Elikkä tänään suunnattiin pitkästä aikaa Ypäjälle aluevalmennuksiin. Koitin matkalla kovasti psyykata itseäni positiiviselle mielelle, vaikka vähän hirvitti että mitäköhän tästä tulee... Mun huolehtiminen tosin osoittautui turhaksi, nimittäin Reeta ei kieltänyt koko tunnin aikana kertaakaan! Hypättiin jo heti ensimmäisenä valmennuspäivänä maastoesteitä, ja Reeta oli aivan innoissaan niistä. Pitkästä aikaa mun alla oli taas se rohkea leijonanharjainen suomenhevonen, joka hyppäsi kaikesta eteentulevasta yli ilman epäilyksen häivääkään <3. Alkuravien jälkeen tehtiin laukassa ryhmäverkkaa molempiin suuntiin. Ylitettiin puomia, tehtiin voltteja ja välillä vaihdettiin täyskaarrossa suuntaa. Reeta oli alkuun turhan menohaluinen eikä millään olisi mennyt pyydettyä vauhtia, mutta loppua kohden alkui jarrutkin löytyä ja tuli monia hyviä laukkapätkiä. Seuraavaksi hypättiinyksitellen ympyrällä pikkutukkia molempiin suuntiin. Vasemmassa kierroksessa Reeta meni vähän turhan kovaa ja kaatui sisälle, oikea kierros oli parempi. Lopuksi hypättiin rataa, johon kuului tukkeja, puolikaari, pari taloa ja risueste. Mulla oli paljon enemmän ongelmia hyppypaikkojen kanssa kuin yleensä, välillä tultiin liian lähelle ja välillä lähdettiin turhan kaukaa. Myös videolla meidän meno näyttää ainakin omaan silmään erilaiselta kuin ennen, jotenkin hätiköidyltä. No, tämän tunnin pääasiana kuitenkin oli, että saadaan fiilis kuntoon ja Reeta ylipäätään hyppää, ja tähän tavoitteeseen päästiin kunnialla. Myöhemmin voidaan sitten alkaa hakea niitä mun kaipaamia hienosäätöjä takaisin :). Huomenna onkin vuorossa rataesteet, toivottavasti jatketaan samaan malliin kuin tänään! Nyt vielä video tämänpäiväisestä:
Nyt puhututtaa positiivinen elämänasenne. En ole itse mikään malliesimerkki tällaisesta ihmisestä, ja eilinen koulutunti teki selväksi, että nyt on korkea aika muutokselle. Tunti ei siis mennyt missään määrin hyvin, ja suurimmaksi syyksi saan kiittää siitä omaa asennettani. Näin jälkikäteen huomaan tunnin aikaisessa käyttäytymisessäni liian monia piirteitä, joista en pidä. Ensinnäkin olen liian kärsimätön. Oletan kaiken sujuvan alusta alkaen virheettömästi, ja kun näin ei lähes koskaan tapahdu, turhaudun. Samalla saan myös hevosen turhautumaan, kun vaadin siltä liikaa. Eilen ongelmaksi muodostuivat laukkalisäykset, joita ei olla Reetan kanssa vielä hirveästi harjoiteltu. Olimme pellolla (missä R yleensäkin kuumuu ja alkaa painaa kädelle), eikä lisäyksistä tullut yhtään mitään, hevonen vain venyi tuhottoman pitkäksi eikä pysynyt enää alla. Itseltäni meni tässä vaiheessa totaalisesti kärsivällisyys, minkä Reeta tietenkin vaistosi ja jännittyi vaan entisestään. Lopputunnista olinkin jo siinä pisteessä, että kiukuttelin valmentajalleni kuin pahainen kakara ja tunsin itseni maailman surkeimmaksi ratsastajaksi ikinä. Näin myöhemmin mietittynä hävettää. Vaikka olenkin ollut koko viikon kipeä ja sen vuoksi huonolla tuulella, ylireagoimiseni oli täysin turhaa. Lisäksi vaadin Reetalta lisäyksissä alusta asti liikaa, lähinnä koska en muista etten olekaan kaiken osaavan Kapsin selässä. Nyt allani on paljon kokemattomampi hevonen, jonka kanssa on vain opittava tyytymään aluksi vähempään. Yleensä sentään jo tiedostan tämän, mutta välillä uusien ja vaikeiden tehtävien yhteydessä unohdan asian, mikä ei koskaan tiedä hyvää. Silloin teen tehtävästä mahdottoman myös Reetalle, eikä se saa tarvitsemiaan onnistumisen kokemuksia. Toinen ongelmani on liika itsekriittisyys. Epäonnistumisten yhteydessä lyttään itseni niin perinpohjaisesti, etten lopulta keksi itsestäni enää mitään hyvää sanottavaa. Olen yksinkertaisesti liian huono tekemään mitään oikein, surkea luuseri, ikuinen häviäjä. Tällainen ajattelu saa minut luovuttamaan, eikä ihmekään. Syytän itseäni myös usein Reetan "pilaamisesta". Tuoreimpana esimerkkinä ovat tämänhetkiset hyppäämisongelmat, jotka uskon aiheuttaneeni taitamattomuudellani.
