lauantai 30. marraskuuta 2013

Viimeiset kuvat Lellestä

Pahoittelut tämän viikon epäaktiivisuudesta, mutta kaikki liikenevä aika on mennyt joulukalenterin valmisteluun. Tänään kävin kuitenkin viimeistä kertaa Lelleä ratsastamassa, ja sain Riikan mukaani kuvaamaan viimeiset kuvat meistä :) Blogger päätti näköjään pilata osan laadun, mutta koittakaa kestää...














<3


PS. Huomisesta eteenpäin tuleekin sitten joka päivä uusi joulukalenterin luukku, joten muistakaa pysyä kuulolla! :)

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Viimeiset yhteiset kisat ja lentävä villihevonen!

Tänään pääsimme Lellen kanssa osallistumaan vielä yksiin seuraestekisoihin ennen kuin meidän yhteinen taival päättyy. Kisapaikkana oli Keiramon talli ja luokkana toista kertaa 90cm. Vähän kyllä oli taas mutkia matkassa, mutta loppu hyvin kaikki hyvin!


Tässä tiivistetysti radan tunnelmat :D

Tallille tultiin hyvissä ajoin ennen lähtöä, mutta heti kättelyssä aloin miettiä, että missäköhän Lellen estesatula mahtaa piileksiä kun ei missään näkynyt... Lellelle kun hankittiin juuri uusi koulusatula ja estesatula jäi samalla vähemmälle käytölle, joten nyt sitä ei sitten löytynytkään enää mistään. Lopulta päädyin siihen johtopäätökseen, että omistaja oli tainnut viedä estepenkin kotiinsa, mutta en tietenkään saanut häntä kiinni. Päädyin ottamaan koulupenkin mukaan, mutta saatiinkin sitten onneksi lainattua toisen kyydissä olleen hevosen estesatulaa, sillä se sopi Lellelle kohtuullisen hyvin romaanin kanssa. Hätä keinot keksii!

Siinä vaiheessa kun aloin laittamaan omia varusteita päälleni, huomattiin moka numero 2: olin unohtanut saappaat tallille! Mulla oli tietenkin jalassa pelkät kuraiset talvikengät, koska en pahemmin harrasta ratsastussukkia enkä minichapseja. Ja koska mun jalka on niin hervottoman suuri, en voinut myöskään lainata keneltäkään tutulta saappaita, joten jouduin lopulta menemään hyvin epätyylikkäillä kengilläni radalle. Huoh, tyhmästä päästä kärsii koko kroppa... :D

Varmaan kirpeästä pakkasilmasta johtuen Lelle kävi kerrankin kuumana ratsastaessa, joten eipähän tarvinnut herätellä sitä tällä kertaa. Verryttelyssä heppa teki hyviä ja tarkkoja hyppyjä, vaikka kuskilla olikin ponnistuspaikat vähän hakusessa. Radalle mennessä tsemppasin itseni hereille, ja saatiin varmaan ensimmäistä kertaa ikinä todella hyvä hyppy heti ekalle esteelle! No, siihen ne hyvät lähestymiset sitten melkein jo jäivätkin. Kakkosestettä lähestyessä Lelle tuntui selkään vähän epäröivän, joten ratsastin siihen vähän enemmän painetta. Siitäkös se sitten provosoituikin ja hyppäsi ihmeellisellä kamelihypyllä yli. Jatkettiin kaarevalle pysty-pysty -linjalle, johon en kuitenkaan ratsastanut riittävästi kaarretta (taaskaan, nimittäin viime kisoissa tein ihan saman virheen...), ja saatiin puomi mukaan. Seuraava kaareva linja meni muuten paremmin, mutta Lelle innostui lähtemään kunnon kamikazeloikalla esteen yli ja sama meno jatkui laskeutumisen jälkeenkin. Sain kuitenkin melko nopeasti pakan takaisin kasaan, mutta unohdin samalla itse seurata mihin ollaan menossa. Pitkän sivun kulmassa tajusin, että seuraava este olikin jo ihan nenän edessä, joten käänsin melkoisella mutkalla sinne ja taas tuli puomi mukaan. Kaiken kukkuraksi unohdin, että perusrata loppui siihen esteeseen ja hyppäsin vielä yhden ylimääräisen esteen... No, saatiinpahan vielä yksi hyvä hyppy tehtyä, eikös se niin mene että kerta kiellon päälle?

Kaiken kaikkiaan aika sekava kisapäivä ja itse ratsastin kuin mikäkin aloittelija, mutta sentään meillä molemmilla oli kivaa, ja sehän on pääasia. Tähän on hyvä lopettaa meidän lyhykäinen kisaura, sillä Lelle tuntui nyt hypätessä paremmalta kuin koskaan! Tässä vielä video radasta, älkää tuomitko mun sähläystä :D


Ensi viikolla starttaa viimeinen viikko Lellen kanssa, joten tarkoitus olisi tehdä yhdessä vielä kaikkea kivaa. Toivottavasti saisin joku päivä kuvaajan mukaan, jotta saataisiin tännekin vielä kuvia!

lauantai 23. marraskuuta 2013

Blogin nimestä

Mun on pitänyt jo pitkään kirjoittaa tästä aiheesta: eli miten olen päätynyt blogini nimeen. Yli esteiden -nimellä on alusta asti ollut mulle kaksi tärkeää merkitystä, joita haluan nyt avata vähän tarkemmin.

Tällainen nimi hevosaiheisessa blogissa tuo ensimmäisenä mieleen minkäs muunkaan kuin esteiden hyppäämisen. Niin on tarkoituskin, sillä esteratsastus on aina ollut suurin intohimoni, koska siinä yhdistyvät hevosen hallinta, tarkkuus sekä jännitys. Itse en ole koskaan hairahtanut kuvittelemaan, että esteratsastus olisi lastenleikkiä. Huono esteratsastus "helpolla" hevosella ja matalalla tasolla saattaa sitä vielä ollakin, mutta oikea esteratsastus vaatii taitoa siinä missä kaikki muutkin lajit. On ihan oma asiansa ylittää esteet jotenkuten ja siinä vauhdissa mikä hevosella sillä hetkellä sattuu olemaan, kuin todella osata tuoda hevonen sopivaan ponnistuspaikkaan tasapainoisena, rentona ja oikeassa temmossa. Enkä nyt siis väitä, että itse onnistuisin tässä läheskään joka kerta, mutta juuri siksi mulla on suuri palo treenata monipuolisesti erilaisten hevosten kanssa - jotta voisin joku päivä ylpeänä sanoa olevani hyvä esteratsastaja.


Toinen merkitys blogin nimessä on lähinnä vertauskuvallinen: kuinka ylittää elämän arkisia "esteitä". En halua blogini kertovan vain hevosista ja ratsastuksesta, joten monimerkityksellinen nimi mahdollistaa myös muusta elämästä kirjoittelun. Jokaiselle tulee elämässään vastaan isompia ja pienempiä pettymyksiä, epäonnistumisia ja jopa ylittämättömältä tuntuvia esteitä, joten haluan blogini kertovan myös näistä asioista. Vastapainona ovat tietenkin myös arkiset onnistumisen hetket sekä tunne siitä, että on ylittänyt itsensä jossakin asiassa. 


Siinä vaiheessa kun perustin tämän blogin, katsoin Google-hausta ettei muita samannimisiä hevosblogeja ollut, koska en halunnut matkia ketään. Ainoastaan yksi samanniminen lifestyle-blogi löytyi, mutta se ei kauheasti haitannut, koska blogeilla oli eri aiheet. Nyt kuitenkin samalla tai lähes samalla nimellä kulkevia blogeja löytyy jo monia, mikä jollain tapaa harmittaa. Toisaalta olen kiintynyt tähän nimeen, koska olen tosissani pohtinut sitä ja se sopii mielestäni blogin kaikkiin aiheisiin, mutta toisaalta taas haluaisin blogilleni uuden, ainutlaatuisen nimen, johon ei muualla helposti törmäisi. 

Haluaisinkin nyt tietää mitä mieltä te olette, pitäydynkö tässä nimessä vai en? Ja jos jollain on juuri tälle blogile sopivia uusia nimiehdotuksia, otan niitä mielelläni vastaan! Katsotaan, josko joku nimi kolahtaisi... :)

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Aiheita toivekuvapostaukseen!

