sunnuntai 31. elokuuta 2014

Pitkästä aikaa suomiputen selässä!


Kuten Anonyymi kuvan perusteella arvasikin, jo pitkään vihjailemani hevosvisiitti suuntautui kenenkäs muunkaan kuin Reetan luokse! Ollaan tästä vierailusta puhuttu uuden omistajan kanssa jo pitkään, ja nyt vihdoin pääsin kyseisen reissun toteuttamaan. 

Vuosihan tässä välissä on jo ehtinyt vierähtää siitä, kun Reeta myytiin ja meidän yhteistyö loppui. Moni asia olikin tässä ajassa muuttunut. Eksyiltyämme Riikan kanssa perille Reetan uudelle kotitallille, meitä odotti karsinassa rauhallinen ja tyytyväisen näköinen tamma, jota nykyisin kutsutaan tuttavallisesti Hallaksi. Oli hevosessa silti vielä jotain tuttuakin: iänikuisesti samaan mittaan jumittunut pellavaharja sekä olkapäätäni hamuileva, äärettömän utelias turpa. Tämä nykyinen versio Reetasta oli kuitenkin monella muulla tapaa muuttunut, ja ilokseni vain positiiviseen suuntaan. Hevonen seisoi rauhallisesti paikallaan niin kuntoonlaitossa kuin selkäännousussakin, ja lisäksi se oli saanut hieman lisää massaa ja lihaksia, mikä ei todellakaan ole tuollaisen ikiliikkujan kanssa helppoa. Hyvää työtä Tiina siis tehnyt tamman kanssa!

Selkään noustuani huomasin useita muutoksia myös Reetan ratsastettavuudessa. Alkukävelyt maastossa sujuivat huomattavasti rennommin kuin vielä vuosi sitten, ja kerättyäni ohjat käteen kentällä mun suu lähes loksahti auki: TÄÄHÄN HAKEE IHAN ITSE OHJASTUNTUMALLE!! Mulla oli koko alkuravit alla hevonen, joka kulki tasaisessa muodossa ja ennen kaikkea rauhallisesti mun apuja kuunnellen. Poissa oli se kaahaava ja tuntumaa välttelevä otus, jonka sain vaivoin vasta puolen tunnin keskustelun jälkeen näyttämään kouluratsulta. Noh, sainhan mä omaa taitamattomuuttani kaivettua sen vanhan Reeta-moodin esille lopputunnista, mutta vitsit se alkuravien fiilis oli hieno!



Ilmeistä päätellen taisi olla kivaa!

Syvät pahoittelut mun ratsastusasennoista, ne oli koko tunnin jotain ihan omaa luokkaansa... Viimeiset puoli vuotta olen istunut niin isoliikkeisen puoliverisen selässä, että Reetan aikanaan ison tuntuiset askellajit tuntuivat nyt lähinnä shetlanninponin kipitykseltä :D En osannut istua tuolla selässä enää alkuunkaan, joten ihmekös se ettei hevonen päässyt esittämään parastaan mun kanssa. Reetan ratsastettavuus tuntui kuitenkin niin paljon paremmalta kuin ennen, että voin vain kuvitella miltä se näyttäisi ammattilainen selässään!

Kaikin puolin Reetan luona käymisestä jäi tosi hyvä fiilis. Uskoin jo silloin myyntivaiheessa, että Reeta pääsi todella hyvään kotiin, ja nyt pääsin todistamaan sen ihan omin silmin, sillä hevosen olemuksesta huokunut rentous ja luottavaisuus kertoivat enemmän kuin tuhat sanaa. Olenkin todella onnellinen, että tällä suurisydämisellä tammalla on asiat niin hyvin nykyään!


Mun elämäni ainoa ja oikea suokki! On se vaan hieno <3

P.S. Jos jotakuta kiinnostaa seurata Reetan nykyistä elämää Hallana, niin se on mahdollista täällä. Myös omaa käsialaani tulee pian löytymään sieltä vierailevan kirjoittajan roolissa!

perjantai 29. elokuuta 2014

Pian...


...päästään tämän turpaolion kuulumisiin! Arvaatteko jo, mikä hevonen on kyseessä?

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Viimeiset kuvat Corasta


Viimeinen ratsastus, viimeiset kuvat. Lopullisen kuuloista, mutta onneksi kyse on vain vuokraussuhteen päättymisestä. Tulen kyllä varmasti vielä näkemään Coraa, mutten enää yhtä säännöllisesti kuin viimeisen puolen vuoden aikana. Näin viimeisten virallisten vuokrauskuvien kunniaksi päätin vielä kokeilla ilman satulaa ratsastusta. Corallahan ei aikaisemmin ole menty ilman satulaa kuin käyntiä, joten nyt tuli muutkin askellajit testattua. Neiti yllätti positiivisesti olemalla rennompi kuin osasin kuvitella, joten kuskikaan ei päätynyt nieleskelemään hiekkaa!


Ilme oli vähän turhan omalaatuinen Coran isossa laukassa... :D



Olisikohan pitänyt kouluradallekin lähteä ilman satulaa, kun poni kerran kulkee sillä tavalla näin hienosti?!
Lopussa pystyttiin laukkaamaan rennosti jopa pitkällä ohjalla! Hieno Cora <3
Tunnin jälkeen vielä poseerausta, tottakai!
Rakkauspakkaus <3

Näistäkin kuvista hurjan isot kiitokset luottokuvaajalleni (ja talliorjalleni ;D) Riikalle!

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Estetunti Coran kanssa + kuulumisia

Blogin päivittäminen on taas auttamattomasti jäljessä, mutta toisaalta uusia tapahtumia ei ole pitkään aikaan tiedossa, joten mihinkäs tässä on kiire... Nythän olen asunut jo reilun viikon virallisesti Espoossa, joten Coran vuokraussuhdekin on jo päättynyt. Mulla on kuitenkin vielä parilta viimeiseltä ratsastuskerralta paljon kuvia ja yksi videokin, joten julkaisen niitä nyt pikkuhiljaa tämän kuun aikana. Myös aiemmin mainitsemastani yllätysratsusta on tulossa oma postauksensa!



Tämän päivän aiheena on kuitenkin meidän viimeinen estetunti, joka pidettiin Coran silloisella väliaikaistallilla. Hypättiin melko pienillä esteillä koko tunti, sillä sekä Coralle että mulle oli kertynyt paljon hyppytaukoa kesän aikana. Kuvista ja videosta varmasti huomaakin, ettei meno näytä ihan samalta kuin keväällä. Cora oli tunnilla todella jäykkä, joten meillä oli laukan kanssa ongelmia varsinkin esteille käännyttäessä. Huono laukka yhdistettynä Coran valtavaan hyppyintoon ja täysin pihalla olleeseen kuskiin aiheutti melko mielenkiintoisia ylityksiä esteille, mutta hienosti heppa hoiti silti homman kotiin. Tyyli oli siis tällä kertaa vapaa, mutta tarkoituksena olikin lähinnä pitää hauskaa yhdessä. Oli ihanaa huomata, kuinka paljon Cora on nyt oppinut pitämään esteistä! Ensimmäiset puoli vuottahan sitä piti ihan itse innostaa hyppäämään, mutta nyt kaikki innostus on alkanut tulemaan Corasta itsestään . Raakahan se vielä on ikäisekseen, mutta tosta hevosesta tulee vielä vaikka mitä jos se vain pääsee jatkamaan hyppäämistä!

Heh tuli vissiin kiire kun saappaatkin unohtui talliin... :D


Hieno Cora <3


Loppuun vielä pieni videopätkä tunnista:



Kaikki postauksen kuvat ja videot © Riikka!

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Pitkästä aikaa

Kirjoitustauko venähtikin melkein kahteen kuukauteen, mutta täällä ollaan taas. Interrail-reissun jälkeiset viikot ovat olleet yhtä hullunmyllyä ja niin paljon kaikkea on tapahtunut, etten edes tiedä mistä aloittaa...

Se nyt ainakin on varmistunut, että tämä maalaistollo todellakin muuttaa pääkaupunkiseudulle! Sain nimittäin opiskelupaikan Laurean ammattikorkeakoulusta, joten elokuun lopulla alkaa sitten sosionomiopinnot. Vuokra-asuntokin löytyi melko nopeasti, joten ensi kuun alussa muutan poikaystäväni kanssa Espooseen. Tavarat on jo lähes pakattu ja työpaikka irtisanottu, enkä voi sanoin kuvailla kuinka innolla odotan muuttopäivää... Tästä se uusi opiskelijaelämä alkaa!

Hevosrintamalla puolestaan on ollut melko hiljaista, en ole nimittäin toukokuun jälkeen käynyt ratsastamassa kuin kerran. Cora oli pari viikoa ulkomaanreissun jälkeen saikulla saatuaan kovan potkun laitumella, mutta nyt on päästy taas pikkuhiljaa aloittamaan ratsastus. Mun osalta ratsastuskerrat alkavat kuitenkin olla jo vähissä, sillä ensi kuusta lähtien olen hevoseton opiskelija. Tulee varmasti olemaan outoa elää lähes kokonaan ilman hevosia näiden kahdeksan aktiivisen ratsastusvuoden jälkeen, mutta toisaalta tauko saattaa tehdä hyvääkin. Blogin kohtalosta en ole vielä varma, mutta en oikein osaa kuvitella itseäni minään muuna kuin hevosbloggaajana, joten hiljaista täällä luultavasti tulee olemaan.

Joka tapauksessa seuraavat pari viikkoa saatte vielä kuulla mun ja Coran kuulumisia, ja saattaapi olla että täällä blogissa vierailee myös eräs toinen kauan kaivattu karvakorva! Pysykää siis mukana ;)

Ja jottei tämä postaus jäisi täysin materiaalittomaksi, niin tässä vielä muutamia kuvia taannoisista maastoestetreeneistä sekä pieni videokooste meidän menosta:









sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Blogi tauolla kesäkuun ajan

Unelmareissu ulkomaille starttaa käyntiin tänään, joten luonnollisesti blogissakin on sen ajan hiljaista. Mun oli tarkoitus kirjoittaa postausta meidän taannoiselta maastoestetunnilta vielä ennen matkaa, mutta pääsykoe- ja pakkaamiskiireiden takia se sitten jäi... Tässä kuitenkin pari maistiaista sieltä:

On se vaan upea eläin <3
Tulevaisuuden kenttätykki!

Heinäkuun alussa palaillaan sitten reissupostauksen merkeissä, mutta siihen asti Adiós! :)

torstai 29. toukokuuta 2014

Kesäiset kuvaukset jokirannassa

Jes, Cora on taas mukana kuvioissa! Tänään pääsimme ensimmäistä kertaa hyppäämään maastoesteitä, mutta niistä tulossa oma postauksensa myöhemmin. Nyt kuitenkin aivan ihania kuvia hellejakson aikaisilta päiviltä, jolloin kävimme jokirannassa niin ratsastamassa kuin poseeraamassakin. Kaikki kuvat ovat taas Riikan käsialaa, iso kiitos!

Alkuun pientä rakennekuvapäivitystä: ensimmäinen kuva joulukuulta 2013 ja toinen toukokuulta 2014.
On siitä vain kuoriutumassa upea eläin <3



Mä niin tykkään tästä kuvasta <3













<3


maanantai 26. toukokuuta 2014

Estekisat lainahevosella

Viimeksi mainitsin, että meidän piti olla menossa Kotimäen seuraestekisoihin Coran kanssa, mutta taas kerran tuli muutoksia suunnitelmiin. Cora onnistui nimittäin tarhassa riehuessaan polkaisemaan ikävän haavan jalkaansa, jota se sitten arkoi liikkuessa... Nämäkin kisat jäivät siis Coran osalta välistä, mutta onnekseni sain toisen hevosen käyttööni, joten pääsin itse osallistumaan. Kyseessä on täällä blogissa ennenkin mainitsemani Hawana, jolla kisasin mm. yhdet alue-estekisat viime kesänä. Kesän jälkeen en olekaan Hawanan selässä käynyt, joten mitään sen suurempia tavoitteita ei lähdetty kisoihin asettamaan.

