Suunnitelmien muutoksia ja uusia kisakuvia

Eilen meidän oli Coran kanssa tarkoitus osallistua oman seuran estekisoihin, mutta kuinkas kävikään, sillä löysin itseni lopulta vain kameran takaa. Cora on nimittäin nyt viime päivinä ollut jäykkä lavoistaan/selästään, mikä näkyy varsinkin käynnin jäykkyytenä. Epäillään, että se on jollakin tasolla venäyttänyt itsensä, mahdollisesti ihan vain tarhassa ollessaan. En tietenkään tuossa tilanteessa voinut lähteä sillä hyppäämään, jottei tämä mahdollinen venähdys/muu vaiva ainakaan pahenisi, joten tällä kertaa jäivät kisat välistä. Hierojaa koitetaan saada ensi viikolle käymään Coran lihaksisto läpi, toivottavasti ratkaisu tuohon epänormaaliin jäykkyyteen löytyisi sitä kautta, eikä tarvitsisi enää kauempaa elää epätietoisuudessa.

Riikka ja Alex kisaradalla eilen

Vaikka uusi kisapostaus jäikin nyt kirjoittamatta, niin onneksi mikään ei silti estä kisakuvilla fiilistelyä! Mulla on nimittäin tarjota upeita, ennen julkaisemattomia otoksia meidän edellisistä kisoista, joista löytyy tarkempi selostus täältä. Näiden kuvien saanti vähän venähti, mutta hyvää joutuu joskus odottamaan, eikös se niin mene? Kuvista suuret kiitokset Mari Soiniitylle ja Siina Kinnuselle!

Cora niin intona menossa, en kestä!

Kuka tykkää hyppäämisestä kuka? <3

"Katso kengurun loikkaa..." :D

Maailman hienon eläin <3
© Mari Soiniitty

Näihin tunnelmiin tällä kertaa!

Estehyppelöitä ja uusi ulkoasu!

Nyt sain viimeinkin päivitettyä blogin ilmeen keväisen pirteäksi, olikin jo korkea aika päästä eroon talvikuvista! Banneri on tällä kertaa ihan omaa käsialaani, ja kyllä sen kanssa huhkinkin puoli päivää... Mielestäni lopputulos on (olemattomiin taitoihini nähden) ihan onnistunut, mutta mitä mieltä te lukijat olette? :)

Postauksen kaikista kuvista suuret kiitokset Olivialle!

Postauksen varsinaisena pääaiheena on kuitenkin viikon takainen estevalmennus, johon osallistuimme Coran kanssa heti muuttopäivänä. Mehän ei päästy ratsutuskuukausien aikana käymään kuin yhdellä estetunnilla, joten oli todella tarpeen päästä taas tekemään kunnon tekniikkaharjoituksia. Alkuun lämmiteltiin ravissa ja reippaassa laukassa, jonka jälkeen aloitettiin hyppääminen pienillä ristikoilla. Cora on kyllä mennyt valovuosia eteenpäin siitä pisteestä, mistä joulukuussa lähdettiin liikkeelle! Alusta asti hypyt olivat huolellisia ja varmoja, eikä ylihyppäämistäkään esiintynyt yhtään niin paljon kuin ennen. Ovathan hypyt vielä aika laakeita, mutta kyllä niihin pikkuhiljaa saadaan lisää kaarta kun Coran takapää vahvistuu.

Yksi tunnin pääaiheista oli sarjan harjoittelu, sillä Coralla on vielä niiden kanssa pieniä hahmottamisvaikeuksia, kuten edellisistä kisavideoistakin varmasti huomasi. Nyt meille oli rakennettu yhden askeleen ristikko-ristikko -sarja, jolle Cora myöskin ensimmäisellä yrityksellä kielsi. Seuraavalla kerralla päästiin kuitenkin jo hienosti yli molemmista osista, eikä sarja tuottanut enää koko lopputunnillakaan mitään ongelmia, hieno lapsiheppa!

Hupsistakeikkaa! Huomatkaa Coran alahuuli, joka jatkoi yksinään matkaa :D

Ei taida olla kaikki inkkarit kanootissa tolla hevosella...

