Kattavampi selostus sunnuntain haaverista

Kuten moni varmasti jo edellisestä postauksesta näki, sunnuntain tallireissu ei mennyt ihan putkeen... Olin päättänyt pitää Lellen kanssa maastopäivän, mikä käytännössä tarkoitti tallin lyhyen maastoradan kiertämistä molempiin suuntiin. Lelle oli todella virkeällä päällä, kun ravailtiin ja otettiin pari laukkapätkääkin. Olin juuri aloittanut loppuravit, kun Lelle sitten yhtäkkiä sai valtavan slaagin edelleen tuntemattomasta syystä, hyppäsi pari metriä sivusuunnassa ja päätyi niin lähelle ojan reunaa, ettei sen tasapaino riittänyt muuhun kuin ojan pohjalle laskeutumiseen. Ja kun nyt puhun laskeutumisesta, niin en tarkoita mitään tasaista ja tyylipuhdasta sellaista, vaan enemmänkin epämääräistä rojahtamista jyrkkään ojaan. Lelle ei kuitenkaan onneksi kaatunut, vaan pääsi kiipeämään ojan reunaa ylös viereiselle pellolle, johon se sitten jäikin ihmettelemään.

Kuva tapahtumapaikasta, vasemmalla tämä kuuluisa oja, jota kävimme tutkimassa lähietäisyydeltä

Itse en ollut yhtä onnekas. Mulla oli tasapaino horjahtanut jo Lellen loikasta, enkä ehtinyt sitäkään korjata, ennen kuin hevosen etupää jo hävisi altani ojaan. Lensin sitten sulavassa kaaressa ryteikköiseen ojaan kuusentaimien keskelle, ja jouduin päästämään ohjista irti Lellen jatkaessa matkaa. Putosin melko pehmeästi paria naarmua lukuunottamatta, mutta huomasin heti noustessani, että vasen nimettömäni tuntui hassulta. Nostin sitä sitten aavistuksen ylöspäin, jolloin kuului kammottava NAPS ja näin, kuinka verta purskahti jostakin kynsinauhani alle. Siinä vaiheessa alkoi jo hieman hirvittää... Seuraavaksi sormi alkoi turvota turpoamistaan, joten kiirehdin ottamaan hevosen kiinni, tulimme astetta tyylikkäämmin uudestaan ojan yli ja kävelimme takaisin tallille. Eräs tallilainen auttoi hoitamaan Lellen pois samalla kun kylmäsin sormeani lavuaarissa. Lelle ei onneksi ollut loukannut itseään yhtään, joten lähdin sitten kylmäpussi sormen ympärillä ajamaan kotiin. 

Tästä kohtaa mentiin läpi...

Halusin saada varmuuden siitä, mitä sormelleni oli käynyt, joten loppuyön vietinkin sitten päivystyksessä odottaen ja odottaen ja odottaen... Lopulta saatiin röntgenkuvat otettua, ja kävi ilmi, että sormeni oli ilmeisesti mennyt sijoiltaan putoamisen yhteydessä ja kuulemani napsahdus aiheutui siitä, kun sormi meni takaisin paikoilleen. Onni onnettomuudessa siis :)

...ja tästä tultiin uudestaan yli.

Sain silti pari päivää sairaslomaa töistä, koska en pystynyt käyttämään vasenta kättäni lähes ollenkaan. Nyt sormi alkaa kuitenkin jo taipua ja kipukin on lieventynyt, joten olen tänään menossa takaisin töihin. Torstaina ja perjantaina saan onneksi levätä lisää, sillä ne ovat molemmat vapaita töistä. Suunnitelmissani on kaapata koira mukaan ja lähteä mökille rentoutumaan siksi aikaa :) Kuulumisiin!

Ratsastus on vaarallinen laji...

Reetan kanssa tehtiin kiva ryhmämaasto ja kaikilla oli hauskaa, mutta taisin koetella onneani liikaa mennessäni illalla ratsastamaan vielä Lelleä. Lopputulos oli nimittäin tämä:

Nyt istun Tyksin päivystyksessä ja odotan lopullista tuomiota siitä, onko sormi murtunut vai vain venähtänyt. Wish me luck...