Tästä lähin aion kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja opetella kääntämään asiat positiivisiksi. Itsesyyttelyni on pelkkää ajanhaaskausta, joka tekee vain lisää vahinkoa. Siksi aionkin opetella olemaan kärsivällinen, ja ennen kaikkea opettelen hymyilemään. Annan Reetalle aikaa ja keskityn tekemään sekä hyppäämisestä että koulun treenaamisesta meille molemmille hauskaa ja helppoa. Iloa pitää oppia ottamaan irti pienistäkin edistysaskelista :).
On nyt tultu siihen tulokseen, että hyppäämisongelmien suurin syy on ollut Reetan jäykkyys. Estetuntia edeltäneellä viikolla sen liikunta oli jäänyt todella vähäiseksi, koska olin monta päivää vatsataudissa. Reetalle ylimääräinen vapaa ei tehnyt hyvää, sillä kun sitä ei ratsastettu säännöllisesti rennoksi kaikissa askellajeissa, se jäykistyi hirveästi rungostaan. Myöskin Reetan laukka huononi merkittävästi liikunnanpuutteessa ja se keräsi suunnattomasti virtaa eikä ollut enää kunnolla avuilla. Estetunneilla sitten kompensoin näitä ongelmia kääntämällä sisäohjalla, mikä on muutenkin suurin paheeni eikä tässäkään tapauksessa auttanut asiaa, sillä Reeta jäi monta kertaa päästään vinoksi eikä siksi hypännyt. Tästä lähin esteillä harjoitellaankin sitten toden teolla pohkeilla kääntämistä sekä laukan parempaa ylläpitämistä kaarteissa... Viime viikosta lähtien on nyt panostettu Reetan liikuntaan ja sen laatuun. Lauantaina meillä oli koulutunti, jossa keskityttiin avoihin ja sulkuihin kaikissa askellajeissa. Reeta oli alkuun pahasti pohkeen takana, todella jäykkä eikä olisi halunnut taipua rungostaan, mutta lopputunnista alkoi sujua. Kolmena edellisenä päivänä olen jatkanut yksinäni näitä taivutteluja sekä huolehtinut; että Reeta varmasti pysyy pohkeen edessä. Olen myös venytellyt Reetan jalkoja ja kylkiä joka ratsastuksen jälkeen. Muutos on ollut huomattava! Reeta on alkanut taas taipua rehellisesti, se liikkuu rennosti, eikä laukkakaan ole enää yhtään hullumpaa. Helmikuun lopulla mennään varmaan seuraavan kerran hyppäämään, toivottavasti ero näkyisi sielläkin :).
Vastustamaton otus <3
Tähän loppuun vielä tulevan kauden tavoitteita/haaveita:
Koulu: joitakin seura/alue Helppo B -ratoja lähinnä rutiinin hankkimiseksi.
Esteet: keväällä hypätään sen mukaan miltä hevonen tuntuu (80/90/100 cm), kesällä olisi suunnitelmissa hypätä suokkien kansallisia 100 ja 110cm luokkia. Syksyllä olisi suokkien alue-estemestaruudet sekä mahdollisesti suokkien este-SM.
Kenttä: alkuun toinen harraste alle ja siitä jatketaan tuttarin kautta suokkien helppoon. Loppukesällä startataan mahdollisesti helppoa tai suokkien vaativaa, sillä syksyllä haaveena olisi suokkien kenttä-SM.
Nämä ovat kuitenkin vain alustavia suunnitelmia ja voivat muuttua vielä paljonkin, sillä hevosen ehdoillahan tässä mennään :) P.S. Mulle tulee seuraavaksi muutama hevoseton päivä, sillä tekstitaidon koe ja englannin yo-kuuntelu ovat takanapäin ja nyt alkaa se hauska osuus, nimittäin potkiaiset, penkkarit ja abilaiva! Sitten alkaakin lukuloma, jolloin toivottavasti ehtisin vähän tiheämmin bloggaamaankin :).