Joulukalenteri-idea on saanut aika yksimielisesti kannatusta, joten se pääsee siis toteutukseen. Olenkin jo alustavasti väsännyt saamieni ehdotusten sekä omien ajatusteni pohjalta jonkinnäköisen suunnitelman sitä varten. Luvassa tulee olemaan kaikkea kivaa, en malta itsekään odottaa että pääsen toteuttamaan niitä! 

Yhtenä osana joulukalenteria tulee olemaan toivekuvapostaus, joten tarvitsisin siihen aiheita jo näin etukäteen. Suurin osa varmaan tietääkin jo idean? Näitä on nimittäin näkynyt monissa blogeissa lähiaikoina, mutta nyt haluan innokkaana valokuvaajana toteuttaa myös oman versioni. Eli laittakaa kommentilla kuvauskohteita, esimerkiksi kännykän taustakuva, lempivaate, korkein este ym. Kohteiden ei siis tarvitse olla mitenkään ihmeellisiä, vaan ne voivat olla mitä tahansa mistä haluat nähdä kuvan. Mielikuvitus on kuitenkin aina plussaa, joten myös uudet ideat ovat tervetulleita! Toivottavasti keksitte paljon erilaisia toivekuva-aiheita, jotta saisin niistä kunnon postauksen (tai miksei useampiakin) aikaiseksi :)


Aikaa on tämän kuun loppuun eli 30.11. asti!



maanantai 18. marraskuuta 2013

Uusia tuulia hevosrintamalla

Nyt kun asia alkaa tulla ajankohtaiseksi, päätin avata sitä hieman täälläkin. Pääuutinen kaikessa lyhykäisyydessään on se, että vaihdan sekä hevosta että tallia tämän kuun lopussa - jälleen kerran. Mikä tähän päätökseen sitten on johtanut?

Suoraan sanottuna: raha. Se ainoa asia, joka pyörittää tätä maailmaa, tai siltä ainakin tuntuu. Nykyään kun olen töissä, maksan luonnollisesti myös harrastukseni itse, ja siksi olen joutunut miettimään tätäkin ikävää puolta tässä lajissa. Kylmä totuus on, että mulla ei ole varaa hevosen puoliylläpitoon eikä myöskään maneesitallilla ratsastamiseen, ellen aio jättää opiskelua pelkäksi haaveeksi. Yksin asuminen, varsinkin pääkaupunkiseudulla (jonne olen siis muuttamassa) on todella kallista, joten haluan ajatella kauaskantoisesti ja laittaa jo nyt kaiken liikenevän rahan säästöön. Muutto on edessä ensi syksynä, joten nyt oli korkea aika miettiä talousasiat kuntoon, mikä mun tapauksessa tarkoitti sitä ainoaa asiaa johon rahani uppoavat, eli ratsastusta.

Välillä olen jopa ajatellut ratsastuksen lopettamista kokonaan, mutta kuitenkin tiedostan, etten osaisi elää ilman hevosia. Ne ovat jo niin monen vuoden ajan olleet mulle pakokeino arjesta, tuki ja turva vaikeina aikoina. Reetan myynti ja Kapsin lopetus ovat kuitenkin saaneet mut jollain tapaa todella kyyniseksi koko harrastusta kohtaan, tuntuu kuin kaikki tärkeät hevoseni väistämättä katoaisivat elämästäni. Varmaankin siksi mun on ollut todella vaikea antaa itseni kiintyä Lelleen, koska tiesin sen puoliylläpidon kumminkin jäävän korkeintaan vuoden mittaiseksi. Jos en kiinny enää uuteen hevoseen, siitä luopuminen ei myöskään satuta enää enempää. Näinhän sitä voisi toivoa, mutta silti Lellestä on väkisinkin tullut tärkeä näiden viiden kuukauden aikana, joten kyllä siitä luopuminen taas kerran kirpaisee.


