Nyt haluaisinkin tietää teidän lukijoiden mielipiteitä blogin uudesta ulkonäöstä, mistä pidätte ja mistä ette? :)
 |
| Loppuun vielä kuva pihaltamme tänä iltana, en ole koskaan ennen nähnyt noin kokonaista sateenkaarta! |
tiistai 13. elokuuta 2013
Uusi ulkoasu!
Vanha banneri oli jo niin aikansa elänyt, että päätin sen vaihtamisen yhteydessä pistää koko blogin ulkoasun remonttiin, "lomalla" kun olen. Viimeksi banneria kaivatessani laitoin neuvottomana poikaystäväni asialle, mutta nyt päätin ryhdistäytyä ja tehdä ihan omin käsin seuraavan bannerin. Onneksi löysin tähän hommaan jopa tällaiselle taliaivolle tarpeeksi selkeät ohjeet Voitto kotiin -blogista! Itse pidän lopputuloksesta, vaikken onnistunutkaan tuon hienompaa fonttia löytämään (en selvästikään ole mikään tekniikan ihmelapsi, mutta ehkä harjoitus tekee mestarin...).
Lentäviä hampurilaisia sekä vähintään yhtä lennokas hevonen!
Otsikko menee varmasti suurimmalta osalta yli hilseen, mutta ei hätää, sillä kaikki selviää aikanaan... ;)
Aloitetaan vaikkapa niistä hampurilaisista - ei kun siis töistä. Olin tosiaan elämäni ensimmäiset kolme iltaa vastuussa Hesburgerin paistopuolesta keskiviikosta perjantaihin. Kahdeksan tunnin iltavuorot suhahtivat ohi melkoisella vauhdilla, mutta voi luoja sitä ihmisten määrää! En halua edes tietää, kuinka monta hampurilaista väsäsin sinä aikana... Lauantaista asti olen ollut ansaitulla viiden päivän vapaalla, joka ei kyllä alkanut hetkeäkään liian aikaisin - näin nimittäin töitä seuranneet kaksi yötä taukoamatta painajaisia hampurilaisista :D. Ensimmäisenä yönä unet olivat vielä melko selkeitä: muistan hämärästi valmistaneeni yöllä ainakin kanahampurilaisia, ja herätyskellon soidessa vuorossa olivat ruishampurilaiset. Toisena yönä unissa ei ollut enää päätä eikä häntää, hampurilaisia vain leijaili joka puolella ympärilläni. Kerran myös heräsin hätkähtäen ja nousin istumaan tuijottaen peittoani, sillä olin aivan takuuvarma, että peitolleni oli levinnyt hampurilainen. Näiden unien jälkeen aloin jo itsekin epäillä omaa mielenterveyttäni, joten ehkä on parasta, että pysyn taas hetken aikaa turvallisten ja tuttujen kassojen puolella... :D
Hevosrintamalla ei työpäivien aikana paljoa tapahtunut, sillä kävin vain perjantaina tallilla tuuppailemassa koulua tihkusateessa. Lauantaina jatkoin samalla linjalla, tosin parempi keli osui kohdalle. Perjantaina suurin ongelma Lellen kanssa oli saada rentoa harjoitusravia aikaiseksi, mutta lauantaina sama tuntuikin helpolta. Sen sijaan lauantain ongelmaksi muodostuivat laukannostot, jotka eivät ottaneet onnistuakseen sitten millään. Lopulta huomasin irrottavani sisäpohkeen liian nopeasti kyljestä, jolloin Lelle ei ehtinyt reagoida oikein. Korjasin apujani hieman, ja kas kummaa, laukat alkoivat nousta molepiin suuntiin ihan itsestään! Hirvittävän pienestä ne isommatkin ongelmat näköjään voivat olla kiinni, mutta onneksi mikään ei voita sitä tunnetta, kun onnistuu itse korjaamaan oman virheensä ja asiat alkavat taas sujua :).
Sunnuntaina olikin vuorossa Lellen extreme makeover (tai no ehkei niin kovin extreme, mutta jotain muutosta sentään sain aikaiseksi). Tunnin ajan puunasin, nypin ja saksin, ja sain kuin sainkin pölyisestä röllipeikosta jälleen urheiluhevosen näköisen. Tässä jonkinnäköistä ennen ja jälkeen -kuvaa Lellen harjasta:
Päätin myös pitää vähän erilaisen liikutuskerran sunnuntaina, joten päästin Lellen vapaaksi kentälle. Harjoiteltiin joitakin maastakäsittelyharjoituksia, kuten käskystä peruuttamista ja väistämistä sekä seuraamista. Sen jälkeen ajattelin antaa tamman purkaa ylimääräiset energiansa, mutta meno näytti alkuun lähinnä tältä:
Mutta sitten puskassa kahahti, ja tältä näytti Lellen reaktio moiseen (varoitus: tästä alkaa kunnon kuvapläjäys!)
Näiden riehuntojen jälkeen maltettiin jo poseeratakin...
...kunnes Lelle päätti hankkiutua taas vähemmän puhtaaksi ja kiiltäväksi :D
Aloitetaan vaikkapa niistä hampurilaisista - ei kun siis töistä. Olin tosiaan elämäni ensimmäiset kolme iltaa vastuussa Hesburgerin paistopuolesta keskiviikosta perjantaihin. Kahdeksan tunnin iltavuorot suhahtivat ohi melkoisella vauhdilla, mutta voi luoja sitä ihmisten määrää! En halua edes tietää, kuinka monta hampurilaista väsäsin sinä aikana... Lauantaista asti olen ollut ansaitulla viiden päivän vapaalla, joka ei kyllä alkanut hetkeäkään liian aikaisin - näin nimittäin töitä seuranneet kaksi yötä taukoamatta painajaisia hampurilaisista :D. Ensimmäisenä yönä unet olivat vielä melko selkeitä: muistan hämärästi valmistaneeni yöllä ainakin kanahampurilaisia, ja herätyskellon soidessa vuorossa olivat ruishampurilaiset. Toisena yönä unissa ei ollut enää päätä eikä häntää, hampurilaisia vain leijaili joka puolella ympärilläni. Kerran myös heräsin hätkähtäen ja nousin istumaan tuijottaen peittoani, sillä olin aivan takuuvarma, että peitolleni oli levinnyt hampurilainen. Näiden unien jälkeen aloin jo itsekin epäillä omaa mielenterveyttäni, joten ehkä on parasta, että pysyn taas hetken aikaa turvallisten ja tuttujen kassojen puolella... :D
 |
| Hampurilaisia töissä, hampurilaisia unissa... Yöh :D (kuva: Google) |
Hevosrintamalla ei työpäivien aikana paljoa tapahtunut, sillä kävin vain perjantaina tallilla tuuppailemassa koulua tihkusateessa. Lauantaina jatkoin samalla linjalla, tosin parempi keli osui kohdalle. Perjantaina suurin ongelma Lellen kanssa oli saada rentoa harjoitusravia aikaiseksi, mutta lauantaina sama tuntuikin helpolta. Sen sijaan lauantain ongelmaksi muodostuivat laukannostot, jotka eivät ottaneet onnistuakseen sitten millään. Lopulta huomasin irrottavani sisäpohkeen liian nopeasti kyljestä, jolloin Lelle ei ehtinyt reagoida oikein. Korjasin apujani hieman, ja kas kummaa, laukat alkoivat nousta molepiin suuntiin ihan itsestään! Hirvittävän pienestä ne isommatkin ongelmat näköjään voivat olla kiinni, mutta onneksi mikään ei voita sitä tunnetta, kun onnistuu itse korjaamaan oman virheensä ja asiat alkavat taas sujua :).
Sunnuntaina olikin vuorossa Lellen extreme makeover (tai no ehkei niin kovin extreme, mutta jotain muutosta sentään sain aikaiseksi). Tunnin ajan puunasin, nypin ja saksin, ja sain kuin sainkin pölyisestä röllipeikosta jälleen urheiluhevosen näköisen. Tässä jonkinnäköistä ennen ja jälkeen -kuvaa Lellen harjasta:
 |
| Harja ennen... |
 |
| ...ja harja jälkeen! Jotain eroa havaittavissa, vaikka vieläkin kaipaisi pientä hienosäätöä (perfektionisti kun olen) :D |
Päätin myös pitää vähän erilaisen liikutuskerran sunnuntaina, joten päästin Lellen vapaaksi kentälle. Harjoiteltiin joitakin maastakäsittelyharjoituksia, kuten käskystä peruuttamista ja väistämistä sekä seuraamista. Sen jälkeen ajattelin antaa tamman purkaa ylimääräiset energiansa, mutta meno näytti alkuun lähinnä tältä:
 |
| "Joo juokse sä vaan yksinäs, mua ei kiinnosta." |
 |
| "IIK KARKUUN!!!" |
 |
| Silmät kiinni niin ei ala vauhti huimata! |
 |
| Syöminen ja laukanvaihdotkin onnistuvat kätevästi yhtä aikaa, taitava hevonen! :D |
 |
| WROOOOM! |
Pääsimpä näkemään Lellen ilmavia kevätjuhlaliikkeitäkin:
 |
| Ninja style! :D |
...kunnes Lelle päätti hankkiutua taas vähemmän puhtaaksi ja kiiltäväksi :D
P.S. Muistakaahan painaa tekstin luettuanne tuota Luin-painiketta! :)
tiistai 6. elokuuta 2013
Ilman satulaa -kuvia sekä estevalmennus
Viikonloppuna sain taas poikaystäväni tallille kuvaamaan, ja koska loukkaantunut sormeni ei vielä kestänyt "kunnon ratsastusta", päätinkin kokeilla ilman satulaa menoa. En tosiaan tehnyt mitään ihmeempiä, enimmäkseen testailin vasemman käteni toimintaa käynnissä ja pienet pätkät myös ravissa ja laukassa. Lelle oli kivan rauhallinen, joten kyydissä pysyminen ei tuottanut minkäänlaista ongelmaa. Eihän tuon tamman selkä silti ihan siitä mukavimmasta päästä ole, mutta kyllä siellä silloin tällöin istuu ilman pehmusteitakin. Lähinnä ongelmia tuotti tuo pahuksen sormi, joka ei kestänyt pienintäkään painoa ohjalla... Jouduinkin ratsastamaan suurimman osan ajasta ohja yhtä sormiväliä ylempänä, jolloin nimettömään ei kohdistunut niin paljon painetta. Tuntuman pitäminen oli sillä tavalla entistäkin vaikeampaa, joten kovin rentoja pätkiä ei saatu aikaiseksi muuten kuin käynnissä. Jos ei muuta, niin ainakin tuli käveltyä kunnolla, kun kiersin vielä pitkät loppukäynnit ympäri kenttää juoruten vanhan leirikaverini kanssa... :D
Eilen päästiin Lellen kanssa pitkästä aikaa estetunnille. En ollutkaan taas pariin viikkoon tammalla hypännyt, joten yllätyin positiivisesti tunnin kulusta. Tehtiin monia eri tyyppisiä harjoituksia, joista osa oli ainakin itselleni melko haastavia toteuttaa. Alkutunnista tehtävänä oli koko kentän mittainen "rata". Se alkoi pienestä laukkavoltista, jonka puolessa välissä oli puomi-ristikko-puomi. Suoralle uralle tullessa siirryttiin raviin, ylitettiin kaksi ravipuomia, nostettiin heti uudestaan laukka ja jatkettiin päädyssä olleille neljälle innarikavaletille. Samaa toistettiin molempiin suuntiin niin kauan, että kaikki osat sujuivat mutkattomasti. Meille vaikein osuus oli pieni laukkavoltti ristikkoineen, sillä käänsin helposti väärään aikaan tai unohdin asettaa hevosta koko voltin ajan, jolloin viimeinen puomi jäi ylittämättä. Lellekin on vielä sen verran ruosteessa, että tämäntyyppiset kokoamista ja nopeaa reagointia vaativat tehtävät ovat sille vaikeita. Toisaalta juuri tuollaisia tehtäviä tarvitsemmekin, jotta saan Lellen laukan ja hypyt takaisin teräväviksi. Nytkin tamma yritti urheasti parhaansa, ja tunnin loppua kohti saimme jo melko sujuvia pätkiä aikaiseksi. Hypättiin lopussa myös kunnon rataa, jossa olivat edelleen mukana korotetut innarikavaletit ja laukkavoltti, sekä lisäksi vesimattopysty, lankkupysty ja okseri-okseri -sarja. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun hyppäsimme edes jonkinnäköisiä "erikoisesteitä", ja ilokseni Lelle ei kytännyt niitä yhtään, vaan mennä liiteli yli kaikista. Hieno tamma <3 Harmittaa, etten saanut tältä tunnilta yhtään kuvaa, mutta ehkä vielä joku kerta saadaan niitä hyppykuviakin... Tähän loppuun kuitenkin pari ei-niin-järkevää kuvaa Lellestä:
 |
| Niin kuin näkyy, meidän ravaaminen ei ollut kovin kaksisen näköistä, mutta ehkä se tästä vielä paranee... |
 |
| <3 |
 |
| Mun ilme on vähän hapan, mutta ainakin Lelle on hieno <3 |
 |
| Mustavalkoinen tiimi :D |
Eilen päästiin Lellen kanssa pitkästä aikaa estetunnille. En ollutkaan taas pariin viikkoon tammalla hypännyt, joten yllätyin positiivisesti tunnin kulusta. Tehtiin monia eri tyyppisiä harjoituksia, joista osa oli ainakin itselleni melko haastavia toteuttaa. Alkutunnista tehtävänä oli koko kentän mittainen "rata". Se alkoi pienestä laukkavoltista, jonka puolessa välissä oli puomi-ristikko-puomi. Suoralle uralle tullessa siirryttiin raviin, ylitettiin kaksi ravipuomia, nostettiin heti uudestaan laukka ja jatkettiin päädyssä olleille neljälle innarikavaletille. Samaa toistettiin molempiin suuntiin niin kauan, että kaikki osat sujuivat mutkattomasti. Meille vaikein osuus oli pieni laukkavoltti ristikkoineen, sillä käänsin helposti väärään aikaan tai unohdin asettaa hevosta koko voltin ajan, jolloin viimeinen puomi jäi ylittämättä. Lellekin on vielä sen verran ruosteessa, että tämäntyyppiset kokoamista ja nopeaa reagointia vaativat tehtävät ovat sille vaikeita. Toisaalta juuri tuollaisia tehtäviä tarvitsemmekin, jotta saan Lellen laukan ja hypyt takaisin teräväviksi. Nytkin tamma yritti urheasti parhaansa, ja tunnin loppua kohti saimme jo melko sujuvia pätkiä aikaiseksi. Hypättiin lopussa myös kunnon rataa, jossa olivat edelleen mukana korotetut innarikavaletit ja laukkavoltti, sekä lisäksi vesimattopysty, lankkupysty ja okseri-okseri -sarja. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun hyppäsimme edes jonkinnäköisiä "erikoisesteitä", ja ilokseni Lelle ei kytännyt niitä yhtään, vaan mennä liiteli yli kaikista. Hieno tamma <3 Harmittaa, etten saanut tältä tunnilta yhtään kuvaa, mutta ehkä vielä joku kerta saadaan niitä hyppykuviakin... Tähän loppuun kuitenkin pari ei-niin-järkevää kuvaa Lellestä:
 |
| Hui, siellähän on MÖRKÖ! |
 |
| Vakavasti otettavaa käyntityöskentelyä... :D |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)