetta hyvällä tuulella (ainakin oman kokemukseni mukaan). Kuitenkin hevoset ovat yksilöitä siinä missä ihmisetkin, joten varmasti niitä mutkattomia tapauksia löytyy myös tammojen ja orien puolelta.

Kaikista tärkein ominaisuus unelmieni hevosessa olisi kuitenkin sen luonne. Pidän hevosista, joilta löytyy erikoisia ja jopa hassujakin piirteitä, jotka tekevät hevosesta täysin omanlaisensa persoonan. Tärkeää on myös, että hevonen on rehellinen, yritteliäs ja antaa omalle ihmiselleen tarvittaessa kaikkensa. Olen aina pitänyt enemmän kuumista kuin laiskoista hevosista, mutta kuumumisellakin on rajansa. Tehtävistä sopivasti innostuva, mutta kuitenkin käsissä pysyvä hevonen olisi minulle ihanteellisin. Käytökseltään unelmahevoseni tulisi olla kaikkien käsiteltävissä, kiltti hoitaa sekä mutkaton lastata ja kuljettaa.

Viimeiseksi on mainittava vielä se turhamainenkin puoli, nimittäin hevosen ulkonäkö. Tosiassa luonne voittaa tämän puolen, mutta koska kyseessä on unelmien hevonen, niin tietenkin sen pitäisi vastata toiveitani myös tältä osin. Olen aina rakastanut harvinaisen värisiä puoliverisiä, kuten pintoja ja palominoja. Myös erilaiset kimot ovat aina miellyttäneet silmääni, vaikken tosiasiassa ole ikinä ratsastanut kimolla puoliverisellä. Toisaalta ehkä juuri siksi tällaiset hevoset vetävät puoleensa... 

Tässä olisi unelmahevoseni ainakin ulkonäöltään ja kapasiteetiltaan: torinhevosori Opaal <3 (kuva Salo Horse Show'n GP-luokasta vuodelta 2012)

Ja kun nyt mietitään unelmieni hevosta, niin se todellakin olisi hinnaltaan kaukana omien varojeni ulottumattomissa. Tosiasiassa minulla ei ilman lottovoittoa olisi varaa unelmahevoseeni, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäisi ostaa varsa (tietenkin oikean värisenä ;D), josta voisin ajankuluessa muokata juuri itselleni sopivan. Mielestäni kaikkein tärkeintä oman hevosen kanssa on nimittäin se luja luottamussuhde, jota ilman hevonen ei edes tuntuisi omalta. Varsinaiseen täydellisyyteen en siltikään usko, kutsuu sitä siten pessimismiksi tai realismiksi. Kaikenlaisten hevosten kanssa touhutessani olen huomannut, minkälaisista ominaisuuksista kussakin hevosessa pidän, mutta siltikään en ole tavannut yhtäkään hevosta, jossa nämä kaikki kaipaamani ominaisuudet yhdistyisivät. Jokaisessa hevosessa on omat hyvät ja huonot puolensa, joten itselleni tärkeintä onkin kemioiden kohtaaminen.


P.S. Pahoittelut pitkästä kirjoitustauosta, taisi olla vähän inspiraatio hukassa. Nyt koitan taas aktivoitua bloginkin suhteen!

tiistai 1. lokakuuta 2013

Ensimmäiset yhteiset kisat

Viime kisathan jäivät välistä mun sairastumisen takia, joten pessimistisenä odotin nytkin niimeiseen asti, että reissu taas peruuntuisi jonkin epäonnisen tapahtuman vuoksi. Mutta ei, tällä kertaa kuut ja planeetat sun muut taivaankappaleet olivat oikeassa asennossa ja päästiin kuin päästiinkin tekemään meidän kisadebyytti! Ja se menikin aivan nappiin, paremmin kuin olisin ikinä osannut odottaa :).



