maanantai 14. huhtikuuta 2014

Aina ei voi voittaa - epäonnistuneet estekisat

Tällä kertaa ei kisat menneet ihan niin kuin Strömsössä... Itselläni on näin päivää myöhemmin kaikki kuviteltavissa olevat lihakset kipeinä, sillä tipahtelin eilen selästä ihan urakalla. Kisapäivän lausahdus taisikin olla "Ei sattunut!" :D

Kuvankaappaus videolta

Aloitetaampa kuitenkin ihan alusta. Eli heti yhdeksän jälkeen aamulla suuntasimme "pirteinä" auton nokan kohti Perniötä ja Melkkilän Ratsutallia. Kerrankin aikataulu pysyi kasassa koko aamun, joten olimme hyvissä ajoin perillä. Kävimme heti alkuun ilmoittautumassa ja opettelemassa ensimmäisen luokan radan, joka oli siis 70cm arvostelulla A 2.0. Sitten kiirehdittiin laittamaan hevoset kuntoon, jotta ehtisimme ajoissa ennen luokan alkua verryttelemään. Lähdimme Coran kanssa nimittäin heti toisina, joten teimme melkein koko verryttelyn ennen radankävelyä. Verryttely meni hyvin samalla kaavalla kuin edellisissäkin kisoissa: alkuun Cora oli todella jännittynyt, mutta lähti hetken ravailun jälkeen rentoutumaan ja tuli hyvin avuille. Verryttelyhypyt onnistuivat alusta asti hyvin, pari ponnistuspaikkaa oli liian kaukana, mutta nekin saatiin korjattua lähemmäs seuraavalla kerralla. 

Varsinaiset kisat hypättiin ulkona, joten taas jouduttiin siirtymään uudelle, Coran mielestä hyvin pelottavalle areenalle. Todella turhauttavaa oli se, ettei valmistautuva ratsukko päässyt radalle odottelemaan edellisen suorituksen ajaksi, nimittäin ne hetket olisivat olleet meille kultaakin kalliimpia. Yritin parhaani mukaan hyödyntää vaivaiset 45 sekuntiamme näyttämällä kisakenttää Coralle, mutta jouduin silti aloittamaan radan jännittyneellä hevosella.

Nämähän olivat vasta Coran toiset estekisat, joten hirveästi kokemusta mulla ei vielä ole tamman käyttäytymisestä kisoissa. Tulikin sitten pienenä yllätyksenä, että tällä kertaa Coralla oli alusta asti mielessä mennä vauhdilla ohi esteistä (viimeksihän se lähinnä hidasti vauhtiaan kohti esteitä, ja joko hyppäsi pienesti yli tai pysähtyi). Jouduin siis käyttämään ihan kunnolla pohjetta ensimmäisen esteen lähestymisvaiheessa, mistä Cora otti herneet nenään ja ponkaisi mielettömällä loikalla yli. Mulla oli vielä aavistuksen liian pitkät estejalustimet, joten meinasi joustovara loppua polvista niin isossa loikassa. Kakkosesteestä Cora sitten pääsikin livahtamaan ohi, joten toisella kerralla lähestyin tarkemmin ja päättäväisemmin. Cora teki saman tempun kuin edellisellä esteellä, eli hyppäsi sen päiväisellä kamikazeloikalla pienen pystyn yli. Tässä hypyssä lensinkin sitten jo komeasti irti jalustimistani, ja alastulossa mun matka jatkui märälle hiekalle :D Pyörin oikein kuperkeikan kautta ympäri ennen kuin vauhti pysähtyi, mutta silti en onneksi pahemmin loukannut, mitä nyt takalisto tärähti ja toinen olkapää hieman venähti.



Eka rata päättyi siis melko lyhyeen, mutta eikun takaisin selkään ja odottelemaan seuraavaa luokkaa. Hieman mua huolestutti, ehtikö Cora ollenkaan päästä sinuiksi kisakentän kanssa noin lyhyen suorituksen aikana, kun viimeksihän se toimi toisessa luokassa jo paljon paremmin. Toivoin kuitenkin parasta. Ennen 80cm luokkaa lyhensin vielä jalustimia parilla reiällä, jotta saisin pidettyä tasapainoni hypyissä paremmin. Verryttelyssä Cora toimi alusta asti kuin unelma, ja teki hyviä maltillisia hyppyjä joka esteellä. Siitä sitten vain kokeilemaan onneamme radalle...

Meillä kävi tuuri radalle tullessa, sillä ehdimme hetken pyöriä ympäri kenttää toimihenkilöjen pidentäessä sarjaväliä hevosia varten. Rataa aloittaessa Cora toimi jo aavistuksen paremmin, muttei vieläkään ollut kokonaan rentoutunut. Ensimmäiset kaksi estettä sujuivat hyvin, kolmospystylle hyppy tuli ihan juureen, mutta Cora oli onneksi hereillä takajalkojensa kanssa. Neljäs este oli sarja, jolla arvasinkin Coran yrittävän jotain, sillä sitä ei olla vielä montaakaan kertaa harjoiteltu. Olinkin sen verran hereillä, että vaikka Cora koitti kiemurtaa b-osasta ohi, sain sen suoristumaan takaisin ja hyppäämään yli. Sitten viides este mallikkaasti, mutta kuutosokserille tehtiin taas melkoinen tasajalkahyppy... Onneksi mulla oli ne lyhyemmät jalustimet :D Tässä vaiheessa mietin että mahtavaa, enää kaksi perusradan estettä jäljellä, mehän taidetaan selvitä tästä!

