Blogin nimestä

Mun on pitänyt jo pitkään kirjoittaa tästä aiheesta: eli miten olen päätynyt blogini nimeen. Yli esteiden -nimellä on alusta asti ollut mulle kaksi tärkeää merkitystä, joita haluan nyt avata vähän tarkemmin.

Tällainen nimi hevosaiheisessa blogissa tuo ensimmäisenä mieleen minkäs muunkaan kuin esteiden hyppäämisen. Niin on tarkoituskin, sillä esteratsastus on aina ollut suurin intohimoni, koska siinä yhdistyvät hevosen hallinta, tarkkuus sekä jännitys. Itse en ole koskaan hairahtanut kuvittelemaan, että esteratsastus olisi lastenleikkiä. Huono esteratsastus "helpolla" hevosella ja matalalla tasolla saattaa sitä vielä ollakin, mutta oikea esteratsastus vaatii taitoa siinä missä kaikki muutkin lajit. On ihan oma asiansa ylittää esteet jotenkuten ja siinä vauhdissa mikä hevosella sillä hetkellä sattuu olemaan, kuin todella osata tuoda hevonen sopivaan ponnistuspaikkaan tasapainoisena, rentona ja oikeassa temmossa. Enkä nyt siis väitä, että itse onnistuisin tässä läheskään joka kerta, mutta juuri siksi mulla on suuri palo treenata monipuolisesti erilaisten hevosten kanssa - jotta voisin joku päivä ylpeänä sanoa olevani hyvä esteratsastaja.

Toinen merkitys blogin nimessä on lähinnä vertauskuvallinen: kuinka ylittää elämän arkisia "esteitä". En halua blogini kertovan vain hevosista ja ratsastuksesta, joten monimerkityksellinen nimi mahdollistaa myös muusta elämästä kirjoittelun. Jokaiselle tulee elämässään vastaan isompia ja pienempiä pettymyksiä, epäonnistumisia ja jopa ylittämättömältä tuntuvia esteitä, joten haluan blogini kertovan myös näistä asioista. Vastapainona ovat tietenkin myös arkiset onnistumisen hetket sekä tunne siitä, että on ylittänyt itsensä jossakin asiassa. 

Siinä vaiheessa kun perustin tämän blogin, katsoin Google-hausta ettei muita samannimisiä hevosblogeja ollut, koska en halunnut matkia ketään. Ainoastaan yksi samanniminen lifestyle-blogi löytyi, mutta se ei kauheasti haitannut, koska blogeilla oli eri aiheet. Nyt kuitenkin samalla tai lähes samalla nimellä kulkevia blogeja löytyy jo monia, mikä jollain tapaa harmittaa. Toisaalta olen kiintynyt tähän nimeen, koska olen tosissani pohtinut sitä ja se sopii mielestäni blogin kaikkiin aiheisiin, mutta toisaalta taas haluaisin blogilleni uuden, ainutlaatuisen nimen, johon ei muualla helposti törmäisi. 

Haluaisinkin nyt tietää mitä mieltä te olette, pitäydynkö tässä nimessä vai en? Ja jos jollain on juuri tälle blogile sopivia uusia nimiehdotuksia, otan niitä mielelläni vastaan! Katsotaan, josko joku nimi kolahtaisi... :)

Aiheita toivekuvapostaukseen!

Joulukalenteri-idea on saanut aika yksimielisesti kannatusta, joten se pääsee siis toteutukseen. Olenkin jo alustavasti väsännyt saamieni ehdotusten sekä omien ajatusteni pohjalta jonkinnäköisen suunnitelman sitä varten. Luvassa tulee olemaan kaikkea kivaa, en malta itsekään odottaa että pääsen toteuttamaan niitä! 

Yhtenä osana joulukalenteria tulee olemaan toivekuvapostaus, joten tarvitsisin siihen aiheita jo näin etukäteen. Suurin osa varmaan tietääkin jo idean? Näitä on nimittäin näkynyt monissa blogeissa lähiaikoina, mutta nyt haluan innokkaana valokuvaajana toteuttaa myös oman versioni. Eli laittakaa kommentilla kuvauskohteita, esimerkiksi kännykän taustakuva, lempivaate, korkein este ym. Kohteiden ei siis tarvitse olla mitenkään ihmeellisiä, vaan ne voivat olla mitä tahansa mistä haluat nähdä kuvan. Mielikuvitus on kuitenkin aina plussaa, joten myös uudet ideat ovat tervetulleita! Toivottavasti keksitte paljon erilaisia toivekuva-aiheita, jotta saisin niistä kunnon postauksen (tai miksei useampiakin) aikaiseksi :)

Aikaa on tämän kuun loppuun eli 30.11. asti!

