perjantai 10. kesäkuuta 2016

Uusia aluevaltauksia

Olisinko uskonut eräänä tavallisena maanantaina, että päivän päätteeksi olisin muun muassa tehnyt elämäni ensimmäisen vierailun oriasemalle, nähnyt edesmenneen vuokrahevoseni kasvattajan, päässyt tutustumaan nuoren hevosen ratsukoulutukseen ja löytänyt itseni 3-vuotiaan suokkiorin selästä? Ei olisi ollut ihan ensimmäinen arvaukseni.

Kaikki kuvat © Senni Vilander, kiitos!

Opiskelukiireideni hellitettyä pääsin pitkästä aikaa vierailemaan Sennin luona Ypäjällä kokonaisen päivän ajan. Aamu alkoikin heti jännittävissä merkeissä, kun kuskasimme Alli-tamman oriasemalle, jonne se sai jäädä viettämään laatuaikaa tulevan sulhasensa kanssa. Tallille ajaessamme tajusin hauskan yhteensattuman: kyseessä oli FWB-hevosia kasvattava tila. jonka kasvatteihin sattuu lukeutumaan myös ensimmäinen vuokrahevoseni, nyt jo taivaslaitumilla laukkaileva Kapsi. Allin sulhoksikin oli valikoitunut Kapsin astetta laadukkaampi puoliveli ;)

Tämän reissun jälkeen ajelimme monien mutkien jälkeen syömään ja sieltä suokkiori Herkuleksen luo. Kyseessä oli valloittava 3-vuotias nuori, jonka selässä oli ehditty käydä vasta kerran aiemmin. Ja kuinka ollakaan, seuraavaksi löysin itseni Herkun selästä orin toista ratsastuskertaa suorittamasta. Mullahan ei aikaisempaa kokemusta nuorista hevosista ja ratsuttamisesta ole, joten oli hieno kokemus päästä käymään noin fiksun vauvahevosen kyydissä. Herkkuhan käyttäytyi koko ratsastuskerran kuin vanha konkari, vaikka kokeiltiin ensimmäistä kertaa ratsastaja selässä raviakin. Kyllä on lupaava nuori, ei voi muuta sanoa!



Seuraavan ratsun kohdalla rotu pysyi samana, mutta sukupuoli vaihtui ruunaan, ikää tuli 10 vuotta lisää ja harja piteni noin metrin verran. Kukas muukaan tämä suomiherra oli, kuin Sennin iki-ihana Pyry. Olen ratsastanut Pyryllä kerran viime talvena, joten jonkinlaista muistikuvaa oli tästä herrasta. Tällä kertaa matkasimme läheiselle kentälle muistelemaan koulukiemuroita (tai lähinnä kuski koitti kóvasti muistella, miten sitä koulua mentiinkään). Oli taas melkoinen kulttuurishokki istua pitkästä aikaa suomenhevosen selässä, ja vieläpä kahdesti samana päivänä! Pyry kuitenkin teki kiltisti kaiken mitä ymmärsin pyytää, joten ratsastuksesta sai tosiaankin nauttia.



Kesä ja hevoset, parempaa yhdistelmää saa etsiä!



Iso kiitos vielä Sennille ihanasta tallipäivästä, kesäisistä ratsastuskuvista ja ennen kaikkea hienojen hevosten lainasta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti