Kouluvalmennusvideo ja sekalaisia kuulumisia

Taas on aikaa hurahtanut edellisestä postauksesta, joten kerrottavaa riittää... Aloitetaan puolentoista viikon takaisesta lauantaista, jolloin pidettiin Riikan kanssa kunnon tallipäivä. Ensin käytiin moikkaamassa suuren muodonmuutoksen kokenutta Alexia, joka näyttikin jo ihan kisaponilta uudessa lookissaan! Sen jälkeen käytiin kunnon heppatyttöjen tavoin tankkaamassa Hesellä ja sieltä jatkettiin Coran luo. Päätin lähteä ekaa kertaa tutkimaan uuden tallin maastoja, ja Riikka tuli kävellen mukaan tueksi ja turvaksi. Cora oli ihan pörheänä päästessään pitkästä aikaa maastoon ja menikin korvat tötteröllä koko matkan. Otettiin maltillisesti myös pari pätkää ravia ja laukkaa, ja pikkutamma meni oikein nätisti. Poseerauskuviakin yritettiin lopuksi ottaa, mutta Coran mielipide paikallaan seisomisesta oli lähinnä tämä:

"Mitä sä urpo siellä pidättelet, nyt on laukka-aika!"

Karvat lähti ja tukka lyheni, nythän se näyttää jo ihan vuonikselta! Hieno Alex <3

Viime viikolla puolestaan kävin pari kertaa liikuttamassa kaverini Pauliinan hevosta, aiemminkin blogissa esiintynyttä Harrya. Meillä oli molempina päivinä oikein antoisat koulu-urakoinnit tämän pikkuruunan kanssa, ja oli todella virkistävää käydä pitkästä aikaa ratsastamassa vähän vieraammallakin hevosella. Harry on niin erilainen ratsastaa Coraan verrattuna, että sain hetken ihan miettiä mitenkäs sillä taas ratsastettiinkaan!

Tälläinen pieni söpöys oli vastassa <3

Tyytyväiset kuski ja heppa treenin jälkeen!

Viime viikon keskiviikkona mulla oli Coran kanssa ratsuttajan pitämä koulutunti, jota Riikka pääsi mukaan videoimaan. Mähän olen saanut ihan uudestaan opetella ratsastamaan tuolla hevosella, koska olin näemmä tehnyt kaiken "väärin" aikaisemmin. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta en ole tähän asti osannut Coran kanssa toteuttaa ihan ratsastuksen perusohjetta, pohkeella kohti ohjaa ratsastamista. Vasta näiden kahden perusteellisen koulutunnin aikana olen kokenut ahaa-elämyksen tässä asiassa, ja todella hokannut mitä mun kuuluisi siellä selässä tehdä. Tietenkään toteutus ei vielä täysin onnistu, mutta nyt ollaan sentään menossa oikeaan suuntaan. En osaa edes sanoin kuvailla, minkälainen kokonaan uusi ratsastuksen ulottuvuus mulle on auennut näiden tuntien myötä!

Perusongelmahan mulla on Coran kanssa ollut se, etten ole ratsastanut sitä tarpeeksi pohkeella. Eteenpäinpyrkivän hevosen kanssa kun pitäisi osata pitää pohkeet kokoajan lähellä kylkiä, jotteivät avut sitten tulisi sille yllätyksenä. Oikein hävettää nyt tajuta, kuinka olen aikaisemmin vain killunut Coran kyydissä pohkeet irti ja toivonut jonkin ylemmän tahon taikovan sen peräänantoon... Olen myöskin aina ollut toivoton kantapäilläkaivaja, joten tästäkin tavasta opettelen nyt eroon, sillä Cora ei sellaista herkkyytensä vuoksi siedä. Sentään se on hyvä opettaja, nimittäin joka kerta kun vaihdan sisäpohkeen käytöstä takaisin kantapäillä kaivamiseen, se huomauttaa pienellä protestipukilla :D

Viime lauantain Operaatio Karvanvähennys :D

Toinen iso korjaus mun ratsastuksessa liittyi ylävartaloon ja käsiin. Nimittäin aina kun Cora alkoi hiukan antaa periksi suustaan ja kaulastaan, mun salamannopea reaktio oli nojata eteen ja työntää ohjastuntuma pois. Tällöin Cora tietenkin hämmentyi ja nosti päänsä takaisin ylös, koska tyhmänä vein siltä kaiken tuen pois. Itse olen luullut olevani kovinkin palkitseva hevosta kohtaan, mutta olen näemmä palkinnut sitä väärään aikaan ja väärällä tavalla. Nyt mun onkin pitänyt opetella odottamaan siihen asti, että Cora on todella jäänyt tasaiselle tuntumalle, ja vasta sitten palkitsen sitä myötäämällä ohjasta. Mutta huom! Vain ja ainoastaan sisäohjasta, ulko-ohjan ylläpitäessä juuri löydettyä tuntumaa ja ylävartalon pysyessä pystyssä!

Näissä kaikissa uusissa opeissa on kyllä lievästi sanottuna sisäistämistä tällaiselle pääjalkaiselle, joka ei osaa käyttää yhtä apua tekemättä samalla viittä muuta ei-toivottua asiaa... Pikkuhiljaa kehitystä kuitenkin tapahtuu, ja jokaisella valmennuskerralla ollaan menty isoin harppauksin eteenpäin. Kaikista vaikeinta meille on tällä hetkellä rentouden säilyttäminen harjoitusravissa sekä laukannostot, joissa meidän yhteys vielä vähän pätkii mun epäselvien apujen takia. Halusin tämänkertaisella videolla antaa mahdollisimman rehellisen kuvan meidän menosta, joten siinä on nyt sensuroimattomia pätkiä ihan alusta loppuun saakka, eikä vain niitä parhaita paloja. Kuten näkyy, meidän päätavoite eli hevosen rentous on suurimmaksi osaksi vielä kaukana, mutta tunnin aherrus alkaa näkyä viimeistään loppuraveissa, joissa lönkötteleekin jo melkoisen rento eläin :) 

Kuvapostaus sunnuntain kisoista

Kisareissulta oli kerrankin niin paljon kuvia, että ajattelin tehdä niistä vielä ylimääräisen, astetta humoristisemman kuvapostauksen. Muistakaa kommentoida mitä piditte!

Niin kaunis <3

Näistä kuvista voisi päätellä, että Cora poseeraa aina nätisti...

... mutta totuus on enemmänkin tätä luokkaa :D

Alkavatko nätit koulukuvat jo tympiä? Ei hätää, kyllä meistä muunlaistakin materiaalia löytyy:

Tadaa! Tämä kuva ei paljon selittelyjä kaipaa...

Hei, mehän näytetään jo ihan pätevältä esteratsukolta!

Tai no, välillä meidän hyppytyyli on vähän.... omalaatuinen :D

Melkoinen masuvara :D (kuskikin melkein pääsi mukaan...)

On se silti maailman hienoin pikkutamma <3

Ekat yhteiset estekisat!

Ja fiilis niiden jälkeen: mahtava!

Tänään herätys pärähti soimaan 6.45 ja siitä tunnin päästä lähdettiin isäni kanssa tallille laittamaan Coraa kisakuntoon. Ihana nähdä kun alkuun niin varautuneesta tammasta kuoriutuu kuukausi kuukaudelta sosiaalisempi otus, tänäänkin se jo malttoi hetkellisesti painaa pään syliin harjatessa, mitä se ei yleensä koskaan tee. Suloinen tapaus <3 

Meidän kyyti saapui vähän ennen yhdeksää, ja oltiin onneksi ajoissa perillä kisapaikalla. Oltiin ovelia ja käveltiin rata jo ristikkoluokassa, sillä samaa rataa käytettiin kaikissa päivän luokissa. Kerrankin tarvinnut opetella useampaa rataa, jes! Sitten vain ponit ulos autosta ja suoraan verryttelemään. Cora oli verryttelykentällä alkuun tosi jännittynyt, mutta muutaman kierroksen ravailun jälkeen se alkoi pikkuhiljaa rentoutua. Ensimmäisten verryttelyhyppyjen teema oli meidän osalta mahdollisimman kovaa ja korkealta, koska en tyhmänä tajunnut laukata kootummin. Korjattuani laukkaa rauhallisemmaksi alkoivat hypytkin näyttää paremmilta, joten siirryttiin maneesin eteen odottelemaan vuoroamme.

Ratsutuskin tuottaa jo tulosta! Hieno koulutamma <3

Meidän ihka ensimmäinen kisarata, jolla oli korkeutta huimat 60cm, olikin sitten sanalla sanoen mielenkiintoinen... Coralla on tapana mennä kaikissa uusissa paikoissa aivan lukkoon, sillä se ei ole elämässään pahemmin reissannut. Se ei ulospäin näytä kuin korkeintaan vähän jännittyneeltä, mutta selkään ero on valtava, koska kaikki avut tuntuvat menevän kuuroille korville. Mitään pahaahan Cora ei tee, muttei myöskään reagoi apuihin kuten pitäisi. Ekasta esteestä vielä päästiin yli, mutta yleisöpäätyä kohti hyppääminen oli Coralle liikaa, joten tuli kielto. Yritin uudestaan, jolloin Cora ensin pysähtyi esteen eteen ja hyppäsi sitten paikaltaan puhtaasti yli. Jatkettiin laukassa eteenpäin, mutta kolmoselle tuli seuraava töks, joten meidät hylättiin. Saatiin onneksi jatkaa rata loppuun, ja päästiinkin maalilinjan yli parin lisäkiellon jälkeen. Kolmosesteestäkin Cora lopulta melkein astui yli, höpsö heppa! Viidennen esteen jälkeen Cora myös lähti jyrkästi pois linjalta, minkä seurauksena mulla meni tasapaino, ja jouduin pysäyttämään jotta pääsin takaisin satulaan. Videolta katsottuna tilanne ei näytä oikein miltään, mutta oikeasti olin hetken vähällä tippua... :D

Vasta radan kolmella viimeisellä esteellä Cora alkoi päästä yli jännityksestään, joten ne esteet sujuivatkin kohtuu hyvin muuhun rataan verrattuna. Vaikka meidän suoritus oli vähän mitä oli, olin silti todella ylpeä Corasta ja myöskin itsestäni, kun sain ratsastettua radan loppuun asti. Pidin myös kiinni siitä, etten komentanut Coraa raipalla yhdenkään kiellon yhteydessä, sillä kyse ei selvästikään ollut mistään possuilusta, vaan ihan puhtaasti jännityksestä. Koitin vain kaikessa rauhassa tehdä jokaisesta esteen ylityksestä mahdollisimman positiivisen asian, missä mielestäni onnistuinkin.

Toisena luokkana meillä oli pienen tauon jälkeen 70cm, ja verryttelyssä Cora hyppäsi todella hyvin ja rohkeasti. Lähdin sillä asenteella radalle, että tässäkin luokassa päästään maaliin asti. Alusta asti Cora toimi tuhat kertaa paremmin kuin edellisellä radalla, se oli selvästi jännityksensä jännittänyt. Koko radalla ei ollut mitään muuta ongelmakohtaa kuin se samainen 5. ja 6. esteen linja, jolla Cora taas harppasi sivuun ja alkoi hidastaa kohti kuutosestettä. Olin varautunut paremmin kuin viimeksi, joten sain pidettyä tasapainoni ja korjattua linjan melko nopeasti. Rohkaisin Coraa maiskuttamalla, ja se hyppäsi lopulta korkealla loikalla okserin yli. Kuskilla oli pieniä vaikeuksia mukana pysymisessä, mutta heppa sai isot kehut. Matka jatkui kunnialla maaliin asti, ja puhdas ratahan sieltä tuli! Arvosteluna oli A.0.0., joten saatiin myös punavalkoinen ruusuke kotiinviemisiksi. Olin niin pohjattoman ylpeä lapsihepasta <3

Loppujen lopuksi oli siis todella onnistuneet kisat! Nyt vain Coralle lisää rutiinia uusista paikoista, niin eiköhän jännittäminen pikkuhiljaa vähene. Muutenhan se on jo nyt pirun kiva ja rehellinen hyppääjä, mutta treenien rento meno ei tietenkään suoraan siirry kisatilanteisiin, vaan niistäkin tarvitaan lisää kokemusta! :)

Rakkauspakkaus <3

Paljon asiaa, niin vähän aikaa...

Päivät kuluvat nykyisin niin vauhdilla, etten meinaa pysyä perässä blogin suhteen. Coran muuttopäivä oli jo viime viikonloppuna, ja sen jälkeen on tapahtunut paljon kaikkea muutakin kertomisen arvoista, mutta yksikään asia ei ole ehtinyt vielä tänne asti... Toivottavasti jotkut silti vielä kärsivällisesti roikkuvat mukana odottamassa kuulumisia, sillä tässä niitä tulee!

Tosiaan Cora muutti viime lauantaina läheiselle maneesitallille ratsutusoppia saamaan, ja olin itse mukana tavaroiden kantajana. Tämän ensimmäisen viikon Coraa liikuttaa ratsuttaja yksinään, joten olemme omistajan kanssa kuluttaneet aikaamme lähinnä ihastellen tallin hienoutta. Ollaan varmasti näytetty melkoisilta maalaistolloilta, kun pällistelimme suut auki solariumeja, ruokintaluukkuja ja satulakärryjä... :D Täytyy sitä kuitenkin ottaa ilo irti kaikesta luksuksesta niin kauan kuin sitä kestää!

Cora uteliaana uudessa paikassa

Tiistaina pääsin paikan päälle katsomaan, kun Coraa ratsutettiin. Ja eihän siinä voinut kuin kateudesta vihreänä ihastella ratsukon yhteistyötä! Cora liikkui rennon pyöreänä ja selkäänsä käyttäen ratsastuksen alusta loppuun, näyttäen paremmalta kuin vielä koskaan. Tämä oli kuitenkin vasta neljäs ratsutuskerta, joten en osaa edes kuvitella kuinka hienolta meidän pikkuheppa näyttää loppukuusta! Vielä kun joskus pääsisi itse samaan, niin olisin todella onnellinen... Sain kuvattua menoa myös videolle, joten tein tännekin pienen koosteen nähtäville. Muistakaa laittaa mutterista laatua paremmaksi!

Pari videolta napattua kuvaa, niin hieno tamma <3

<3

P.S. Viikonlopun jälkeen onkin taas uutta ja ihmeellistä kerrottavaa, sillä sunnuntaina starttaa Coran estekilpailu-ura! Kisapaikkana meillä on TS Ratu ja luokkina 60 ja 70cm, jos joku sattuu paikanpäälle ;)