Uusia tuulia hevosrintamalla

Nyt kun asia alkaa tulla ajankohtaiseksi, päätin avata sitä hieman täälläkin. Pääuutinen kaikessa lyhykäisyydessään on se, että vaihdan sekä hevosta että tallia tämän kuun lopussa - jälleen kerran. Mikä tähän päätökseen sitten on johtanut?

Suoraan sanottuna: raha. Se ainoa asia, joka pyörittää tätä maailmaa, tai siltä ainakin tuntuu. Nykyään kun olen töissä, maksan luonnollisesti myös harrastukseni itse, ja siksi olen joutunut miettimään tätäkin ikävää puolta tässä lajissa. Kylmä totuus on, että mulla ei ole varaa hevosen puoliylläpitoon eikä myöskään maneesitallilla ratsastamiseen, ellen aio jättää opiskelua pelkäksi haaveeksi. Yksin asuminen, varsinkin pääkaupunkiseudulla (jonne olen siis muuttamassa) on todella kallista, joten haluan ajatella kauaskantoisesti ja laittaa jo nyt kaiken liikenevän rahan säästöön. Muutto on edessä ensi syksynä, joten nyt oli korkea aika miettiä talousasiat kuntoon, mikä mun tapauksessa tarkoitti sitä ainoaa asiaa johon rahani uppoavat, eli ratsastusta.

Välillä olen jopa ajatellut ratsastuksen lopettamista kokonaan, mutta kuitenkin tiedostan, etten osaisi elää ilman hevosia. Ne ovat jo niin monen vuoden ajan olleet mulle pakokeino arjesta, tuki ja turva vaikeina aikoina. Reetan myynti ja Kapsin lopetus ovat kuitenkin saaneet mut jollain tapaa todella kyyniseksi koko harrastusta kohtaan, tuntuu kuin kaikki tärkeät hevoseni väistämättä katoaisivat elämästäni. Varmaankin siksi mun on ollut todella vaikea antaa itseni kiintyä Lelleen, koska tiesin sen puoliylläpidon kumminkin jäävän korkeintaan vuoden mittaiseksi. Jos en kiinny enää uuteen hevoseen, siitä luopuminen ei myöskään satuta enää enempää. Näinhän sitä voisi toivoa, mutta silti Lellestä on väkisinkin tullut tärkeä näiden viiden kuukauden aikana, joten kyllä siitä luopuminen taas kerran kirpaisee.

Tärkein pointti on kuitenkin se, ettei puoliylläpidon lopettaminen johdu millään tapaa Lellestä tai sen omistajasta, päinvastoin. Molempien kanssa tulin juttuun todella hyvin, ja siksi onkin sääli lähteä näin pian. Ajattelen asian kuitenkin niin, että tällaisessa tilanteessa lopetan mieluummin mahdollisimman pian enkä jää pitkittämään väistämätöntä, koska se tuntuisi vain pahemmalta. Lellen kanssa yhteistyö oli kuitenkin vielä sen verran alkutekijöissään, etten tällä kertaa menetä monen vuoden työtä ja luottamusta, niin kuin kahden edellisen hevosen kohdalla. Tällaista tämä harrastus kuitenkin ilman omaa hevosta on, kaikista tilaisuuksista pitää osata ottaa ilo ja hyöty irti, vaikkei koskaan tiedä millloin yhteinen taival päättyy.

Mulla oli kyllä melkoinen tuuri matkassa, sillä löysin heti lopettamispäätöksen uuden, yhtä kivan hevosen Lellen tilalle. Ystäväni Mia nimittäin osti itselleen hevosen Saksasta noin kuukausi sitten, ja tarjosi tätä hevosta mulle vuokralle. Kyseessä on 6-vuotias, hyväsukuinen tamma Cormint Nohn eli Cora, jonka vuokraamisen aloitan joulukuun alussa. Olen kyllä aika innoissani tästäkin hevosesta, niin lupaavalta se tuntui heti ensimmäisellä kokeilukerralla! Toinen positiivinen asia on se, että pääsen palaamaan takaisin vanhalle tallilleni, nimittäin Cora muutti heti Saksasta tultuaan sinne. Ikuisena maalaisjunttina mulle ehtikin Lellen isolla ja hienolla tallilla tulla kauhea ikävä rauhallista maalaistallia ihanine maastoineen <3 Kiva palata taas vanhaan tuttuun porukkaan harrastamaan uuden hevosen kanssa! 

Corasta on vielä aika heikosti kuvia, mutta tässä pientä esimakua:

Väri ja sukupuoli pysyivät samana, mutta ikä ja luonne vaihtuivat kertaheitolla :)

Cora tänään

Huhhuh, tätä postausta oli jotenkin todella vaikea pukea ajatuksista sanoiksi, mutta toivottavasti onnistuin siinä edes jotenkuten. Ja jos jollekin jäi vielä vastaamattomia kysymyksiä, niin vastailen niihin mielelläni!