Tärkein pointti on kuitenkin se, ettei puoliylläpidon lopettaminen johdu millään tapaa Lellestä tai sen omistajasta, päinvastoin. Molempien kanssa tulin juttuun todella hyvin, ja siksi onkin sääli lähteä näin pian. Ajattelen asian kuitenkin niin, että tällaisessa tilanteessa lopetan mieluummin mahdollisimman pian enkä jää pitkittämään väistämätöntä, koska se tuntuisi vain pahemmalta. Lellen kanssa yhteistyö oli kuitenkin vielä sen verran alkutekijöissään, etten tällä kertaa menetä monen vuoden työtä ja luottamusta, niin kuin kahden edellisen hevosen kohdalla. Tällaista tämä harrastus kuitenkin ilman omaa hevosta on, kaikista tilaisuuksista pitää osata ottaa ilo ja hyöty irti, vaikkei koskaan tiedä millloin yhteinen taival päättyy.


Mulla oli kyllä melkoinen tuuri matkassa, sillä löysin heti lopettamispäätöksen uuden, yhtä kivan hevosen Lellen tilalle. Ystäväni Mia nimittäin osti itselleen hevosen Saksasta noin kuukausi sitten, ja tarjosi tätä hevosta mulle vuokralle. Kyseessä on 6-vuotias, hyväsukuinen tamma Cormint Nohn eli Cora, jonka vuokraamisen aloitan joulukuun alussa. Olen kyllä aika innoissani tästäkin hevosesta, niin lupaavalta se tuntui heti ensimmäisellä kokeilukerralla! Toinen positiivinen asia on se, että pääsen palaamaan takaisin vanhalle tallilleni, nimittäin Cora muutti heti Saksasta tultuaan sinne. Ikuisena maalaisjunttina mulle ehtikin Lellen isolla ja hienolla tallilla tulla kauhea ikävä rauhallista maalaistallia ihanine maastoineen <3 Kiva palata taas vanhaan tuttuun porukkaan harrastamaan uuden hevosen kanssa! 

Corasta on vielä aika heikosti kuvia, mutta tässä pientä esimakua:

Väri ja sukupuoli pysyivät samana, mutta ikä ja luonne vaihtuivat kertaheitolla :)

Cora tänään

Huhhuh, tätä postausta oli jotenkin todella vaikea pukea ajatuksista sanoiksi, mutta toivottavasti onnistuin siinä edes jotenkuten. Ja jos jollekin jäi vielä vastaamattomia kysymyksiä, niin vastailen niihin mielelläni! 

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Joulukalenteri vuodelle 2013?

Sain idean, että tänä vuonna voisin toteuttaa blogiin joulukalenterin, eli siis joka päivä jouluaattoon asti tulisi yksi postaus päivässä. Nyt haluaisinkin kuulla mielipiteenne, kiinnostaako teitä tällainen?
Käykää vastaamassa reunapalkin kyselyyn, mitä mieltä olette!


Jos joulukalenteri kiinnostaa, niin te lukijat saatte tietenkin myös vaikuttaa sen sisältöön. Tähän postaukseen voi laittaa kommentteina postausideoita! Haluatteko mielipidetekstejä, erikoispostauksia, kuvapostauksia ym. ja mistä aiheista? Haluaisin kovasti saada joulukalenterin toteutettua, joten nyt kaivataan paaaljon kommentteja! :)


maanantai 11. marraskuuta 2013

Fiilisurheilua ja puhelimen tyhjennystä

Nyt tulee aika pikainen postaus, mutta pakko päästä hehkuttamaan yhtä asiaa! Nimittäin tänään minä, ikuinen penkkiurheilija ja pullanmussuttaja, tein sen - juoksin 10km lenkin! Ai että olen ylpeä itsestäni, toi on nimittäin jo muutaman kuukauden ollut mun salainen haave, heti siitä asti kun jonkin mielenhäiriön takia päätin lähteä hölkkälenkille. En ole ikinä ollut kummoinen hölkkääjä, yläasteella harrastin kyllä yleisurheilua, mutta silloinkin mun lajeja olivat pikajuoksu ja pituushyppy. Hölkkääminen tuntui aina niin vaikealta ja raskaalta, ja joka kerta alkoi pistää kyljestä kun en osannut hengittää oikein. Nyt kuitenkin päätin taas kokeilla sitäkin lajia, ja yllättäen jäin jopa vähän koukkuun. Eihän ne ensimmäiset pari kilometriä mitään luksusta ole, mutta se tunne on kyllä hieno kun juoksu alkaa kulkea.

