Aluekenttävalmennus: 2. päivä

Toisen valmennuspäivän meno olikin hieman erinäköistä, nimittäin kieltävä Reeta tuli takaisin... 

Alussa vielä tuntui, että tästä saattaa jopa tulla jotakin, sillä Reeta oli sopivasti rauhallisempi kuin lauantaina. Alkuverryttelyn jälkeen aloitettiin raviväistöillä niin, että väistettiin uralta oikealle ennen kavalettia, ja kavaletin jälkeen väistettiin takaisin uralle. Reeta teki väistöt ensimmäiset pari kertaa todella kivasti ja rennosti, harmi vain ettei saatu niistä videota. Tehtävän loppua kohti R vähän kyllästyi eikä malttanut enää keskittyä, mutta saatiin sentään ihan kohtalaisia pätkiä aikaiseksi.

Seuraavaksi tehtiin laukanvaihtoharjoitusta kavalettien avulla. Tarkoitus oli siis hypätä vasemmassa laukassa ensimmäinen kavaletti vinoon ja laskeutua oikeassa laukassa, jossa kierretään keskimmäinen kavaletti ja hypätään kolmas kavaletti taas vinoon ja laskeudutaan vasemmassa laukassa. Oli vähän vaikea selittää, mutta videolta näkyy paremmin. Ekalla yrityksellä Reeta tuli kaarteen vastalaukassa, mutta sitten sain avut paremmin läpi ja muut kerrat sujuivat mallikkaasti (tosin videolle tallentunut ensimmäinen kavaletin ylitys on hieman kömpelö :D). Oikeassa kierroksessa hypättiin kaikkia kolmea kavalettia ja tarkoitus oli saada molempiin väleihin tasaiset kolme askelta. Tämä tehtävä sujui meiltä alusta asti hyvin.

Varsinainen hyppääminen aloitettiin pienellä okserilla (kuvassa). Reeta tuntui siinä vaiheessa ihan omalta vanhalta itseltään ja hyppäsi itsevarmasti ja innokkaasti. Seuraavan tehtävän n. 80-90cm okserilla Reeta kuitenkin yllättäen kielsi, enkä edelleenkään tiedä miten pysyin kyydissä... Isäni sai onneksi koko tapahtuman videolle ja pakko myöntää, että oli se kyllä melkoisen hupaisaa katsottavaa :D.

Vanha kunnon Reeta <3

Tästä ensimmäisestä kiellosta sitten jatkui se sama meno, mihin ollaan jo parissa edellisessä estevalmennuksessa ehditty tottua. En jaksa asiaa sen kummemmin enää analysoida, mutta loppu tunti meni jotakuinkin näin: hyppy, kielto, kielto, hyppy, hyppy, kileto, kielto, kielto, hyppy, kielto, hyppy. Eli välillä Reeta hyppäsi oikein mielellään ja seuraavaksi ei mennyt yli sitten millään. Carlikaan ei osannut sanoa tähän syytä, mutta hypättiin sitten suosiolla pelkästään pieniä, alle 80cm esteitä, ja yritettiin rakentaa Reetalle itseluottamusta. Mentiin myös koko ajan aika reipasta laukkaa, sillä se tuntui helpottavan hyppäämistä Reetan kannalta.

Kummallisinta on, että vaikka tunti meni suoraan sanottuna täysin penkin alle, osasin suhtautua siihen huomattavasti paremmin kuin edellisillä kerroilla. Oikeastaan en osaa enää harmitella yhtään. Reeta on todistetusti terve, ja syy kieltoihin lymyilee ilmeisestikin jossain pienen suokkitamman korvien välissä. Nyt vaan jatketaan harjoittelua hevosen ehdoilla ja lähdetään kisaradoille vasta kun ollaan siihen valmiita :). 

Videokoosteen teossa suorastaan innostuin. Mulla oli tunnista paljon materiaalia ja yhdistelinkin videopätkiä aika lailla huumorimielessä. Itse tykkään lopputuloksesta, mitä mieltä te lukijat olette? :)

Aluekenttävalmennus: 1. päivä

Elikkä tänään suunnattiin pitkästä aikaa Ypäjälle aluevalmennuksiin. Koitin matkalla kovasti psyykata itseäni positiiviselle mielelle, vaikka vähän hirvitti että mitäköhän tästä tulee... Mun huolehtiminen tosin osoittautui turhaksi, nimittäin Reeta ei kieltänyt koko tunnin aikana kertaakaan! Hypättiin jo heti ensimmäisenä valmennuspäivänä maastoesteitä, ja Reeta oli aivan innoissaan niistä. Pitkästä aikaa mun alla oli taas se rohkea leijonanharjainen suomenhevonen, joka hyppäsi kaikesta eteentulevasta yli ilman epäilyksen häivääkään <3.

Alkuravien jälkeen tehtiin laukassa ryhmäverkkaa molempiin suuntiin. Ylitettiin puomia, tehtiin voltteja ja välillä vaihdettiin täyskaarrossa suuntaa. Reeta oli alkuun turhan menohaluinen eikä millään olisi mennyt pyydettyä vauhtia, mutta loppua kohden alkui jarrutkin löytyä ja tuli monia hyviä laukkapätkiä. Seuraavaksi hypättiin yksitellen ympyrällä pikkutukkia molempiin suuntiin. Vasemmassa kierroksessa Reeta meni vähän turhan kovaa ja kaatui sisälle, oikea kierros oli parempi.

Lopuksi hypättiin rataa, johon kuului tukkeja, puolikaari, pari taloa ja risueste. Mulla oli paljon enemmän ongelmia hyppypaikkojen kanssa kuin yleensä, välillä tultiin liian lähelle ja välillä lähdettiin turhan kaukaa. Myös videolla meidän meno näyttää ainakin omaan silmään erilaiselta kuin ennen, jotenkin hätiköidyltä. No, tämän tunnin pääasiana kuitenkin oli, että saadaan fiilis kuntoon ja Reeta ylipäätään hyppää, ja tähän tavoitteeseen päästiin kunnialla. Myöhemmin voidaan sitten alkaa hakea niitä mun kaipaamia hienosäätöjä takaisin :).

Huomenna onkin vuorossa rataesteet, toivottavasti jatketaan samaan malliin kuin tänään! Nyt vielä video tämänpäiväisestä:

Positiivisuus kunniaan!

Nyt puhututtaa positiivinen elämänasenne. En ole itse mikään malliesimerkki tällaisesta ihmisestä, ja eilinen koulutunti teki selväksi, että nyt on korkea aika muutokselle. Tunti ei siis mennyt missään määrin hyvin, ja suurimmaksi syyksi saan kiittää siitä omaa asennettani. Näin jälkikäteen huomaan tunnin aikaisessa käyttäytymisessäni liian monia piirteitä, joista en pidä. Ensinnäkin olen liian kärsimätön. Oletan kaiken sujuvan alusta alkaen virheettömästi, ja kun näin ei lähes koskaan tapahdu, turhaudun. Samalla saan myös hevosen turhautumaan, kun vaadin siltä liikaa. Eilen ongelmaksi muodostuivat laukkalisäykset, joita ei olla Reetan kanssa vielä hirveästi harjoiteltu. Olimme pellolla (missä R yleensäkin kuumuu ja alkaa painaa kädelle), eikä lisäyksistä tullut yhtään mitään, hevonen vain venyi tuhottoman pitkäksi eikä pysynyt enää alla. Itseltäni meni tässä vaiheessa totaalisesti kärsivällisyys, minkä Reeta tietenkin vaistosi ja jännittyi vaan entisestään. Lopputunnista olinkin jo siinä pisteessä, että kiukuttelin valmentajalleni kuin pahainen kakara ja tunsin itseni maailman surkeimmaksi ratsastajaksi ikinä.

Näin myöhemmin mietittynä hävettää. Vaikka olenkin ollut koko viikon kipeä ja sen vuoksi huonolla tuulella, ylireagoimiseni oli täysin turhaa. Lisäksi vaadin Reetalta lisäyksissä alusta asti liikaa, lähinnä koska en muista etten olekaan kaiken osaavan Kapsin selässä. Nyt allani on paljon kokemattomampi hevonen, jonka kanssa on vain opittava tyytymään aluksi vähempään. Yleensä sentään jo tiedostan tämän, mutta välillä uusien ja vaikeiden tehtävien yhteydessä unohdan asian, mikä ei koskaan tiedä hyvää. Silloin teen tehtävästä mahdottoman myös Reetalle, eikä se saa tarvitsemiaan onnistumisen kokemuksia.

Toinen ongelmani on liika itsekriittisyys. Epäonnistumisten yhteydessä lyttään itseni niin perinpohjaisesti, etten lopulta keksi itsestäni enää mitään hyvää sanottavaa. Olen yksinkertaisesti liian huono tekemään mitään oikein, surkea luuseri, ikuinen häviäjä. Tällainen ajattelu saa minut luovuttamaan, eikä ihmekään. Syytän itseäni myös usein Reetan "pilaamisesta". Tuoreimpana esimerkkinä ovat tämänhetkiset hyppäämisongelmat, jotka uskon aiheuttaneeni taitamattomuudellani.

Tästä lähin aion kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja opetella kääntämään asiat positiivisiksi. Itsesyyttelyni on pelkkää ajanhaaskausta, joka tekee vain lisää vahinkoa. Siksi aionkin opetella olemaan kärsivällinen, ja ennen kaikkea opettelen hymyilemään. Annan Reetalle aikaa ja keskityn tekemään sekä hyppäämisestä että koulun treenaamisesta meille molemmille hauskaa ja helppoa. Iloa pitää oppia ottamaan irti pienistäkin edistysaskelista :).

Tätä tunnetta hakemaan!