Uusi huopakin pääsi käyttöön, tosin eri hevosella kuin piti :D

Hawanan ratsastaminen olikin pitkän tauon jälkeen melkoinen kulttuurishokki! Coraan tottuneena tuntui kuin olisin yhtäkkiä istunut räjähdysherkän ponin selkään, niin pieneltä ja reaktiiviselta Hawana tuntui. Voin sanoa jo valmiiksi, ettei meidän meno missään nimessä ollut kovin harmonisen näköistä, mutta hyppyihin olin silti aika tyytyväinen. Hawana ei myöskään ole ihan siitä helpoimmasta päästä ratsastaa, sillä se vaatii täysin kylmähermoista ja eleetöntä ratsastajaa, jollainen en itse toivottamana kisajännittäjänä ole.


80cm
© http://jenspa.kuvat.fi/
80cm
© http://jenspa.kuvat.fi/
Coran kanssa meillä oli tarkoituksena hypätä 60 ja 80cm luokat, mutta Hawanan ollessa paljon kokeneempi kisaratsu päädyimme hyppäämään 80 ja 90cm. Ensimmäinen rata meni oikeastaan todella hyvin, sillä Hawanan  vauhti pysyi sopivana ja se teki kaiken mitä pyysin. Tästä johtuen saimme kuitenkin perusradalta yhden pudotuksen, sillä otin Hawanaa jopa liikaa kiinni ennen sarjaa, jolloin a-osalle tuli aivan minimaalinen hyppy ja ylin puomi lähti mukaan. Myös radan toisella esteellä mokasin lähestymisen kokonaan, mutta Hawana pelasti meidät puhtaasti yli. Tuloksena oli siis 4 virhepistettä perusradalta, mikä oli ihan kohtuu hyvä suoritus tällä harjoittelumäärällä!


90cm verryttelyssä Hawana olikin jo huomattavasti kuumempi ratsastaa ja mulla oli vaikeuksia saada sitä rauhoittamaan vauhtiaan. Saatiin kuitenkin heti pari hyvää hyppyä, joten lähdettiin ajoissa odottelemaan vuoroamme ja laskemaan kierroksia alas ennen rataa. Hawana on kyllä hyvä kisajännityksen poistaja, sillä sen selässä ei yksinkertaisesti voi stressata omaa lähestyvää suoritustaan. Nimittäin joka kerta kun aloin jännittää mielessäni, Hawanan salamannopea reaktio oli pyrähtää raviin, ja heti kun pakotin itseni rauhottumaan, Hawana suostui taas kävelemään. Ei ehkä siltä näytä, mutta tuo hevonen on oikea terapiaratsu!

90cm verryttelystä
90cm radalla Hawanalla riitti vauhtia ja esteille kääntäminen oli siksi hieman haasteellista, mutta silti pääsimme jatkamaan toiseen vaiheeseen. Joka esteen edessä koitin vain muistaa hengittää ja olla paineistamatta kohti, jolloin Hawana hoiti homman hyvin kotiin. Parille esteelle tultiin aika pohjaan, mutta nekään eivät tuottaneet tuolle kengurulle ongelmia. Kuitenkin koko radan viimeisellä esteellä menin tekemään sen mokan, että lähdin nostamaan Hawanaa esteestä yli, jolloin saatiin harmillisesti puomi alas. Oma virheenihän se oli, olisi vain pitänyt odottaa loppuun asti... Kuuluisa viimeisen esteen kirous! Olin silti ylpeä meidän lähes puhtaasta radasta, vaikka lopullinen tulos olikin 0/4vp. Hieno Hawana!


Ja tarina jatkuu! Myöhemmin sain hämmästyksissäni lukea Kipaan ilmestyneistä tuloksista, että mehän oltiin sijoituttu ysikympissä kolmansiksi! Harmin paikka ettei jääty paikalle odottamaan luokan loppua, mutta oltiin niin varmoja ettei pudotuksella voi sijoittua... Näköjään olimmekin luokan nopein neljän virhepisteen ratsukko, joten rusettihan sieltä olisi napsahtanut. Toivottavasti saisin vielä näin jälkikäteenkin ruusukkeen ja palkintohuovan haettua itselleni, muuten kyllä harmittaa!