Ehkä olen liian pessimistinen, mutta inhoan epävarmuudessa elämistä. Meillä on nyt treenaaminen vähän aikaa jäissä, koska Reeta on muutaman viime viikon aikana alkanut oireilla hypätessä. Tämä on näkynyt pukkeina ja etenkin kieltoina. Enkä tarkoita mitään yksittäisiä, huonoista lähestymisistä johtuvia kieltoja, vaan jatkuvaa kieltämistä esteen koosta riippumatta. Ymmärrän vasta nyt, että viime aluevalmennuksen satunnaiset pukit taisivatkin olla ongelman ensimmäisiä oireita... Seuraavalla viikolla Reeta oli kuitenkin taas oma itsensä joten ajattelin ongelman olleen siinä, mutta sunnuntain tunnilla pukittelu jatkuikin entistä pahempana ja tipuin kyydistä loukaten jalkani. Kunnon pukittaminen ei ole ollenkaan Reetan tapaista, joten siinä vaiheessa aloin huolestua. Putoamisesta on nyt kuitenkin kulunut jo kaksi viikkoa, eikä Reeta ole sinä aikana enää pukitellut, mutta viime viikon torstain estevalmennuksessa alkoi kieltäminen. Epäiltiin ensin että se olisi johtunut hormoneista, koska Reeta myös kiukutteli koko tunnin. Nyt on kuitenkin täysin varmaa että jokin on vialla, sillä sama meno jatkui tälläkin viikolla...
Koko kieltämiskuviota on vaikea selittää, mutta siinä erottuu yksi selkeä kaava. Kieltäminen ei johdu varsinaisesti esteistä, vaan niitä edeltävistä teistä. Jos este on heti kaarteen jälkeen, Reeta kieltää. Jos taas esteelle lähestytään suoraa uraa pitkin, R hyppää innokkaasti yli. Jokin selvästi häiritsee Reetaa kaarteissa, sillä se alkaa vastustella ja hidastaa laukkaa ja lopulta pysähtyy esteen eteen. Olen miettinyt pääni puhki erilaisia syitä tähän, ja epäilykseni kohdistuvat lähinnä satulaan. Olisi hyvinkin mahdollista että siitä on tullut epäsopiva talven aikana, sillä Reeta on saanut lisää massaa ja lihasta. No, tähän saadaan varmuus kunhan saadaan satulansovittaja paikalle. Siihen asti liikutan Reetaa juoksuttamalla ja ilman satulaa ratsastaen.
 |
| I won't give up on us Even if the skies get rough I'm giving you all my love I'm still looking up |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti