perjantai 27. syyskuuta 2013

Vihdoin kisat tiedossa!

Huomenna päästään Lellen kanssa aloittamaan kisauramme! Olemme menossa seuraestekisoihin Kuusistoon, luokkana 80cm. Can't wait! Kisoista tulossa juttua ja kuvia joko sunnuntaina tai maanantaina :).

Tästä viikosta ei kauheasti muuta kerrottavaa ole, olen ollut melko alamaissa sattuneista syistä. Lähinnä olen käynyt purkamassa ajatuksiani lenkeillä ja kuntosalillakin kävin pitkästä aikaa. Viikon ensimmäinen ratsastus oli vasta tänään, ja lähinnä vain jummpailin hevosta huomista varten.

Tämä oli nyt taas melkoinen pikapostaus, mutta tähän loppuun vielä katseltavaksi keskiviikon kauniin syyskelin kuvasaldoa:















tiistai 24. syyskuuta 2013

Ikuisesti muistoissa


Kapsikum Ks "Kapsi" 

23.7.1995 - 23.9.2013



Chara Bay IRE "Sara"
1987 - 23.9.2013



Nyt kaksi tärkeää hevostani ovat poissa. Sain tietää lopetuspäätöksestä viime viikolla, jotta pystyin käymään hyvästelemässä molemmat ennen lopullista päivää. Tallin vanhamamma Sara lopetettiin puhtaasti vanhuuden vaivoihin, joten asia oli jollain tapaa helpompi hyväksyä kuin Kapsin osalta. Ihana, rakas Kapsini. Elämäni hevonen, jonka jalat eivät vain enää kestäneet. Tuntuu niin epäreilulta, ettei Kapsille suotu yhtä pitkää elämää kuin esimerkiksi Saralle, mutta olivathan jalkojen kulumat olleet tiedossa jo monia vuosia. Ne kun eivät ikinä parane, vaan menevät ainoastaan pahemmiksi.

Aivan liian pian tuli Kapsin aika lähteä, ja vaikka se tuntuukin hirveältä, niin tiedän että näin on parempi. Nyt Kapsin ei tarvinnut kärsiä, vaan se sai lähteä ollessaan vielä oma iloinen ja seurallinen itsensä. Tiedän Kapsin ymmärtäneen, kun kävin hyvästelemässä sen viimeistä kertaa. Yleensä niin puuhakas ruuna nimittäin laski päänsä olalleni kun itkin, ja jäi siihen moneksi minuutiksi puhisten hiljaa korvaani ja hamuten hiuksiani. Sillä hetkellä tuntui, kuin en ikinä olisi ollutkaan poissa Kapsin luota.

Kapsi tulee aina olemaan mulle se hevonen, jolta opin kaikkein eniten. Minkään muun hevosen kanssa mulla ei ole ollut yhtä syvää yhteyttä kuin Kapsin kanssa  -  niin syvää, että sitä on vaikea edes kuvailla. Tätä hevosta en tule koskaan unohtamaan <3










You will always be in my heart <3

perjantai 20. syyskuuta 2013

Pikakuulumiset ja maastoilukuvia

Ei taas tällä viikolla tunnu aika riittävän yhtikäs mihinkään, ja muutenkin tuntuu että liian monia asioita on taas lyhyessä ajassa kasautunut niskaan... Stressaan ja murehdin niin paljon, ettei nukkumisestakaan meinaa tulla mitään. Tästä taas aiheutuu kunnon noidankehä: väsyneenä synkistyn entisestään ja myöskin mielialani heilahtelee rajusti pienimmästäkin asiasta. Lähinnä turhauttaa, kun tuntuu etten pysty itse vaikuttamaan yhtään mihinkään tällä hetkellä. Olen sentään löytänyt apua tähän turhautumiseen juoksemisesta. Koleassa tihkusateessa voin juosta niin kauan, että turhautuminen hellittää enkä jaksa enää stressata ja ajatella hetkeen. 

Koitan jossakin vaiheessa avata näitä asioita vähän enemmän, mutta vielä ei ole oikea aika sille. Nyt yritän kuitenkin raapustaa edes jonkinnäköisen pikakoosteen viikon tapahtumista:

Maanantaina pääsin yllättäen tallireissulle, kun tiistain ratsastus vaihtui sille päivälle. Poikaystäväni Niko oli armeijasta lomilla vielä maanatainkin, joten kävimme yhdessä tallilla ja sain pitkästä aikaa uusia kuviakin. Mulla ja Lellellä oli rento maastopäivä: pyörittiin rataa ympäri molempiin suuntiin kaikissa askellajeissa. Musta on hyvä käydä säännöllisesti maastoilemassa (jos tuota rataa nyt maastoksi laskee), koska Lelle on sen verran kyttäilevä luonne. Ekalla maastoilukerrallahan olin saman tien ojassa sormi sijoiltaan, kun tammuska päätti säikähtää vähän reippaammin :D. Nyt mun tavoitteena onkin radalla ravatessa ja laukatessa löytää alkukyttäilyjen jälkeen rentoutta meidän menoon, ja tähän ollaankin päästy kerta kerralta nopeammin.


Kröhöm katse ja kädet elävät taas ihan omaa elämäänsä... :D



Heh tyylikkäät laukanvaihdot meillä :D

Tiistaina kävin Turussa seikkailemassa lääkärikäynnin vuoksi. Ei mitään vakavampaa, mulla vaan on lapsena leikattu toinen korva, joka ei enää leikkauksen jälkeen ole tyhjentynyt normaalisti vaan se pitää vuoden välein puhdistaa lääkärissä. Aika pieni vaiva kuitenkin siihen nähden, että muut ongelmat saatiin hoidettua ja kuulokin säilyi lähes normaalina :).

Keskiviikkona oli astetta stressaavampi päivä: suoritin nimittäin autokoulun 2.vaiheen, jota olin jännittänyt todella paljon etukäteen. Turhaan kyllä jännitin, sillä se olikin huomattavasti helpompi juttu kuin esimerkiksi inssiajo. Ajoharjoitteluradalla kylki edellä luisuessa alkoi jo olla ihan hauskaakin välillä, varsinkin kun jarrut pelittivät kunnolla. Teoriassa ja arvioivassa ajossakin tuli hyviä neuvoja ja esimerkkejä, joten eiköhän nyt taas kelpaa ajella!

Torstaina eli eilen mulla oli taas Lellen kanssa Heikkisen Maijan kouluvalmennus. Edelleenkin laukannostot ja koko vasen kierros tuottivat jonkin verran päänvaivaa, mutta pikkuhiljaa nekin paranevat joka tunti. Välillä saatiin myös ihan superhienoja pätkiä ravissa ja laukassa! Yritin painaa mieleen noiden onnistumisten aikaisen tunteen, jotta osaisin yksin ratsastaessakin hakea samanlaista tunnetta. Koko illaksi meninkin sitten taas töihin, onneksi oli sentään suht rauhallinen vuoro ja vältyin yitöiltä.

Jiihaa!
Astetta rennompaa ravia kuin alkuun, tosin mun asento on edelleen yhtä huono :D



Hieno, rento tamma <3

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Kysymyspostauksen vastaukset

Kysymyksiä tuli melko vähän, mutta olivat kuitenkin sen verran hyvin mietittyjä, että halusin vastata niihin. Liitin tähän myös muutaman kysymyksen saamastani haasteesta, jota en jaksanut kokonaisuudessaan toteuttaa. Toivottavasti monet uudet ja vanhat lukijat saavat näistä vastauksista uutta tietoa itselleen!


Mitä haluaisit opiskella välivuoden jälkeen?

Tähän kysymykseen liittyen taidan tehdä ihan kokonaisen postauksen, koska keksin todella paljon pohdittavaa aiheesta :).

Jos saisit valita, vuokraisitko mieluiten Kapsia, Reetaa vai Lelleä?

Hmm, vaikea valinta... Kaikissa näissä hevosissa on omat hyvät ja huonot puolensa, ja ne ovat myöskin todella erilaisia keskenään. Tällä hetkellä Lelle sopii tarkoituksiini parhaiten, mutta jos joku keksisi keinon nuorentaa hevosia, valitsisin Kapsin.

Ostaisitko Lellen, jos se olisi mahdollista?

Voisin ostaa, jos Lelle olisi myynnissä ja jos mulla olisi varaa omaan hevoseen. Lelle on nimittäin juuri sopivan ikäinen, hienoluonteinen ja todella, todella potentiaalinen hevonen.

Miten korkea on korkein hyppäämäsi este?

Kovin tarkkaan ei olla harjoituksissa mitattu, mutta niin Kapsilla kuin Hawanallakin olen hypännyt noin 120cm esteitä. Kapsilla olen myös startannut yhden kansallisen 120cm luokan.


Kapsi 120cm

Onko sulla suunnitelmia Lellen kanssa?

Koska meidän yhteinen aika tulee olemaan rajallinen mun opiskelemaan lähdön takia, en ole tehnyt sen suurempia suunnitelmia. Tarkoitus on kuitenkin kehittyä tämänkin hevosen kanssa mahdollisimman paljon ja käydä sekä koulu- että estevalmennuksissa. Haaveena olisi myös päästä osallistumaan muutamiin kisoihin. Tasosta en vielä osaa sanoa, sillä se riippuu täysin siitä, miten meidän yhteistyö kisoissa toimii.

Kuinka usein ratsastat Lellellä?

Tavallisesti kolme kertaa viikossa. Kiireisinä viikkoina saatan käydä vain kaksi kertaa, ja toisaalta tarpeen tullen olen käynyt myös neljänä päivänä viikossa.

Tykkäätkö eniten esteistä, maastosta vai koulusta?

Pidän monipuolisuudesta, joten kaikkia tulee tehtyä lähes viikoittain. Kuitenkin kaikista lähimpänä sydäntäni on esteratsastus, siinä vain on sitä jotain.

Millainen on unelmahevosesi?

Tästäkin tulossa oma postaus, sillä haluan päästä analysoimaan aihetta kunnolla :).

Oletko tippunut useasti?

Olen ratsastanut reilu seitsemän vuotta, joten olen kyllä sinä aikana tippunut lukuisia kertoja. Viime vuosina en kuitenkaan ole tippunut kuin kerran tai kaksi vuodessa (kop kop...). Täältä löytyy ainoa kameralle tallentunut tippumiseni kuvasarjana: http://www.fotomedia.fi/pic.php?id=240256.

Mikä on pahin, mitä sulle on tapahtunut hevosten kanssa?

Ikinä multa ei ole murtunut mitään (kop kop jälleen :D), mutta pari lievää aivotärähdystä on tullut. Ensimmäisellä kerralla tipuin maastossa Kapsilta, ja toinen taas tuli Reetaa lastatessa (hyvin epäonninen sattuma, liukastuin jäällä Reetan eteen polvilleni ja Reetan kompuroidessa sen etupolvi osui otsaani). Pari hevosta on myös paiskonut mua ympäriinsä vähän rajummin, mutta niistä kerroista ei ole seurannut kuin kipeitä lihaksia. Viimeisin "pahempi" tapaturma kävi Lelleltä pudotessani, kun sain väännettyä sormeni sijoiltaan.

Onko eläimiä? Mitä?

Perheelläni on 4-vuotias shetlanninlammaskoira, Nella. Aikaisemmin meillä on ollut myös neljä gerbiiliä ja yksi kääpiöhamsteri.




Jos saisit 50 000e, mitä tekisit jos sinun pitäisi käyttää se yhdessä päivässä?

En ehkä lähtisi ostamaan hevosta, koska siihen tarvitsisin rahoja myös tulevina viikkoina ja kuukausina, vuosista puhumattakaan. Ostaisin varmaankin uuden hienon auton ja hulppean lomamatkan, koska niihin rahat pystyisi käyttämään kerralla.

Perheenjäsenesi?

Perheeseeni kuuluu isä, äiti, pikkusisko ja pikkuveli. Siskoni on 17 ja veljeni 14, eli olen perheeni vanhin lapsi.

Paras kaverisi?

Paras kaverini on ollut jo ala-asteesta lähtien Pauliina. Olemme samanikäisiä ja tunnemme toisemme niin perinpohjaisesti, ettei meitä erota mikään. Myös yhteisiä kiinnostuksenkohteita löytyy monia, niistä tärkeimpinä hevoset, monen tunnin höpinäsessiot sekä pyöräily. Tosiystävän tunnistaa siitä, että pystyn helposti kuvittelemaan meidät 60 vuoden päästä istumassa vierekkäisissä pyörätuoleissa, dementoituneina muistelemassa "villiä nuoruuttamme" :D.

perjantai 13. syyskuuta 2013

Vuorossa kysymyspostaus!

Olen menossa seuraavan kerran tallille vasta ensi tiistaina, ja nämä välipäivät menevät suurimmaksi osaksi töissä ja poikaystävän kanssa, joten nyt olisi hyvä aika kysymyspostaukselle! Eli kaikki blogiin eksyjät saavat lähettää kysymyksiä, mitä enemmän sen parempi. Aihe on vapaa, mutta muistakaa hyvän maun rajat. Toivottavasti tulisi paljon kysymyksiä, jotta saisin tehtyä kunnon vaustauspostauksen!


Nyt eikun laittamaan kysymyksiä tulemaan! Aikaa on tiistaihin 17.9. asti!


KYSY!

torstai 12. syyskuuta 2013

Syksy saapui

Hmph, syksy jälleen kerran. Outoa viimein ymmärtää, että nyt todellakin on syksy, enkä silti ole koulussa. Välivuosi tuntui todella kaukaiselta ja absurdilta ajanjaksolta silloin kun sitä suunnittelin, mutta nyt alan vihdoin käsittää asian. Koko kesän mulla oli vielä sellainen olo, että olen vain tavallisella kesälomalla ja käyn kesätöissä. Koulujen alettua muu perhe kuitenkin häipyi arkipäiviksi töihin ja kouluun, ku itse jäin kotiin tai menin töihin. Nyt syksyn tullessa tajusin, että tätä tämä nyt on. Tulee talvi, tulee kevät ja sitten taas kesä, eikä mun tarvitse koko aikana mennä kouluun. Tällainen kunnon irtiotto koulusta tulee todellakin taroeeseen, koska olin siihen niin kurkkuani myöten täynnä keväällä. Vuoden kun käyn töissä, niin sitten tovon mukaan alkaisi opiskelukin taas houkuttamaan.


Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että ulkona aamuisin vallitseva sumu on siirtynyt myös mun pään sisälle. Päivät ja viikot viuhahtavat ohi, kuukaudet ja vuodenajat vaihtuvat, enkä silti tunne saavani mitään aikaiseksi. Vuorotyökin vielä osaltaan sekoittaa pakkaa, koska välillä saatan olla töissä tiistaiaamuna, välillä torstai-iltana, ja toisinaan taas sunnuntaina. Suurimman osan ajasta en edes tiedä mikä päivä on. Elämäni on myös tällä hetkellä niin kiireistä, että lähes joka aamu herätyskellon soidessa käyn tämän ajatuskuvion läpi: Mikä päivä tänään on? Mitä kello on? Mihin mun pitäisi olla menossa, töihin, valmennukseen vai kenties kaverin luo? Aivan liian harvoin on niitä päiviä, jolloin tajuan, ettei mulla olekaan kiire mihinkään.






Tällä hetkellä mulla ei ole tarpeeksi aikaa itselleni. Ainainen kiire saa kaikki asiat tuntumaan velvollisuuksilta. Täytyy mennä töihin, täytyy liikuttaa hevonen, täytyy nähdä kavereita, täytyy lenkittää koira. Todellisuudessa mun kuuluisi nauttia näistä kaikista, mutta sita varten tarvitsisin väljemmän aikataulun. Inhoan sitä, että tallilla käydessä on kiire enkä saa rauhassa puuhailla Lellen kanssa. Vielä ikävämpää on se, että kavereiden näkemiseenkin tarvitsee laittaa aikaraja, jotta ehdin taas seuraavaan paikkaan.

Jatkossa mun pitää entistä paremmin alkaa pitämään huolta siitä, että joka viikko on vähintään yksi sellainen päivä, jolloin ei ole aikataulua. Voin tehdä niitä asioita mitä haluan, niin kauan kuin haluan. Sillä tavalla jaksaisin paremmin myös kiireiset päivät, kun tiedän että kerran viikossa saan ottaa rauhassa.





Toinen asia. joka vaikuttaa tämänhetkiseen mielialaani, on juurikin syksy. Nyt kaikkialla on vielä kaunista, lehdet ovat pääosin puissa ja ilma on mukavan viileä. Ei kuitenkaan mene kauaa, kun joka puolella on harmaata, kylmää ja pimeää, loputtoman pimeää. Vuodenajoista inhottavin on juuri loppusyksy sekä lähes koko talvi. En ole varsinaisesti käynyt hakemassa minkäännäköistä diagnoosia, mutta epäilen että mulla on jonkinasteinen taipumus lievään kaamosmasennukseen. Koko pimeän ajanjakson saan kamppailla pitääkseni ajatukseni positiivisina ja jaksaakseni nousta ylös aamuisin. Varsinkin aikaisin aamusta herääminen on vaikeaa, koska silloin ulkona on vielä pimeää. Sängystä nouseminen olisi huomattavasti helpompaa, jos ulkona paistaisi aurinko, kuten kesällä. En myöskään pidä sateesta, kurakeleistä enkä oikeastaan lumestakaan. Talvessa hienoa ovat vain ne päivät, kun aurinko paistaa ja voi lähteä hevosen kanssa kunnon lumihankeen baanailemaan.




Välillä olen miettinyt, että kannattaisi varmaan hankkia joku heräämistä auttava kirkasvalolamppu, mutta toisaalta haluaisin pystyä itse vaikuttamaan omaan milelialaani. Tiedän, että epäterveellinen ruoka ja varsinkin univaje ovat mulle myrkkyä talvisin, joten haluankin kokeilla kuinka paljon oloni paranee, jos yritän välttää niitä. Oma unentarpeeni on noin 9 tuntia yössä, joten yritän nukkua tasaisesti sen verran joka yö. Samaten mun pitäisi kiinnittää huomiota ruokavaliooni ja suosia enemmän terveellisiä ruokia, mulla kun on paha tapa syödä usein töissä heseruokaa... Myös liikuntaa olisi hyvä lisätä, koska saan siitä paljon lisäenergiaa ja samalla kuntokin paranisi. Nytkin mulla olisi kauhea hinku päästä testaamaan uusia varusteita, mutta mulla on edelleen sen verran ahdistava kurkkukipu, etten halua ottaa riskiä että tulen taas kipeäksi...





Tällainen avautumispostaus tällä kertaa, löytyykö kohtalotovereita? :)

P.S. Lellestä vielä sen verran, että eliset käynti- ja ravitreenit onnistuivat paljon paremmin kuin parina edellisenä päivänä, joten nyt voin olla taas siihen asiaan tyytyväinen!

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Ostoksia ja ratsastusvaikeuksia

Lellellä oli eilen rokotus, joten liikutin sen tänään vain kevyesti. Hevoset oli nyt siirretty laitumelta tarhoihin, ja Lellenkäinen olikin todella suloinen tuijotellessaan mua sieltä. Koitin räpsiä siitä kuvia, mutta suurimmassa osassa näkyi pelkkä utelias turpa, höpsö tamma <3. Kuntoonlaittoon ei mennyt kovinkaan kauan, sillä menin pelkän satulahuovan kanssa radalle käppäilemään. Koitin harjoitella käynnistä pysähdyksiä ja käynti-ravi-käynti siirtymisiä, mutta totesin aika nopeasti että parempi yrittää huomenna uudestaan kentän puolella, Lelle kun ei malttanut keskittyä mun pyyntöihin ollenkaan. Oli niin huisin paljon nähtävää, "maastossa" kun oltiin! Asiaa ei yhtään helpottanut radan vieressä pörräävä, hirvittävän kammottava mönkijä lavoineen...

Hölmö laama <3

"Niin mikä pysähdys, tässähän on laukkasuora!"

Kiinnostunut maastoratsu :D

"Kääk, siellä se mönkijä taas menee!"

Eilen mulla oli vielä ennen rokotusta tilaisuus ratsastaa Lellen kanssa kunnolla, joten aikomuksenani oli tehdä kunnon koulutuuppailut. Aloitin alkuverryttelyn samoin kuin edellisessä valmennuksessa ja koitin parhaani mukaan pitää mielessä kaikki Maijan niksit ja vinkit, mutta tällä kerralla meidän menosta ei rehellisesti sanottuna tullut yhtikäs mitään. Lellellä oli koko ajan kauhea hinku mennä kovempaa kuin mitä pyysin, ja kun koitin tehdä puolipidätteitä hidastaakseni vauhtia, se heitti muulivaihteen päälle ja työnsi turvan eteen vastustaen ohjaa. Koitin tehdä paljon erilaisia siirtymisiä saadakseni Lellen hyväksymään tuntuman paremmin, mutta mikään ei auttanut. Mulla oli jo siinä vaiheessa todella turhautunut fiilis, toivoin vain että Maija olisi ollut paikalla neuvomassa... 

Reilu puolen tunnin tuskastelun jälkeen Lelle alkoi vihdoin rentoutua ravissa, jolloin saatiin tehtyä muutama hyvä laukannostokin. Oikea laukka oli kaikkein helpoin kohta, olisin voinut jatkaa sitä tuntikausia kun kaikki vain sujui niin helposti. Vasempaan kierrokseen Lelle oli jo viime valmennuksessa vaikea, ja niin se oli nytkin. Sain kuitenkin tähänkin kierrokseen kohtuullisen rentoa ravia ja laukkaa aikaiseksi, kun pidin mielessä Maijan neuvot: oma katse ulkokorvaan, johtava vasen ohja, ulkokäsi lähellä kaulaa ja siitä pieniä puolipidätteitä. Mulla kun on paha tapa kaatua liikaa sisälle vasemmassa kierroksessa, ja jos Lelle ei käänny kunnolla, alan automaattisesti kääntää sisäohjalla. Juurikin mun omasta ratsastuksesta johtuen vasen kierros on meille paljon hankalampi, mutta olin tyytyväinen kun sain parannettua sitä noilla vinkeillä jo jonkin verran. 

Loppujen lopuksi ratsastuksesta jäi siis ihan hyvä mieli, vaikka alku olikin siitä huonoimmasta päästä. Näitä päiviä kuitenkin tulee ja menee, tärkeintä on mielestäni saada edes pieni onnistunut pätkä aikaiseksi, jotta voin kiittää hevosta ja lopettaa hyvillä mielin siihen :).

Eilen illalla lähdettiin vielä pikkusiskoni kanssa Skanssiin shoppailemaan. Yleensä sorrun ostamaan kaikkea turhanpäiväistä, mutta tällä kertaa sain keskityttyä siihen mitä tulin hakemaankin, eli urheiluvaatteisiin. Löysin Stadiumista todella hyvin istuvat pitkät treenihousut, ihanan väriset urheilurintsikat sekä treenitopin, ja Intersportista puolestaan kauan kaipaamani uudet lenkkarit. Sykemittaria en vieläkään raaskinut hankkia, vaikka olen sellaisesta jo jonkin aikaa haaveillut. Kun kerran mennään jo tässä vaiheessa vuotta, niin taidankin laittaa sen joululahjatoiveiden listalle...

Kyllä nyt kelpaa taas treenata!


Ostin myös vähän lämmikettä talvea varten, vilukissa kun olen :D

Yritin ottaa vaatteista kuvia, mutta Nella oli kovasti eri mieltä... Itsepäinen sänkyvaras :D