Tyylinäytettä tasajalkahypystä, voitte varmaan
kuvitella 
että oli tekemistä pysyä kyydissä!

Nuolaisin kuitenkin ennen kuin tipahti, nimittäin seitsemäs este koitui meidän kohtaloksi. Siinä oli koristeena sydänlankku, joka Coran mielestä oli maailman kammottavin asia. Tuli siis kielto, jonka jälkeen yritin rauhassa uutta lähestymistä: toinen kielto ja hylkäys. Ajattelin kuitenkin yrittää hyppyä vielä kerran ihan koulutusmielessä. Tällä kertaa Cora lähestyi hyvin, mutta pysähtyi ihan esteen eteen... ja sitten yhtäkkiä päättikin hypätä paikaltaan yli. Hyppy oli kaikkea muuta kuin oppikirjasta: takajalat kaatoivat koko esteen ja Cora kompuroi pariin otteeseen esteen jälkeen. Alastulossa pamautin poskeni Coran niskaan, sitten heilahdin takaisin ylös ja seuraavassa kompuroinnissa lensin päistikkaa jo tutuksi tulleeseen kentänpohjaan, joten ihan putkeenhan se meni :D



Sain tällä kertaa Coran heti kiinni, ja menimme vielä verryttelyyn ottamaan pari onnistuneempaa hyppyä lopetukseksi. Cora ei tuntunut olevan moksiskaan radan tapahtumista, vaan teki pari oikein hyvää hyppyä verkkapystylle, minkä jälkeen kiitin sitä kunnolla ja aloin loppuverrytellä. 

Ainakin hyppykapasiteettia riittää, jos ei vielä taitoa ;D

Tämänkertaisten kisojen saldona siis kaksi rataa, kaksi hylkäystä ja kaksi kuskin maastoutumista. Heh, on sitä parempiakin kisoja ollut... Kokemusta saatiin silti rutkasti lisää, joten toivottavasti ensi kisoissa menisi taas paremmin. Nämä kisat ovatkin jo melko pian, nimittäin ensi viikonloppuna! :)

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Kuvapommi tämän päivän valmennuksesta!

Vähän on blogi ollut hiljaiselolla viime aikoina, mutta nyt alkaa taas postaustahti kasvaa kesää kohti! Tänään luvassa paljon kuvia tämänpäiväisestä kouluvalmennuksesta, joka meni muuten loistavasti! Cora oli moninkertaisesti tasaisempi edestä kuin aiemmissa vamennuksissa, eikä viime postauksessa mainittua kiukutteluakaan esiintynyt enää lähes ollenkaan. Enempää en nyt lähde tuntia analysoimaan, sillä huomenna on aikainen herätys estekisoihin, mutta sanottakoon että tämä oli meidän tähänastisen yhteistyön parhain kouluvalmennus!

Kuvista iso kiitos Riikalle :)

Jos joku muuten ihmettelee satulahuovan puuttumista, niin meillä on tosiaan hetkellisesti
tällainen ratkaisu käytössä huovan hangattua Coran selän ruvelle. Herkkis mikä herkkis!







Korvat tötteröllä <3





Niin hieno Cora <3

Tässä näyttää kuin mulla olisi kauhea möhömaha :D




Loppukiitoksena isompaa laukkaa kevyessä istunnassa

Rento ponski <3

Kengurupallo :D

Valmennuksen jälkeen otettiin vielä vähän poseerauskuvia:


<3


P.S. Kuten jo yllä mainitsin, huomenna päästään taas pitkästä aikaa estekisoihin! Tällä kertaa luokkina 70 ja 80cm, saa nähdä miten sujuu... Blogiin on tulossa lähipäivinä materiaalia tästäkin, joten sittenpähän näette! ;)

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Kouluvalmennusvideo ja sekalaisia kuulumisia

Taas on aikaa hurahtanut edellisestä postauksesta, joten kerrottavaa riittää... Aloitetaan puolentoista viikon takaisesta lauantaista, jolloin pidettiin Riikan kanssa kunnon tallipäivä. Ensin käytiin moikkaamassa suuren muodonmuutoksen kokenutta Alexia, joka näyttikin jo ihan kisaponilta uudessa lookissaan! Sen jälkeen käytiin kunnon heppatyttöjen tavoin tankkaamassa Hesellä ja sieltä jatkettiin Coran luo. Päätin lähteä ekaa kertaa tutkimaan uuden tallin maastoja, ja Riikka tuli kävellen mukaan tueksi ja turvaksi. Cora oli ihan pörheänä päästessään pitkästä aikaa maastoon ja menikin korvat tötteröllä koko matkan. Otettiin maltillisesti myös pari pätkää ravia ja laukkaa, ja pikkutamma meni oikein nätisti. Poseerauskuviakin yritettiin lopuksi ottaa, mutta Coran mielipide paikallaan seisomisesta oli lähinnä tämä:

"Mitä sä urpo siellä pidättelet, nyt on laukka-aika!"

Karvat lähti ja tukka lyheni, nythän se näyttää jo ihan vuonikselta! Hieno Alex <3

Viime viikolla puolestaan kävin pari kertaa liikuttamassa kaverini Pauliinan hevosta, aiemminkin blogissa esiintynyttä Harrya. Meillä oli molempina päivinä oikein antoisat koulu-urakoinnit tämän pikkuruunan kanssa, ja oli todella virkistävää käydä pitkästä aikaa ratsastamassa vähän vieraammallakin hevosella. Harry on niin erilainen ratsastaa Coraan verrattuna, että sain hetken ihan miettiä mitenkäs sillä taas ratsastettiinkaan!

Tälläinen pieni söpöys oli vastassa <3
Tyytyväiset kuski ja heppa treenin jälkeen!

Viime viikon keskiviikkona mulla oli Coran kanssa ratsuttajan pitämä koulutunti, jota Riikka pääsi mukaan videoimaan. Mähän olen saanut ihan uudestaan opetella ratsastamaan tuolla hevosella, koska olin näemmä tehnyt kaiken "väärin" aikaisemmin. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta en ole tähän asti osannut Coran kanssa toteuttaa ihan ratsastuksen perusohjetta, pohkeella kohti ohjaa ratsastamista. Vasta näiden kahden perusteellisen koulutunnin aikana olen kokenut ahaa-elämyksen tässä asiassa, ja todella hokannut mitä mun kuuluisi siellä selässä tehdä. Tietenkään toteutus ei vielä täysin onnistu, mutta nyt ollaan sentään menossa oikeaan suuntaan. En osaa edes sanoin kuvailla, minkälainen kokonaan uusi ratsastuksen ulottuvuus mulle on auennut näiden tuntien myötä!

Perusongelmahan mulla on Coran kanssa ollut se, etten ole ratsastanut sitä tarpeeksi pohkeella. Eteenpäinpyrkivän hevosen kanssa kun pitäisi osata pitää pohkeet kokoajan lähellä kylkiä, jotteivät avut sitten tulisi sille yllätyksenä. Oikein hävettää nyt tajuta, kuinka olen aikaisemmin vain killunut Coran kyydissä pohkeet irti ja toivonut jonkin ylemmän tahon taikovan sen peräänantoon... Olen myöskin aina ollut toivoton kantapäilläkaivaja, joten tästäkin tavasta opettelen nyt eroon, sillä Cora ei sellaista herkkyytensä vuoksi siedä. Sentään se on hyvä opettaja, nimittäin joka kerta kun vaihdan sisäpohkeen käytöstä takaisin kantapäillä kaivamiseen, se huomauttaa pienellä protestipukilla :D


Viime lauantain Operaatio Karvanvähennys :D

Toinen iso korjaus mun ratsastuksessa liittyi ylävartaloon ja käsiin. Nimittäin aina kun Cora alkoi hiukan antaa periksi suustaan ja kaulastaan, mun salamannopea reaktio oli nojata eteen ja työntää ohjastuntuma pois. Tällöin Cora tietenkin hämmentyi ja nosti päänsä takaisin ylös, koska tyhmänä vein siltä kaiken tuen pois. Itse olen luullut olevani kovinkin palkitseva hevosta kohtaan, mutta olen näemmä palkinnut sitä väärään aikaan ja väärällä tavalla. Nyt mun onkin pitänyt opetella odottamaan siihen asti, että Cora on todella jäänyt tasaiselle tuntumalle, ja vasta sitten palkitsen sitä myötäämällä ohjasta. Mutta huom! Vain ja ainoastaan sisäohjasta, ulko-ohjan ylläpitäessä juuri löydettyä tuntumaa ja ylävartalon pysyessä pystyssä!

Näissä kaikissa uusissa opeissa on kyllä lievästi sanottuna sisäistämistä tällaiselle pääjalkaiselle, joka ei osaa käyttää yhtä apua tekemättä samalla viittä muuta ei-toivottua asiaa... Pikkuhiljaa kehitystä kuitenkin tapahtuu, ja jokaisella valmennuskerralla ollaan menty isoin harppauksin eteenpäin. Kaikista vaikeinta meille on tällä hetkellä rentouden säilyttäminen harjoitusravissa sekä laukannostot, joissa meidän yhteys vielä vähän pätkii mun epäselvien apujen takia. Halusin tämänkertaisella videolla antaa mahdollisimman rehellisen kuvan meidän menosta, joten siinä on nyt sensuroimattomia pätkiä ihan alusta loppuun saakka, eikä vain niitä parhaita paloja. Kuten näkyy, meidän päätavoite eli hevosen rentous on suurimmaksi osaksi vielä kaukana, mutta tunnin aherrus alkaa näkyä viimeistään loppuraveissa, joissa lönkötteleekin jo melkoisen rento eläin :)