Muutama sana lukijaksi ryhtymisestä. Mitä blogin lukijana oleminen käytännössä tarkoittaakaan?
Koin tuossa vähän aikaa sitten melkoisen älynväläyksen, joka valaisi tätä nykyistä kirjoittamisen hankaluutta kummasti: olin vajonnut lukijaepätoivoon.
Varmasti lähes kaikki blogia pitävät ihmiset toivovat bloginsa kiinnostavan muitakin kuin heitä itseään. Usein lukijoiden kalastelu menee kuitenkin niin pitkälle, että varsinainen kirjoittamisen ilo häviää. Liitytään kaikkiin vastaantuleviin blogeihin siinä toivossa, että näiden blogien kirjoittavat liittyisivät takaisin, käytetään lukija-lukijasta -menetelmiä sekä linkitetään omaa blogia kaikille mahdollisille nettisivuille. Eikä sovi unohtaa sitä suurinta epätoivon merkkiä: oman lukijapalkin kyttäämistä jokaisen kirjoitetun postauksen jälkeen - useita kertoja päivässä. Kuulostaako tutulta?
Puhun nyt täysin omasta kokemuksestani, sillä olen todella sortunut lähes kaikkiin edellämainittuihin tapoihin. Ei ole ihme, jos kirjoittamisen tarkoituskin hävisi siinä sivussa. Tuntui turhalta nähdä vaivaa postausten eteen, kun ketään ei kuitenkään kiinnostaisi lukea niitä, saati kommentoida tai liittyä blogiin lukijaksi. Samalla myös kasvatin paineet kohtuuttomiksi: pitäisi kirjoittaa joka päivä, erottua massasta, olla asiallinen mutta silti hulvattoman hauska, keksiä vaihtelevia postauksia päivästä toiseen, heilua aina kamera kädessä kuvaamassa ja videoimassa aineistoa blogiin - ja silti olla oma itseni.
Entä jos en keksi joka päivälle kirjoitettavaa? Tai ylipäätään ehdi kirjoittaa? Entä jos yksinkertaisesti olen tuiki tavallinen bloggaaja, joka kirjoittaa tavallisesta elämästään ja puuhailustaan tavallisten hevosten kanssa, ja jolla ei ole mitään ainutlaatuista ominaisuutta tai taitoa, jonka avulla erottua kaikista muista?
Tämän valaistuksen myötä ymmärsin, että se on ihan ok.
Kaikilla ihmisillä on omat mieltymyksensä blogien suhteen, joten kirjoittaa sitten mitä tahansa, kaikkia ei mitenkään voi miellyttää. Jos haluat lukea shetlanninponeista, hevosen omistamisesta tai vaikkapa riippuliitämisestä, tämä ei ole sinun blogisi. Tämä ei myöskään ole hevos- eikä lifestyleblogi, vaan täysin tavallinen blogi. Juttua tulee milloin mistäkin ja silloin kun ehdin, eli välillä harvemmin ja välillä useammin. Olen ratsastaja henkeen ja vereen, mutta silti on päiviä kun tallille meno ei kiinnostaisi. Ratsastan sellaisilla hevosilla, mitä onnistun saamaan käyttööni, olivat ne sitten minkä rotuisia tai tasoisia tahansa. Olen ihan ok ratsastaja, ja otan ihan kohtuullisia kuvia ja videoita. Yritän elää terveellisesti ja kuntoilla, mutta tosiasiassa sorrun vähintään joka toinen päivä. Kirjoitan rehellisesti mitä mieleen tulee, ja saatan käyttää hymiöitä jos siltä tuntuu. Jos samaistut näin tavalliseen elämään, niin tervetuloa lukemaan. Yhtälailla voit myös kääntyä ympäri, jos siltä tuntuu.
Samalla kun aloin pohtia tätä lukija-aihetta, tajusin olevani itsekin todella huono lukija. On helppoa syyttää omia lukijoitaan epäaktiivisuudesta ja kiinnostuksenpuutteesta, vaikka tosiasiassa olen ollut aivan samanlainen "lukija" - lukija, joka ei lue. Niimpä päätin aloittaa puhtaalta pyödältä ja kävin läpi kaikki ne blogit, joihin olin liittynyt lukijaksi syystä tai toisesta, ja kylmästi poistin itseni niistä blogeista, joita en lue. Pahoittelut heille, jotka menettivät lukijan, mutta en oikeasti usko tuoneeni minkänlaista iloa pelkästään näkymällä lukijapalkissa. Näissä blogeissa ei missään nimessä ole mitään vikaa, mutta häpeäkseni olen liittynyt niihin lukijaksi vain saadakseni omaan blogiini lisää lukijoita, vaikka blogin aihe ei oikeasti ole ollut itseäni kiinnostava.
Nyt olen korjannut tämän "vääryyden" omalta osaltani, ja suosittelen muitakin tekemään samoin. On nimittäin rasittavaa yrittää seurata niitä muutamaa kiinnostavaa blogia kaikkien ilmoitusten joukosta, ja poistumalla "turhista" blogeista vähentää samalla bloggaajien turhautumista epäaktiivisten lukijoiden takia. Itse ainakin kirjoitan huomattamasti mieluummin viidelle oikeasti blogistani kiinnostuneelle lukijalle, kuin sadalle lukijalle (tiedän, eihän mulle edes ole niin montaa lukijaa, toiveajattelu iski...), joista lähes yksikään ei ole aktiivinen.
Poistukaa siis blogini lukijoista jos siltä tuntuu, en ota sitä itseeni. Olen vihdoin tajunnut, että kyllä niitä samoin ajattelevia ihmisiä maailmasta löytyy, mutta vie oman aikansa ennen kuin nämä ihmiset löytyvät sieltä omasta lukijapalkista. Täytyy vain osata olla kärsivällinen, sillä ketään ei voi pakottaa pitämään tietystä blogista. Faktahan on, ettei kaikista blogeista ikinä tule niitä monen tuhannen lukijan jättimenestyksiä, mutta on osattava iloita vähemmästäkin. Kourallinen aktiivisia lukijoita voi antaa jo paljon, mikäli osaa asennoitua oikein.
Siksipä mulla olisi yksi toive niille lukijoille, jotka päättävät jäädä seuraamaan blogiani: painakaa Luin-nappia postaukset luettuanne ja kommentoikaa mitä tahansa mieleen tulevaa; kysymyksiä, parannusehdotuksia ja keskustelua kaivataan! Itsekin lupaan tehdä saman lukemilleni blogeille, jotta voin ainakin omalta osaltani piristää muiden bloggaajien päivää :).
Olisi hienoa kuulla, mitä ajatuksia tämä kirjoitus teissä herätti. Oletteko samaa vai eri mieltä?
