Lainahevosen selässä

Torstai-illalla menin siis vielä Pauliinan mukana tallille ja pääsin pitkästä aikaa myös ratsastamaan hänen 7-vuotiaalla pv-ruunallaan Harrylla. Hevonen on ollut Pauliinalla 4-vuotiaasta lähtien, joten olen itsekin päässyt testailemaan sitä nuoresta pitäen. Viimeisimmän ratsastuksen perusteella täytyy kyllä sanoa, että raa'asta pikkuhepasta on kasvanut todella hieno! Muistan vielä ne pari ensimmäistä kokeilukertaa, kun en saanut Harrya avuille sitten yhtään. Yritystä ja liikettä sillä kyllä riitti, mutta varsinkin ravi oli jotain niin järkyttävää istua että huhhuh... 

Nyt Harry on saatu hienoon lihaskuntoon ja se oli mennyt mun viime ratsastuskerrasta (joka oli siis hieman vajaa vuosi sitten) huimasti eteenpäin. Silti oli melkoinen kulttuurishokki istua noin pienen hevosen selkään, koska mulle "normaalin" kokoisen hevosen säkä huitelee siellä 165cm paikkeilla, ja Harry tosiaan on alle 155-senttinen. Se tuntui selkään niin ponimaiselta, muttei kuitenkaan kuvissa näyttänyt mitenkään erityisen pieneltä.

Menimme läheiselle pellolle ratsastamaan, joten samalla sain myös sänkkärikauden avattua! Kokeilin Harrylla ihan perusjuttuja: pohkeenväistöä, siirtymisiä ja erikokoisia ympyröitä. Ruuna toimi todella hyvin ja hakeutua hienosti tuntumalle, joskin kuvista katsoin että olisihan sitä voinut vielä enemmänkin lyhentää. Lopuksi otettiin vielä pari laukkaspurttia pitkin peltoa, jolloin pääsin myös omakohtaisesti kokemaan Harryn lennokkaat pukit... :D Sain sentään roikuttua kyydissä ja hevonenkin tasoittui nopeasti ja alkoi taas keskittyä laukkaamiseen. Vielä kun saisi joskus aikaiseksi testata Harryn hyppykykyjä, ruuna kun pomppii nykyään harjoituksissa jo 120cm esteitä (viimeksi hypätessäni sillä ei oltu hypätty kuin vasta vähän). Oli kuitenkin todella kiva päästä pitkästä aikaa vähän vieraamman hevosen kyytiin, siinä kun aina oppii uutta!

Wihii!

Ei saatu Harryn pukeista kunnon kuvaa mä selässä, mutta tässä pientä tyylinäytettä Pauliinan kanssa :D

Viime päivien kuulumisia

Videoiden teko ja lataaminen kesti niin kauan, että koko postaus tuleekin vasta nyt. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan ;)

Ihan ensiksi video sunnuntain hyppelyistä:

Maanantaina nukuin niin pitkään ja hartaasti, etten lopulta saanut muuta aikaiseksi kuin lähteä töihin klo 14. Siinähän se päivä jo hujahtikin, kun pääsin töistä vasta 11 hujakoilla...

Tiistaina olinkin jo heti aamusta (tai siis mun aamusta eli klo 9...) ylhäällä, jotta ehdin tallille ennen töitä. Pienten auto-ongelmien jälkeen mulle ei kuitenkaan jäänyt kovin ruhtinaallisesti aikaa, joten päädyin juoksuttamaan Lelleä. Samalla pääsin sitäkin kokeilemaan ensimmäistä kertaa! Nyt juoksutin pelkällä riimulla, jotta näin miten tamma ylipäätään käyttäytyy juoksuttaessa, mutta ensi kerralla olisi tarkoitus kokeilla myös apuohjien kanssa. Mulla on ollut aika erilaisia juoksutettavia aikaisemmin, mm. yksi joka ei liikkunut mihinkään ja toinen joka repi juoksuttajaa minne sattuu. Siihen nähden Lelle toimi todella kivasti, se pysyi hyvin ympyrällä ja kuunteli mun käskyjä. Lopuksi tein vielä muutamia maastakäsittelyharjoituksia, kuten seuraamista, käskystä peruuttamista sekä väistämistä. Loppupäivä menikin taas töissä, koska vuoro oli se sama 14-23.

Jostain syystä tykkään tästä kuvasta <3

Vähän rakennekuvaa

Kaunis Lelle <3

Keskiviikkona mulla oli vapaata töistä, joten ehdin vihdoinkin taas nähdä parasta ystävääni Pauliinaa. Lähdettiin kunnon "juorulenkille", eli pyöräilemään minne nokka sattuu osoittamaan :D. Teemme näitä lenkkejä lähes aina kun näemme, koska pyöräillessä on helppo vaihtaa kuulumisia ja samalla tulee päivän liikunnat ja happihyppelytkin tehtyä, kätevää! Tällä kertaa mittariin tuli reilu 50km, joiden taittamiseen meni noin 3h 30min (pidin sports trackeria päällä). Mikäs siinä aurinkoisessa ja lämpimässä kelissä pyöräillessä, kivaa oli kuten aina!

Ah mitä maisemia <3

Torstaina hain Pauliinan vähän ennen yhdeksää ja lähdimme yhdessä Lelleä katsomaan, Pauliina kun ei vielä ollut päässyt uutta treenikaveriani näkemään. Mulla oli kymmeneltä taas Maija Heikkisen tunti. Haettiin edelleen rentoutta ja tasaisuutta askellajeihin sekä siirtymisiin. Alkuun tehtiin muutamia pohkeenväistöjä käynnissä ja ravissa puolestaan loivia avotaivutuksia. Sitten treenattiin laukannostoja niin käynnistä kuin ravistakin. Oikeaan kierrokseen saatiin jo melko hyvää ravia aikaiseksi, ja varsikin laukka oli hienoa. 

Vasemmassa kierroksessa puolestaan tuli ongelmia, koska en saanut Lelleä rennoksi. Lopulta Maija meni itse hetkeksi selkään ja Lelle joutui toden teolla töihin. On se vain niin helpon näköistä kun osaa... Kun nousin takaisin selkään ja lähdin raviin, ero oli aivan sanoinkuvaamaton! En olisi osannut edes kuvitella, että Lellestä saisi esiin niin lennokasta ja hienoa ravia, tuntui melkein kun olisin ollut vähintäänkin gp-ratsun kyydissä :D. Laukannostotkin tuntuivat tämän jälkeen todella helpoilta ja vasen laukka oli parempaa kuin koskaan. Nyt ainakin tiedän mihin pyrkiä, vaikka töitä sen eteen saakin vielä tehdä! Tällaiset tunnit ovat omiaan nostamaan motivaatiota, kun löytää aivan uusia ulottuvuuksia ratsastukseen. Voisinpa valmentautua näin joka päivä!

Illalla mulla oli vielä toinenkin tallireissu eri tallille, ja pääsin myös ratsastamaan! Siitä tulossa kuvia ja selostusta huomenna, koska nyt täytyy taas kiitää töihin...

Vihdoinkin hyppykuvia!

Sain nyt vasta töiltäni kirjoitettua toisesta sunnuntain tapahtumasta eli Lellen kanssa hyppäämisestä. Ihana Riikka lupautui mukaan kuvaamaan, ja lopulta sain vielä pikkuveljenikin mukaan kantamaan puomeja. Mua harmittaa kun en ole pitkään aikaan päässyt Kirsin estevalmennuksiin mukaan, sillä ensin olin töissä, sitten kipeänä, ja seuraava tuntikin menee ohi Lellen rokotuksen takia. Päätin sitten hypellä itsenäisesti edes jotain, jotta saataisiin lisää rutiinia molemmille. 

Kirsi suositteli etenkin Lelleä ajatellen erilaisia kokoamista ja nopeaa reagointia vaativia tehtäviä, kuten ravi- ja laukkapuomeja sekä jumppasarjoja. Näiden avulla saadaan Lellen takapäähän lisää voimaa ja jalkatekniikkaa nopeammaksi, sillä tällä hetkellä monet meidän hypyistä ovat vielä melkoisia räpellyksiä.

Kehittelin sitten kentälle mahdollisimman monipuolisesti tehtäviä, joita sitten yhdistelin eri järjestyksessä pieniksi radoiksi. Kentällä oli jo valmiiksi rakennettuna ympyrä, jonka jokaisella neljänneksellä oli puomi (yksi tosin oli nostettu pieneksi kavaletiksi). Tämän lisäksi laitoin meille ravipuomit, volttikavaletin, sekä lävistäjille pystyn ja okserin.

Alkuverkkailin melko pitkään, jotta sain hevosen varmasti lämpimäksi. Samalla tein lyhyitä lisäyksiä ja kokoamisia saadakseni Lellen reagoimaan nopeammin. Estetreenin aloitin puomiympyrällä, joka osoittautuikin melkoiseksi haasteeksi meille! Emme olleet mahtua puomien väleihin, koska en onnistunut lyhentämään Lellen isoa laukkaa tarpeeksi. Lopulta sain aikaiseksi aavistuksen lyhyempää laukkaa ja samalla tein melko isot kaarteet puomeille, jolloin tehtävä alkoi sujua. 

Onnistunut puomin ylitys

Laatu ei ihan päätä huimaa, mutta tässä näkyy tämä kavalettikin.

Ravipuomeilla Lelle ei meinannut malttaa ollenkaan, mutta saatiin sentään muutama sujuva kerta niillekin. Laukkavoltilla hypättävälle kavaletille tuli kaikista eniten niitä räpellyshyppyjä, vaikka paikat osuivat nappiin lähes joka kerta. Mun olisi pitänyt saada voltilla sisäpohje paremmin läpi, niin hypytkin olisivat luultavasti olleet sujuvampia...

Hmm mun katse harhailee aika lahjakkaasti... :D

Lävistäjillä olleita pystyä ja okseria hyppäsin alkuun yksittäin ja sitten lisäsin nekin rataan mukaan. Aloitin ihan pienistä korkeuksista, n. 50-60cm, joista Lelle pystyi lähes laukkaamaan yli. Kun saatiin tiet ja ponnistuspaikat kuntoon, nostettiin esteet n. 80-senttisiksi ja lopuksi tulin vielä pari hyppyä noin metrisillä esteillä. Tuon isompia esteitä en halua Lellellä yksin hypätä, jotten saa ongelmia aikaiseksi. Muutenkaan en halua asettaa Lelleä liian isojen ja vaikeiden tehtävien eteen näin nopeasti, parempi hankkia ensin lisää rutiinia meille vielä helpoilta korkeuksilta. Metrin esteet Lelle ylitti helposti ja rohkeasti, joten lopetimme hyvillä mielin siihen. On mulla vain niin rehellinen ja upea hyppääjä <3

100cm, paras tamma <3

Huomenna tulossa juttua tämän viikon tapahtumista, mukana mm. juoksutuskuvia sekä videota kouluvalmennuksesta ja esteiltä. Pysykäähän siis kuulolla! :)