Kouluvääntöä ja lihasjumeja

Taas on tullut taukoa kirjoittamisesta, mutta nyt omat  kiireeni alkavat vihdoinkin helpottaa sen verran, että pystyn taas aktivoitumaan blogin suhteen. Nyt mulla on sentään tarjolla tavallista enemmän materiaalia Lellestä, sillä olen saanut viimeisten kahden viikon sisällä kolme ihmistä tallille kuvaamaan. Lelle on ollut tämän ajan hyppytauolla, sillä tamman lihaksisto kipeytyi jonkin verran hyppäämisen aloittamisesta. Lellellähän ei ole hypännyt mitään kavalettia isompaa lähes pariin vuoteen, joten ihmekös tuo jos nyt kipeytyi vaikka koitimmekin aloittaa varovaisesti. Tammalla kävi hieroja viime viikolla ja vielä uudestaan tämän viikon torstaina, ja nyt jumiutuneet lihakset olivat jo huomattavasti paremmassa kunnossa, joten lähiaikoina päästään taas vähän hyppelemään :).

Omata osaltani koitin helpottaa Lellen jumiutumien aukeamista tekemällä paljon erilaisia koulutreenejä, välillä kevyemmin ja välillä rankemmin riippuen siitä, miltä hevonen tuntui. Treenit ovat sisältäneet paljon avotaivutusta ja pohkeenväistöä sekä ylipäätään jumppaa kaikissa askellajeissa. Lisäksi hieroja antoi ohjeeksi hieroa päivittäin Lellen oikeaa lapaa ja ristiselkää.

Ensimmäinen kuvauskerta oli jo ennen lihasjumiutumia 13.7. Sain Riikan mukaani katsomaan Lelleä ja oli tarkoitus ottaa kuvia järkkärilläni, mutta tyhmänä en tietenkään tarkistanut kameraa etukäteen... Ja kas kummaa, virtakytkin oli jäänyt päälle edellisellä kuvauskerralla, eikä kamera näyttänyt elonmerkkiäkään tallille päästyämme. Onneksi kameralaukussa oli myös vanha pikkukamerani, joten pyysin Riikkaa ottamaan sillä videoita, kun menin koulua ilman jalustimia. Videon laatu ei siis päätä huimaa eikä sen puoleen ratsastuskaan, mutta sen päätarkoitus onkin vain rehellisesti näyttää, millä mallilla meidän yhteistyömme on näin alkuvaiheessa. En ole kovinkaan ylpeä omasta ratsastuksestani videolla, mutta ainakin omalla kohdallani ottaa aikansa tottua uuteen hevoseen ja löytää kaikki "oikeat säädöt". Onpahan nyt sentään jotain materiaalia, mihin verrata meidän edstymistä :)

Tässä vielä pari kuvaa, joita en viitsi tämän isommiksi laittaa huonon laatunsa takia:

Viime maanantaina 22.7. kävin armeijasta lomilla olleen poikaystäväni kanssa tallilla. Menin koulua uudella kumirouhepohjaisella kentällä ja Niko otti kuvia. Lelle oli vieläkin hieman jäykkä hieronnan jäljiltä, joten koitin lähinnä ratsastaa hevosta rennoksi ja eteen-alas. Huomatkaa myös aivan ihana huopa ja bling bling suitset, jotka tulivat takaisin korjauksesta! <3

Neitokaisella oli hieman virtaa alkuun :D

Astetta rennompi ja rauhallisempi tamma loppuverkassa :)

Tyytyväinen ratsastaja ja hevonen tunnin jälkeen :)

Tämän viikon torstaina pääsin vihdoinkin Lellen kanssa ensimmäiseen kouluvalmennukseen, jonka piti Maija Heikkinen. Sain tunnilta älyttömästi uusia vinkkejä Lellen ratsastamiseen, ja tamma liikkuikin koko tunnin paremmin kuin koskaan ennen. Tuntui, että otimme hurjan loikan eteenpäin koulupuolella, joten en voi olla kuin tyytyväinen! Isäni tuli mukaan tallille tervehtimään uutta hevostani ja otti myös paljon kuvia ja videoita tunnilta. Tein näistäkin videoista koosteen, ja ainakin omaan silmääni meidän menomme näyttää jo huomattavasti paremmalta kuin ensimmäisellä videolla. Mitä mieltä te lukijat olette, näkyykö eroa? :)

P.S. Tänään olen menossa moikkaamaan Reetaa todennäköisesti viimeistä kertaa, sillä tamma on mitä todennäköisemmin lähdössä uuteen kotiin ensi keskiviikkona. Tästäkin tulossa postausta, joten pysykäähän kuulolla!