En silti ole mikään himohölkkääjä, ja tuskin sellaiseksi muutunkaan. Tykkään lähteä lenkille ihan fiilispohjalta: turhautuneisuus, hieno ilma tai kauniit maisemat innostavat mut lenkille. Tänään oli pitkästä aikaa maailman hienoin ilma, kun aurinko kerrankin paistoi, joten kun kerran oli aikaa lähteä lenkille niin mähän lähdin. Ja lopputuloksena oli tämä 10 kilometrin lenkki, josta viimeisen kilometrin menin kyllä pelkällä tahdonvoimalla, koska halusin vihdoinkin toteuttaa haaveeni. Nyt se on tehty, ja voin hyvillä mielin viettää loppupäivän :).

Tässä vielä vähän sekalaisia kuvia kännykästäni, osa kuvista on jo yli kuukauden takaa:


Vähän maneesitreenailua Lellen kanssa 

Tallille lähdössä joka kaunis päivä, olin muuten juuri käynyt kampaajalla :)

Lelle fiksun näköisenä :D

Olin syyslomalla Porissa ja pääsin lenkille näihin maisemiin <3

Vanha umpeenkasvanut uimaranta

Kävin ihan rannassa asti fiilistelemässä <3

Piirtelin vähän hiekkaan <3 Tämä kuva on mulla puhelimessa taustakuvana

Kävelylenkillä Nellan kanssa, oli hieno auringonlasku <3

Ihanat syksyn värit <3

Samalla reissulla löysin tällaisen niityn :D

Syksy ja aurinkoinen koiralenkki <3

Kerran eksyin todistettavasti myös salille!

Syksyinen lenkkipolku :)

Lelle ja hieno blingbling otsapanta <3

P.S. Hauska yhteensattuma: mulla on nyt 70 lukijaa ja tasan 70 julkaistua tekstiä! Eli yksi lukija per teksti, eikös se juuri niin mene ;D

torstai 7. marraskuuta 2013

Lukija vai "lukija"?

Muutama sana lukijaksi ryhtymisestä. Mitä blogin lukijana oleminen käytännössä tarkoittaakaan?

Koin tuossa vähän aikaa sitten melkoisen älynväläyksen, joka valaisi tätä nykyistä kirjoittamisen hankaluutta kummasti: olin vajonnut lukijaepätoivoon.

Varmasti lähes kaikki blogia pitävät ihmiset toivovat bloginsa kiinnostavan muitakin kuin heitä itseään. Usein lukijoiden kalastelu menee kuitenkin niin pitkälle, että varsinainen kirjoittamisen ilo häviää. Liitytään kaikkiin vastaantuleviin blogeihin siinä toivossa, että näiden blogien kirjoittavat liittyisivät takaisin, käytetään lukija-lukijasta -menetelmiä sekä linkitetään omaa blogia kaikille mahdollisille nettisivuille. Eikä sovi unohtaa sitä suurinta epätoivon merkkiä: oman lukijapalkin kyttäämistä jokaisen kirjoitetun postauksen jälkeen - useita kertoja päivässä. Kuulostaako tutulta?

Puhun nyt täysin omasta kokemuksestani, sillä olen todella sortunut lähes kaikkiin edellämainittuihin tapoihin. Ei ole ihme, jos kirjoittamisen tarkoituskin hävisi siinä sivussa. Tuntui turhalta nähdä vaivaa postausten eteen, kun ketään ei kuitenkään kiinnostaisi lukea niitä, saati kommentoida tai liittyä blogiin lukijaksi. Samalla myös kasvatin paineet kohtuuttomiksi: pitäisi kirjoittaa joka päivä, erottua massasta, olla asiallinen mutta silti hulvattoman hauska, keksiä vaihtelevia postauksia päivästä toiseen, heilua aina kamera kädessä kuvaamassa ja videoimassa aineistoa blogiin - ja silti olla oma itseni. 

Entä jos en keksi joka päivälle kirjoitettavaa? Tai ylipäätään ehdi kirjoittaa? Entä jos yksinkertaisesti olen tuiki tavallinen bloggaaja, joka kirjoittaa tavallisesta elämästään ja puuhailustaan tavallisten hevosten kanssa, ja jolla ei ole mitään ainutlaatuista ominaisuutta tai taitoa, jonka avulla erottua kaikista muista?

Tämän valaistuksen myötä ymmärsin, että se on ihan ok.

Kaikilla ihmisillä on omat mieltymyksensä blogien suhteen, joten kirjoittaa sitten mitä tahansa, kaikkia ei mitenkään voi miellyttää. Jos haluat lukea shetlanninponeista, hevosen omistamisesta tai vaikkapa riippuliitämisestä, tämä ei ole sinun blogisi. Tämä ei myöskään ole hevos- eikä lifestyleblogi, vaan täysin tavallinen blogi. Juttua tulee milloin mistäkin ja silloin kun ehdin, eli välillä harvemmin ja välillä useammin. Olen ratsastaja henkeen ja vereen, mutta silti on päiviä kun tallille meno ei kiinnostaisi. Ratsastan sellaisilla hevosilla, mitä onnistun saamaan käyttööni, olivat ne sitten minkä rotuisia tai tasoisia tahansa. Olen ihan ok ratsastaja, ja otan ihan kohtuullisia kuvia ja videoita. Yritän elää terveellisesti ja kuntoilla, mutta tosiasiassa sorrun vähintään joka toinen päivä. Kirjoitan rehellisesti mitä mieleen tulee, ja saatan käyttää hymiöitä jos siltä tuntuu. Jos samaistut näin tavalliseen elämään, niin tervetuloa lukemaan. Yhtälailla voit myös kääntyä ympäri, jos siltä tuntuu.

Samalla kun aloin pohtia tätä lukija-aihetta, tajusin olevani itsekin todella huono lukija. On helppoa syyttää omia lukijoitaan epäaktiivisuudesta ja kiinnostuksenpuutteesta, vaikka tosiasiassa olen ollut aivan samanlainen "lukija" - lukija, joka ei lue. Niimpä päätin aloittaa puhtaalta pyödältä ja kävin läpi kaikki ne blogit, joihin olin liittynyt lukijaksi syystä tai toisesta, ja kylmästi poistin itseni niistä blogeista, joita en lue. Pahoittelut heille, jotka menettivät lukijan, mutta en oikeasti usko tuoneeni minkänlaista iloa pelkästään näkymällä lukijapalkissa. Näissä blogeissa ei missään nimessä ole mitään vikaa, mutta häpeäkseni olen liittynyt niihin lukijaksi vain saadakseni omaan blogiini lisää lukijoita, vaikka blogin aihe ei oikeasti ole ollut itseäni kiinnostava. 

Nyt olen korjannut tämän "vääryyden" omalta osaltani, ja suosittelen muitakin tekemään samoin. On nimittäin rasittavaa yrittää seurata niitä muutamaa kiinnostavaa blogia kaikkien ilmoitusten joukosta, ja poistumalla "turhista" blogeista vähentää samalla bloggaajien turhautumista epäaktiivisten lukijoiden takia. Itse ainakin kirjoitan huomattamasti mieluummin viidelle oikeasti blogistani kiinnostuneelle lukijalle, kuin sadalle lukijalle (tiedän, eihän mulle edes ole niin montaa lukijaa, toiveajattelu iski...), joista lähes yksikään ei ole aktiivinen.

Poistukaa siis blogini lukijoista jos siltä tuntuu, en ota sitä itseeni. Olen vihdoin tajunnut, että kyllä niitä samoin ajattelevia ihmisiä maailmasta löytyy, mutta vie oman aikansa ennen kuin nämä ihmiset löytyvät sieltä omasta lukijapalkista. Täytyy vain osata olla kärsivällinen, sillä ketään ei voi pakottaa pitämään tietystä blogista. Faktahan on, ettei kaikista blogeista ikinä tule niitä monen tuhannen lukijan jättimenestyksiä, mutta on osattava iloita vähemmästäkin. Kourallinen aktiivisia lukijoita voi antaa jo paljon, mikäli osaa asennoitua oikein.

Siksipä mulla olisi yksi toive niille lukijoille, jotka päättävät jäädä seuraamaan blogiani: painakaa Luin-nappia postaukset luettuanne ja kommentoikaa mitä tahansa mieleen tulevaa; kysymyksiä, parannusehdotuksia ja keskustelua kaivataan! Itsekin lupaan tehdä saman lukemilleni blogeille, jotta voin ainakin omalta osaltani piristää muiden bloggaajien päivää :).

