Hevosen rodulla ei varsinaisesti ole merkitystä minulle, mutta koska olen ratsastanut lähinnä puoliverisillä, uskoisin niiden sopivan itselleni parhaiten. Puoliverinen olisi paras valinta myös käyttötarkoitustani ajatellen, sillä vannoutuneena esteratsastajana ostaisin itselleni ehdottomasti estepainotteisen hevosen. Haluaisin, että sillä riittäisi kapasiteettia todella pitkälle, joten oikeastaan puhutaan jo gp-tason estehevosesta. Koulupuolelta minulle riittäisi huomattavasti vähempi, kunhan hevonen osaisi liikkua rennosti ja kuuliaisesti käyttäen itseään oikein. Myös laukanvaihtojen tulisi onnistua, jotta esteratsastus olisi sujuvaa.
Hevosen sukupuolellakaan ei varsinaisesti ole väliä. Oreilla ja tammoilla on kuitenkin usein omat oikkunsa, joten ehkä eniten olen aina pitänyt mutkattomista ruunista. Niille kelpaa kaikki ja ne ovat lähes poikkeuksetta hyvällä tuulella (ainakin oman kokemukseni mukaan). Kuitenkin hevoset ovat yksilöitä siinä missä ihmisetkin, joten varmasti niitä mutkattomia tapauksia löytyy myös tammojen ja orien puolelta.
Kaikista tärkein ominaisuus unelmieni hevosessa olisi kuitenkin sen luonne. Pidän hevosista, joilta löytyy erikoisia ja jopa hassujakin piirteitä, jotka tekevät hevosesta täysin omanlaisensa persoonan. Tärkeää on myös, että hevonen on rehellinen, yritteliäs ja antaa omalle ihmiselleen tarvittaessa kaikkensa. Olen aina pitänyt enemmän kuumista kuin laiskoista hevosista, mutta kuumumisellakin on rajansa. Tehtävistä sopivasti innostuva, mutta kuitenkin käsissä pysyvä hevonen olisi minulle ihanteellisin. Käytökseltään unelmahevoseni tulisi olla kaikkien käsiteltävissä, kiltti hoitaa sekä mutkaton lastata ja kuljettaa.
Viimeiseksi on mainittava vielä se turhamainenkin puoli, nimittäin hevosen ulkonäkö. Tosiassa luonne voittaa tämän puolen, mutta koska kyseessä on unelmien hevonen, niin tietenkin sen pitäisi vastata toiveitani myös tältä osin. Olen aina rakastanut harvinaisen värisiä puoliverisiä, kuten pintoja ja palominoja. Myös erilaiset kimot ovat aina miellyttäneet silmääni, vaikken tosiasiassa ole ikinä ratsastanut kimolla puoliverisellä. Toisaalta ehkä juuri siksi tällaiset hevoset vetävät puoleensa...
 |
| Tässä olisi unelmahevoseni ainakin ulkonäöltään ja kapasiteetiltaan: torinhevosori Opaal <3 (kuva Salo Horse Show'n GP-luokasta vuodelta 2012) |
Ja kun nyt mietitään unelmieni hevosta, niin se todellakin olisi hinnaltaan kaukana omien varojeni ulottumattomissa. Tosiasiassa minulla ei ilman lottovoittoa olisi varaa unelmahevoseeni, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäisi ostaa varsa (tietenkin oikean värisenä ;D), josta voisin ajankuluessa muokata juuri itselleni sopivan. Mielestäni kaikkein tärkeintä oman hevosen kanssa on nimittäin se luja luottamussuhde, jota ilman hevonen ei edes tuntuisi omalta. Varsinaiseen täydellisyyteen en siltikään usko, kutsuu sitä siten pessimismiksi tai realismiksi. Kaikenlaisten hevosten kanssa touhutessani olen huomannut, minkälaisista ominaisuuksista kussakin hevosessa pidän, mutta siltikään en ole tavannut yhtäkään hevosta, jossa nämä kaikki kaipaamani ominaisuudet yhdistyisivät. Jokaisessa hevosessa on omat hyvät ja huonot puolensa, joten itselleni tärkeintä onkin kemioiden kohtaaminen.
P.S. Pahoittelut pitkästä kirjoitustauosta, taisi olla vähän inspiraatio hukassa. Nyt koitan taas aktivoitua bloginkin suhteen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti