Vuorossa kysymyspostaus!

Olen menossa seuraavan kerran tallille vasta ensi tiistaina, ja nämä välipäivät menevät suurimmaksi osaksi töissä ja poikaystävän kanssa, joten nyt olisi hyvä aika kysymyspostaukselle! Eli kaikki blogiin eksyjät saavat lähettää kysymyksiä, mitä enemmän sen parempi. Aihe on vapaa, mutta muistakaa hyvän maun rajat. Toivottavasti tulisi paljon kysymyksiä, jotta saisin tehtyä kunnon vaustauspostauksen!

Nyt eikun laittamaan kysymyksiä tulemaan! Aikaa on tiistaihin 17.9. asti!

KYSY!

Syksy saapui

Hmph, syksy jälleen kerran. Outoa viimein ymmärtää, että nyt todellakin on syksy, enkä silti ole koulussa. Välivuosi tuntui todella kaukaiselta ja absurdilta ajanjaksolta silloin kun sitä suunnittelin, mutta nyt alan vihdoin käsittää asian. Koko kesän mulla oli vielä sellainen olo, että olen vain tavallisella kesälomalla ja käyn kesätöissä. Koulujen alettua muu perhe kuitenkin häipyi arkipäiviksi töihin ja kouluun, ku itse jäin kotiin tai menin töihin. Nyt syksyn tullessa tajusin, että tätä tämä nyt on. Tulee talvi, tulee kevät ja sitten taas kesä, eikä mun tarvitse koko aikana mennä kouluun. Tällainen kunnon irtiotto koulusta tulee todellakin taroeeseen, koska olin siihen niin kurkkuani myöten täynnä keväällä. Vuoden kun käyn töissä, niin sitten tovon mukaan alkaisi opiskelukin taas houkuttamaan.

Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että ulkona aamuisin vallitseva sumu on siirtynyt myös mun pään sisälle. Päivät ja viikot viuhahtavat ohi, kuukaudet ja vuodenajat vaihtuvat, enkä silti tunne saavani mitään aikaiseksi. Vuorotyökin vielä osaltaan sekoittaa pakkaa, koska välillä saatan olla töissä tiistaiaamuna, välillä torstai-iltana, ja toisinaan taas sunnuntaina. Suurimman osan ajasta en edes tiedä mikä päivä on. Elämäni on myös tällä hetkellä niin kiireistä, että lähes joka aamu herätyskellon soidessa käyn tämän ajatuskuvion läpi: Mikä päivä tänään on? Mitä kello on? Mihin mun pitäisi olla menossa, töihin, valmennukseen vai kenties kaverin luo? Aivan liian harvoin on niitä päiviä, jolloin tajuan, ettei mulla olekaan kiire mihinkään.

Tällä hetkellä mulla ei ole tarpeeksi aikaa itselleni. Ainainen kiire saa kaikki asiat tuntumaan velvollisuuksilta. Täytyy mennä töihin, täytyy liikuttaa hevonen, täytyy nähdä kavereita, täytyy lenkittää koira. Todellisuudessa mun kuuluisi nauttia näistä kaikista, mutta sita varten tarvitsisin väljemmän aikataulun. Inhoan sitä, että tallilla käydessä on kiire enkä saa rauhassa puuhailla Lellen kanssa. Vielä ikävämpää on se, että kavereiden näkemiseenkin tarvitsee laittaa aikaraja, jotta ehdin taas seuraavaan paikkaan.

Jatkossa mun pitää entistä paremmin alkaa pitämään huolta siitä, että joka viikko on vähintään yksi sellainen päivä, jolloin ei ole aikataulua. Voin tehdä niitä asioita mitä haluan, niin kauan kuin haluan. Sillä tavalla jaksaisin paremmin myös kiireiset päivät, kun tiedän että kerran viikossa saan ottaa rauhassa.

Toinen asia. joka vaikuttaa tämänhetkiseen mielialaani, on juurikin syksy. Nyt kaikkialla on vielä kaunista, lehdet ovat pääosin puissa ja ilma on mukavan viileä. Ei kuitenkaan mene kauaa, kun joka puolella on harmaata, kylmää ja pimeää, loputtoman pimeää. Vuodenajoista inhottavin on juuri loppusyksy sekä lähes koko talvi. En ole varsinaisesti käynyt hakemassa minkäännäköistä diagnoosia, mutta epäilen että mulla on jonkinasteinen taipumus lievään kaamosmasennukseen. Koko pimeän ajanjakson saan kamppailla pitääkseni ajatukseni positiivisina ja jaksaakseni nousta ylös aamuisin. Varsinkin aikaisin aamusta herääminen on vaikeaa, koska silloin ulkona on vielä pimeää. Sängystä nouseminen olisi huomattavasti helpompaa, jos ulkona paistaisi aurinko, kuten kesällä. En myöskään pidä sateesta, kurakeleistä enkä oikeastaan lumestakaan. Talvessa hienoa ovat vain ne päivät, kun aurinko paistaa ja voi lähteä hevosen kanssa kunnon lumihankeen baanailemaan.

Välillä olen miettinyt, että kannattaisi varmaan hankkia joku heräämistä auttava kirkasvalolamppu, mutta toisaalta haluaisin pystyä itse vaikuttamaan omaan milelialaani. Tiedän, että epäterveellinen ruoka ja varsinkin univaje ovat mulle myrkkyä talvisin, joten haluankin kokeilla kuinka paljon oloni paranee, jos yritän välttää niitä. Oma unentarpeeni on noin 9 tuntia yössä, joten yritän nukkua tasaisesti sen verran joka yö. Samaten mun pitäisi kiinnittää huomiota ruokavaliooni ja suosia enemmän terveellisiä ruokia, mulla kun on paha tapa syödä usein töissä heseruokaa... Myös liikuntaa olisi hyvä lisätä, koska saan siitä paljon lisäenergiaa ja samalla kuntokin paranisi. Nytkin mulla olisi kauhea hinku päästä testaamaan uusia varusteita, mutta mulla on edelleen sen verran ahdistava kurkkukipu, etten halua ottaa riskiä että tulen taas kipeäksi...

Tällainen avautumispostaus tällä kertaa, löytyykö kohtalotovereita? :)

P.S. Lellestä vielä sen verran, että eliset käynti- ja ravitreenit onnistuivat paljon paremmin kuin parina edellisenä päivänä, joten nyt voin olla taas siihen asiaan tyytyväinen!

Ostoksia ja ratsastusvaikeuksia

Lellellä oli eilen rokotus, joten liikutin sen tänään vain kevyesti. Hevoset oli nyt siirretty laitumelta tarhoihin, ja Lellenkäinen olikin todella suloinen tuijotellessaan mua sieltä. Koitin räpsiä siitä kuvia, mutta suurimmassa osassa näkyi pelkkä utelias turpa, höpsö tamma <3. Kuntoonlaittoon ei mennyt kovinkaan kauan, sillä menin pelkän satulahuovan kanssa radalle käppäilemään. Koitin harjoitella käynnistä pysähdyksiä ja käynti-ravi-käynti siirtymisiä, mutta totesin aika nopeasti että parempi yrittää huomenna uudestaan kentän puolella, Lelle kun ei malttanut keskittyä mun pyyntöihin ollenkaan. Oli niin huisin paljon nähtävää, "maastossa" kun oltiin! Asiaa ei yhtään helpottanut radan vieressä pörräävä, hirvittävän kammottava mönkijä lavoineen...

Hölmö laama <3

"Niin mikä pysähdys, tässähän on laukkasuora!"

Kiinnostunut maastoratsu :D

"Kääk, siellä se mönkijä taas menee!"

Eilen mulla oli vielä ennen rokotusta tilaisuus ratsastaa Lellen kanssa kunnolla, joten aikomuksenani oli tehdä kunnon koulutuuppailut. Aloitin alkuverryttelyn samoin kuin edellisessä valmennuksessa ja koitin parhaani mukaan pitää mielessä kaikki Maijan niksit ja vinkit, mutta tällä kerralla meidän menosta ei rehellisesti sanottuna tullut yhtikäs mitään. Lellellä oli koko ajan kauhea hinku mennä kovempaa kuin mitä pyysin, ja kun koitin tehdä puolipidätteitä hidastaakseni vauhtia, se heitti muulivaihteen päälle ja työnsi turvan eteen vastustaen ohjaa. Koitin tehdä paljon erilaisia siirtymisiä saadakseni Lellen hyväksymään tuntuman paremmin, mutta mikään ei auttanut. Mulla oli jo siinä vaiheessa todella turhautunut fiilis, toivoin vain että Maija olisi ollut paikalla neuvomassa... 

Reilu puolen tunnin tuskastelun jälkeen Lelle alkoi vihdoin rentoutua ravissa, jolloin saatiin tehtyä muutama hyvä laukannostokin. Oikea laukka oli kaikkein helpoin kohta, olisin voinut jatkaa sitä tuntikausia kun kaikki vain sujui niin helposti. Vasempaan kierrokseen Lelle oli jo viime valmennuksessa vaikea, ja niin se oli nytkin. Sain kuitenkin tähänkin kierrokseen kohtuullisen rentoa ravia ja laukkaa aikaiseksi, kun pidin mielessä Maijan neuvot: oma katse ulkokorvaan, johtava vasen ohja, ulkokäsi lähellä kaulaa ja siitä pieniä puolipidätteitä. Mulla kun on paha tapa kaatua liikaa sisälle vasemmassa kierroksessa, ja jos Lelle ei käänny kunnolla, alan automaattisesti kääntää sisäohjalla. Juurikin mun omasta ratsastuksesta johtuen vasen kierros on meille paljon hankalampi, mutta olin tyytyväinen kun sain parannettua sitä noilla vinkeillä jo jonkin verran. 

Loppujen lopuksi ratsastuksesta jäi siis ihan hyvä mieli, vaikka alku olikin siitä huonoimmasta päästä. Näitä päiviä kuitenkin tulee ja menee, tärkeintä on mielestäni saada edes pieni onnistunut pätkä aikaiseksi, jotta voin kiittää hevosta ja lopettaa hyvillä mielin siihen :).

Eilen illalla lähdettiin vielä pikkusiskoni kanssa Skanssiin shoppailemaan. Yleensä sorrun ostamaan kaikkea turhanpäiväistä, mutta tällä kertaa sain keskityttyä siihen mitä tulin hakemaankin, eli urheiluvaatteisiin. Löysin Stadiumista todella hyvin istuvat pitkät treenihousut, ihanan väriset urheilurintsikat sekä treenitopin, ja Intersportista puolestaan kauan kaipaamani uudet lenkkarit. Sykemittaria en vieläkään raaskinut hankkia, vaikka olen sellaisesta jo jonkin aikaa haaveillut. Kun kerran mennään jo tässä vaiheessa vuotta, niin taidankin laittaa sen joululahjatoiveiden listalle...

Kyllä nyt kelpaa taas treenata!

Ostin myös vähän lämmikettä talvea varten, vilukissa kun olen :D

Yritin ottaa vaatteista kuvia, mutta Nella oli kovasti eri mieltä... Itsepäinen sänkyvaras :D