Olisi hienoa kuulla, mitä ajatuksia tämä kirjoitus teissä herätti. Oletteko samaa vai eri mieltä?

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Kisakuulumisia kuvien ja videon kera!

Tämän postauksen kirjoittaminen venyi taas venymistään, mutta startattiin siis mun ja Lellen toiset kisat viime sunnuntaina. Kyseessä oli Tehon seuraestekisat Turussa, ja luokkana meillä oli tällä kertaa 90cm.

Meille oli ennen kisoja kertynyt paljon hyppytaukoa, koska yhdenkään estetunnin ajankohta ei sopinut yhteen mun töiden kanssa. Vähän siis epäilytti meidän suoriutuminen, joten otin kisoja edeltävänä torstaina muutamia "mielenvirkistyshyppyjä" kentällä. Lelle tuntui kuitenkin esteillä niin helpolta ja kivalta ratsastaa, että pääsin lähtemään kisoihin hyvillä mielin. 

Verryttelyssä suurin homma oli hevosen herättelyssä, Lelle kun tuppaa olemaan aika hitaasti käynnistyvää sorttia. Tein pieniä lisäyksiä ravissa ja laukassa, minkä jälkeen otettiin pari hyppyä pienelle ristikolle. Perään hypättiin pari kertaa noin 70-senttinen pysty, ja sen jälkeen Lelle sai kävellä hetken. Isäni yritti myös ottaa meistä muutaman järkevän poseerauskuvan, mutta niistä tuli aika hulvattomia Lellen irvistellessä miten sattuu, höpsö heppa! 


Lelle keskittyy poseeraamiseen verryttelyn sijasta :D huomatkaa meidän ihanat yhteensopivat kisavarusteet, oon niin rakastunut näihin <3

Saatiin pieni operaatio aikaiseksi vesilätäkön ylittämisestä, koska eihän sitä prinsessan sovi jalkojaan kastella! Ylittäessä ilme on sen näköinenkin :D





Yksi normaali poseerauskuva saatiin aikaiseksi...

...mutta loput näyttivät lähinnä tältä :D Hölmö hupsu tamma <3

Ennen radalle menoa hyppäsin vielä muutaman kerran pystyn ja okserin ratakorkeudessa. Hypyt olivat siihen mennessä jo mukavan teräviä, joten eikun radalle. Hieman mua hirvitti hypätä pienessä maneesissa ulkokauden jälkeen, tuli sellainen norsu lasikaupassa -fiilis :D. Lähdettiin kuitenkin hakemaan siistiä ja rauhallista rataa, koska arvostelu oli A.0.0 eli ajalla ei ollut merkitystä. 




Hieno Lellurainen <3

En ala selostamaan radan kulkua sen kummemmin, koska se näkyy hyvin videolta. Ensimmäiselle esteelle toin hevosen aivan liian lähelle, mutta onneksi Lelle oli terävänä jaloistaan. Sen jälkeen rata lähti sujumaan paljon paremmin, kunnes mokasin kuudennen ja seitsemännen esteen välin. Tiesin, että neljän laukka-askeleen saamiseksi kaarretta pitäisi suurentaa kohti pitkää sivua, mutta mitäpä lopulta päädyin tekemään...? Tulin tietenkin kuutoselta lähes suoran tien seiskalle, jolloin väliin mahtui vain kolme ja puoli askelta. Tulos: ylin puomi mukaan. Vähän harmitti, mutta saatiin sentään muuten sujuva rata aikaiseksi. Jos kuski olisi ollut paremmin kartalla, oltaisiin saatu ruusuke mukaan näistäkin kisoista. No, aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta. Näinhän se menee!





Tosta videolta muuten huomaa, että Lellellä on jotain jumeja lihaksistossa tällä hetkellä, mikä näkyy tuollaisena säheltämisenä laukannostoissa ja -vaihdoissa. No, lisää jumppaa vain niin eiköhän ne sillä lähde. Ja hevosen nimikin on videolla vaihtunut, nimittäin kaikissa listoissa luki Bellezan tilalla Belieza... No, mitäpä pienistä :D