En todellakaan ole aamuihmisiä, joten olin iloinen että kisat alkoivat vasta kello 11. 80cm oli vasta neljäs luokka, joten lähdimme isäni kanssa laittamaan Lelleä kuntoon kisojen alkamisaikaan. Olin varannut rutkasti aikaa pikku pölypallon kiillotukseen, ja sillä aikaa ihana isäni puunasi meidän varusteet kisakuntoon. Olimme juuri sopivasti valmiita, kun kyytimme saapui. Vähän jännitin vieraan hevosen lastausta, mutta onneksi Lelle oli juurikin niin helppo kuljetettava kuin mulle oli kerrottu. 

Kisapaikalla Kuusistossa ehdin hyvin kävelemään rataa, joka oli melko simppeli: muutama suhteutettu väli ja pari tiukempaa käännöstä. Sitten mentiin laittamaan Lelle kuntoon ja lähdettiin kohti verkkakenttää. Hevonen oli aika pirteänä ja kyttäili milloin mitäkin, joten ajattelin että mitäköhän tästäkin tulee... Verkkaan mennessä sattui pieni kömmähdys, sillä emme tajunneet luokan olevan jo melko pitkällä. Luulin etten pääse vielä hetkeen verryttelyalueelle, mutta sitten kävikin ilmi, että meitä ennen oli enää viisi ratsukkoa jäljellä, hupsista :D. 

Siitä sitten vain tukka putkella verkkaamaan ja ottamaan pari hyppyä alle. Lelle on yleensä parhaimmillaan vasta pitkän verryttelyn jälkeen, mutta nyt se oli yllättävän terävä heti ensimmäisestä hypystä lähtien. Enhän mä sitä kovin hyvin ehtinyt saada ohjan ja pohkeen väliin noin lyhyessä ajassa, mutta mentiin silti radalle ihan hyvillä fiiliksillä.

Verryttelystä

Heti ekalla esteellä sössin lähestymisen ihan totaalisesti ja hyppäsin ennen hevosta, mutta jollain ilveellä Lelle loikkasi silti puhtaasti yli. Sen jälkeen ryhdistäydyin itsekin ja aloin ratsastaa huolellisemmin, joten loppu perusrata meni oikein mallikkaasti. Toisessa vaiheessa en lähtenyt erityisemmin ratsastamaan aikaa, olihan nämä meidän ensimmäiset yhteiset kisat ja Lellellä muutenkin pitkä kisatauko takana. Yhdessä välissä valitsin lyhyemmän tien, sillä sen sai tehtyä vaikeuttamatta seuraavaa lähestymistä. Lelle kuunteli koko radan todella hyvin eikä kyttäillyt mitään, joten puhdas ratahan sieltä lopulta tuli!

Tyylinäyte ensimmäiseltä esteeltä, nauran tätä kuvaa edelleen :D


Pahoittelut kuvan laadusta, mutta sentään hevonen on hieno <3
Silmät kiinni niin hyvä tulee! :D
Tykkään niin paljon tästä kuvasta <3

Jäin kentän viereen kävelemään hetkeksi ja isä napsi meistä muutamia kuvia. Olin jo melkein lähdössä takaisin trailerin luo, kun kuulutuksista selvisi, että olimme Lellen kanssa sijoittuneet luokassa toisiksi! Eikun iloisena palkintojenjakoon ja kunniakierrokselle, jossa Lelle tosin oli sitä mieltä, että väärä hevonen johti porukkaa :D.

Palkintojenjakoon menossa, tässä kuvassa näkyy myös hankkimani uusi huopa :)


<3
Iloinen hevonen ja sitäkin iloisempi kuski kunniakierroksella :D

Oli kyllä varsin onnistunut kisareissu kaikin puolin, ja meidän sijoitus vielä kruunasi päivän. Iltakin jatkui kivoissa merkeissä, kävimme nimittäin poikaystäväni kanssa Turussa syömässä ja katsomassa hullunhauskan leffan The Heat. En edes muista, koska mulla olisi viimeksi ollut näin kertakaikkisen mahtava päivä, parempaa saa toivoa!

Hienoin tamma <3