Yksittäisesteiden jälkeen hypättiin vielä kaksi rataa, joista ensimmäinen ihan minimaalisen pienenä. Rata koostui okserista, kahdesta pystystä ja ristikkosarjasta, joita hypättiin useampaan kertaan eri suunnista. 

Kuski vaihteeksi ihan hukassa, mutta Cora on niin tomerana menossa <3

Fiilikset huipussaan radan jälkeen!

Cora hyppäsi ensimmäisen radan niin helposti ja hyvin, että nostettiin esteitä ihan reippaasti toiselle radalle. Sarja pidettiin edelleen pienenä, mutta okseri ja toinen pysty nostettiin noin 95-senttisiksi. Yleensä niin tasainen Cora oikein innostui nostetuista esteistä, eikä meinannut malttaa lähestymisissä enää ollenkaan! Saatiin kuitenkin parannettua lähestymisiä ihan vaan sillä, että pidin itse vähän jäitä hatussa esteelle tullessa. Tässä vaiheessa on kuitenkin vain positiivinen asia, että hevosella on noin hyvä imu esteille, joten lähestymisiä ei sen suuremmin alettu korjailla.

Tämä este ja takana oleva pysty olivat meidän tähänastiset korkeusennätykset!

Isot kiitokset taitavalle hevoselle radan jälkeen!

Loppuverkkailua

Tui tui suloinen ponimus <3

Turistina estekisoissa

Eilen saatiin Riikan kanssa idea lähteä katsomaan Merjan tallilla järjestettyjä alue-estekilpailuja. Tämän vuoksi lähdettiin aamulla tuntia normaalia aikaisemmin tekemään tallitöitä ja ratsastamaan Coraa ja Alexia. Olenkin unohtanut mainita, että Cora muutti vappuna takaisin kotitallilleen kahden kuukauden ratsutuksen jälkeen, joten nyt alkaa postauksiakin tulla taas useammin :)

Mutta takaisin asiaan, eli melko pikaisen tallireissun jälkeen suuntasimme auton nokan kohti Koskea, ja saavuimmekin sinne juuri ponien 80cm tyyliluokan alkaessa. Oli virkistävää päästä taas pitkästä aikaa kameran taakse, ja sainkin mielestäni muutaman aika onnistuneen kuvan aikaiseksi. Vai mitä mieltä olette?

Ponien tyyliluokan jälkeen alkoikin se luokka, jonka vuoksi ylipäätään lähdimme kisoihin, eli Kisamatkalla-blogin sponsoroima 90cm alueluokka. Olisin niin halunnut itsekin osallistua tähän luokkaan ihanien palkintoruusukkeiden takia, mutta aluetason kisakaverin puuttuessa tyydyin vain kuolaamaan palkintoja livenä :D

Siinä niitä nyt olis!

Siellä menee mun ruusukkeet... Nyyh :D

Kuvailtiin luokan jälkeen myös hetki Sennin Pyryä, joka olikin taas aivan valloittavan suloinen! Olen edelleen Reetan ansiosta kova suokkifani, joten oli ihana päästä rapsuttamaan toista yhtä ihanaa karvakorvaa <3

Oon niiiin kade tosta harjasta <3

Koska meillä ei ollut kiire mihinkään suuntaan, päädyimme kuvaamaan vielä kaikki loputkin luokat. Ilma pysyi loppuajan tasaisen pilvisenä, joten kuvaaminenkin oli helpompaa kuin alun vaihtelevassa säässä.

Suomipolle suomiesteellä!

Kimojen kuvaaminen on mun lempipuuhaa, niiden kanssa ei vaan voi epäonnistua!

Kahdessa viimeisessä luokassa ei ollut enää kuin muutama lähtijä, mutta ratsastajat olivat sitäkin taitavampia. Huomaa kyllä kuinka nopeasti sitä saa kehitettyä itselleen rimakauhun, sillä muutama vuosi sitten hyppäsin itsekin tuon kokoisia luokkia, ja nyt en pystyisi edes kuvittelemaan ylittäväni kokonaista rataa noin valtavia esteitä... Mutta onneksi Corakaan ei ole vielä pitkään aikaan valmis tuon kokoisiin luokkiin, joten voin rauhassa pitäytyä turvallisissa pikkuluokissa ;)

110cm, kimot rokkaa taas!

120cm

Mikä kuvista on suosikkinne?