tiistai 25. maaliskuuta 2014

Kouluvalmennusvideo ja sekalaisia kuulumisia

Taas on aikaa hurahtanut edellisestä postauksesta, joten kerrottavaa riittää... Aloitetaan puolentoista viikon takaisesta lauantaista, jolloin pidettiin Riikan kanssa kunnon tallipäivä. Ensin käytiin moikkaamassa suuren muodonmuutoksen kokenutta Alexia, joka näyttikin jo ihan kisaponilta uudessa lookissaan! Sen jälkeen käytiin kunnon heppatyttöjen tavoin tankkaamassa Hesellä ja sieltä jatkettiin Coran luo. Päätin lähteä ekaa kertaa tutkimaan uuden tallin maastoja, ja Riikka tuli kävellen mukaan tueksi ja turvaksi. Cora oli ihan pörheänä päästessään pitkästä aikaa maastoon ja menikin korvat tötteröllä koko matkan. Otettiin maltillisesti myös pari pätkää ravia ja laukkaa, ja pikkutamma meni oikein nätisti. Poseerauskuviakin yritettiin lopuksi ottaa, mutta Coran mielipide paikallaan seisomisesta oli lähinnä tämä:

"Mitä sä urpo siellä pidättelet, nyt on laukka-aika!"

Karvat lähti ja tukka lyheni, nythän se näyttää jo ihan vuonikselta! Hieno Alex <3

Viime viikolla puolestaan kävin pari kertaa liikuttamassa kaverini Pauliinan hevosta, aiemminkin blogissa esiintynyttä Harrya. Meillä oli molempina päivinä oikein antoisat koulu-urakoinnit tämän pikkuruunan kanssa, ja oli todella virkistävää käydä pitkästä aikaa ratsastamassa vähän vieraammallakin hevosella. Harry on niin erilainen ratsastaa Coraan verrattuna, että sain hetken ihan miettiä mitenkäs sillä taas ratsastettiinkaan!

Tälläinen pieni söpöys oli vastassa <3
Tyytyväiset kuski ja heppa treenin jälkeen!

Viime viikon keskiviikkona mulla oli Coran kanssa ratsuttajan pitämä koulutunti, jota Riikka pääsi mukaan videoimaan. Mähän olen saanut ihan uudestaan opetella ratsastamaan tuolla hevosella, koska olin näemmä tehnyt kaiken "väärin" aikaisemmin. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta en ole tähän asti osannut Coran kanssa toteuttaa ihan ratsastuksen perusohjetta, pohkeella kohti ohjaa ratsastamista. Vasta näiden kahden perusteellisen koulutunnin aikana olen kokenut ahaa-elämyksen tässä asiassa, ja todella hokannut mitä mun kuuluisi siellä selässä tehdä. Tietenkään toteutus ei vielä täysin onnistu, mutta nyt ollaan sentään menossa oikeaan suuntaan. En osaa edes sanoin kuvailla, minkälainen kokonaan uusi ratsastuksen ulottuvuus mulle on auennut näiden tuntien myötä!

Perusongelmahan mulla on Coran kanssa ollut se, etten ole ratsastanut sitä tarpeeksi pohkeella. Eteenpäinpyrkivän hevosen kanssa kun pitäisi osata pitää pohkeet kokoajan lähellä kylkiä, jotteivät avut sitten tulisi sille yllätyksenä. Oikein hävettää nyt tajuta, kuinka olen aikaisemmin vain killunut Coran kyydissä pohkeet irti ja toivonut jonkin ylemmän tahon taikovan sen peräänantoon... Olen myöskin aina ollut toivoton kantapäilläkaivaja, joten tästäkin tavasta opettelen nyt eroon, sillä Cora ei sellaista herkkyytensä vuoksi siedä. Sentään se on hyvä opettaja, nimittäin joka kerta kun vaihdan sisäpohkeen käytöstä takaisin kantapäillä kaivamiseen, se huomauttaa pienellä protestipukilla :D


Viime lauantain Operaatio Karvanvähennys :D

Toinen iso korjaus mun ratsastuksessa liittyi ylävartaloon ja käsiin. Nimittäin aina kun Cora alkoi hiukan antaa periksi suustaan ja kaulastaan, mun salamannopea reaktio oli nojata eteen ja työntää ohjastuntuma pois. Tällöin Cora tietenkin hämmentyi ja nosti päänsä takaisin ylös, koska tyhmänä vein siltä kaiken tuen pois. Itse olen luullut olevani kovinkin palkitseva hevosta kohtaan, mutta olen näemmä palkinnut sitä väärään aikaan ja väärällä tavalla. Nyt mun onkin pitänyt opetella odottamaan siihen asti, että Cora on todella jäänyt tasaiselle tuntumalle, ja vasta sitten palkitsen sitä myötäämällä ohjasta. Mutta huom! Vain ja ainoastaan sisäohjasta, ulko-ohjan ylläpitäessä juuri löydettyä tuntumaa ja ylävartalon pysyessä pystyssä!

Näissä kaikissa uusissa opeissa on kyllä lievästi sanottuna sisäistämistä tällaiselle pääjalkaiselle, joka ei osaa käyttää yhtä apua tekemättä samalla viittä muuta ei-toivottua asiaa... Pikkuhiljaa kehitystä kuitenkin tapahtuu, ja jokaisella valmennuskerralla ollaan menty isoin harppauksin eteenpäin. Kaikista vaikeinta meille on tällä hetkellä rentouden säilyttäminen harjoitusravissa sekä laukannostot, joissa meidän yhteys vielä vähän pätkii mun epäselvien apujen takia. Halusin tämänkertaisella videolla antaa mahdollisimman rehellisen kuvan meidän menosta, joten siinä on nyt sensuroimattomia pätkiä ihan alusta loppuun saakka, eikä vain niitä parhaita paloja. Kuten näkyy, meidän päätavoite eli hevosen rentous on suurimmaksi osaksi vielä kaukana, mutta tunnin aherrus alkaa näkyä viimeistään loppuraveissa, joissa lönkötteleekin jo melkoisen rento eläin :) 



2 kommenttia:

  1. Onko Lellen tämänhetkisellä omistajalla/liikuttajalla blogia? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omistajalla ei ainakaan mun aikana ollut, vuokraajasta puolestaan en tiedä... En ole ainakaan törmännyt sellaiseen :)

      Poista