Näin myöhemmin mietittynä hävettää. Vaikka olenkin ollut koko viikon kipeä ja sen vuoksi huonolla tuulella, ylireagoimiseni oli täysin turhaa. Lisäksi vaadin Reetalta lisäyksissä alusta asti liikaa, lähinnä koska en muista etten olekaan kaiken osaavan Kapsin selässä. Nyt allani on paljon kokemattomampi hevonen, jonka kanssa on vain opittava tyytymään aluksi vähempään. Yleensä sentään jo tiedostan tämän, mutta välillä uusien ja vaikeiden tehtävien yhteydessä unohdan asian, mikä ei koskaan tiedä hyvää. Silloin teen tehtävästä mahdottoman myös Reetalle, eikä se saa tarvitsemiaan onnistumisen kokemuksia.
Toinen ongelmani on liika itsekriittisyys. Epäonnistumisten yhteydessä lyttään itseni niin perinpohjaisesti, etten lopulta keksi itsestäni enää mitään hyvää sanottavaa. Olen yksinkertaisesti liian huono tekemään mitään oikein, surkea luuseri, ikuinen häviäjä. Tällainen ajattelu saa minut luovuttamaan, eikä ihmekään. Syytän itseäni myös usein Reetan "pilaamisesta". Tuoreimpana esimerkkinä ovat tämänhetkiset hyppäämisongelmat, jotka uskon aiheuttaneeni taitamattomuudellani.
Tätä tunnetta hakemaan! |