maanantai 14. huhtikuuta 2014

Aina ei voi voittaa - epäonnistuneet estekisat

Tällä kertaa ei kisat menneet ihan niin kuin Strömsössä... Itselläni on näin päivää myöhemmin kaikki kuviteltavissa olevat lihakset kipeinä, sillä tipahtelin eilen selästä ihan urakalla. Kisapäivän lausahdus taisikin olla "Ei sattunut!" :D

Kuvankaappaus videolta

Aloitetaampa kuitenkin ihan alusta. Eli heti yhdeksän jälkeen aamulla suuntasimme "pirteinä" auton nokan kohti Perniötä ja Melkkilän Ratsutallia. Kerrankin aikataulu pysyi kasassa koko aamun, joten olimme hyvissä ajoin perillä. Kävimme heti alkuun ilmoittautumassa ja opettelemassa ensimmäisen luokan radan, joka oli siis 70cm arvostelulla A 2.0. Sitten kiirehdittiin laittamaan hevoset kuntoon, jotta ehtisimme ajoissa ennen luokan alkua verryttelemään. Lähdimme Coran kanssa nimittäin heti toisina, joten teimme melkein koko verryttelyn ennen radankävelyä. Verryttely meni hyvin samalla kaavalla kuin edellisissäkin kisoissa: alkuun Cora oli todella jännittynyt, mutta lähti hetken ravailun jälkeen rentoutumaan ja tuli hyvin avuille. Verryttelyhypyt onnistuivat alusta asti hyvin, pari ponnistuspaikkaa oli liian kaukana, mutta nekin saatiin korjattua lähemmäs seuraavalla kerralla. 

Varsinaiset kisat hypättiin ulkona, joten taas jouduttiin siirtymään uudelle, Coran mielestä hyvin pelottavalle areenalle. Todella turhauttavaa oli se, ettei valmistautuva ratsukko päässyt radalle odottelemaan edellisen suorituksen ajaksi, nimittäin ne hetket olisivat olleet meille kultaakin kalliimpia. Yritin parhaani mukaan hyödyntää vaivaiset 45 sekuntiamme näyttämällä kisakenttää Coralle, mutta jouduin silti aloittamaan radan jännittyneellä hevosella.

Nämähän olivat vasta Coran toiset estekisat, joten hirveästi kokemusta mulla ei vielä ole tamman käyttäytymisestä kisoissa. Tulikin sitten pienenä yllätyksenä, että tällä kertaa Coralla oli alusta asti mielessä mennä vauhdilla ohi esteistä (viimeksihän se lähinnä hidasti vauhtiaan kohti esteitä, ja joko hyppäsi pienesti yli tai pysähtyi). Jouduin siis käyttämään ihan kunnolla pohjetta ensimmäisen esteen lähestymisvaiheessa, mistä Cora otti herneet nenään ja ponkaisi mielettömällä loikalla yli. Mulla oli vielä aavistuksen liian pitkät estejalustimet, joten meinasi joustovara loppua polvista niin isossa loikassa. Kakkosesteestä Cora sitten pääsikin livahtamaan ohi, joten toisella kerralla lähestyin tarkemmin ja päättäväisemmin. Cora teki saman tempun kuin edellisellä esteellä, eli hyppäsi sen päiväisellä kamikazeloikalla pienen pystyn yli. Tässä hypyssä lensinkin sitten jo komeasti irti jalustimistani, ja alastulossa mun matka jatkui märälle hiekalle :D Pyörin oikein kuperkeikan kautta ympäri ennen kuin vauhti pysähtyi, mutta silti en onneksi pahemmin loukannut, mitä nyt takalisto tärähti ja toinen olkapää hieman venähti.



Eka rata päättyi siis melko lyhyeen, mutta eikun takaisin selkään ja odottelemaan seuraavaa luokkaa. Hieman mua huolestutti, ehtikö Cora ollenkaan päästä sinuiksi kisakentän kanssa noin lyhyen suorituksen aikana, kun viimeksihän se toimi toisessa luokassa jo paljon paremmin. Toivoin kuitenkin parasta. Ennen 80cm luokkaa lyhensin vielä jalustimia parilla reiällä, jotta saisin pidettyä tasapainoni hypyissä paremmin. Verryttelyssä Cora toimi alusta asti kuin unelma, ja teki hyviä maltillisia hyppyjä joka esteellä. Siitä sitten vain kokeilemaan onneamme radalle...

Meillä kävi tuuri radalle tullessa, sillä ehdimme hetken pyöriä ympäri kenttää toimihenkilöjen pidentäessä sarjaväliä hevosia varten. Rataa aloittaessa Cora toimi jo aavistuksen paremmin, muttei vieläkään ollut kokonaan rentoutunut. Ensimmäiset kaksi estettä sujuivat hyvin, kolmospystylle hyppy tuli ihan juureen, mutta Cora oli onneksi hereillä takajalkojensa kanssa. Neljäs este oli sarja, jolla arvasinkin Coran yrittävän jotain, sillä sitä ei olla vielä montaakaan kertaa harjoiteltu. Olinkin sen verran hereillä, että vaikka Cora koitti kiemurtaa b-osasta ohi, sain sen suoristumaan takaisin ja hyppäämään yli. Sitten viides este mallikkaasti, mutta kuutosokserille tehtiin taas melkoinen tasajalkahyppy... Onneksi mulla oli ne lyhyemmät jalustimet :D Tässä vaiheessa mietin että mahtavaa, enää kaksi perusradan estettä jäljellä, mehän taidetaan selvitä tästä!

Tyylinäytettä tasajalkahypystä, voitte varmaan
kuvitella 
että oli tekemistä pysyä kyydissä!

Nuolaisin kuitenkin ennen kuin tipahti, nimittäin seitsemäs este koitui meidän kohtaloksi. Siinä oli koristeena sydänlankku, joka Coran mielestä oli maailman kammottavin asia. Tuli siis kielto, jonka jälkeen yritin rauhassa uutta lähestymistä: toinen kielto ja hylkäys. Ajattelin kuitenkin yrittää hyppyä vielä kerran ihan koulutusmielessä. Tällä kertaa Cora lähestyi hyvin, mutta pysähtyi ihan esteen eteen... ja sitten yhtäkkiä päättikin hypätä paikaltaan yli. Hyppy oli kaikkea muuta kuin oppikirjasta: takajalat kaatoivat koko esteen ja Cora kompuroi pariin otteeseen esteen jälkeen. Alastulossa pamautin poskeni Coran niskaan, sitten heilahdin takaisin ylös ja seuraavassa kompuroinnissa lensin päistikkaa jo tutuksi tulleeseen kentänpohjaan, joten ihan putkeenhan se meni :D



Sain tällä kertaa Coran heti kiinni, ja menimme vielä verryttelyyn ottamaan pari onnistuneempaa hyppyä lopetukseksi. Cora ei tuntunut olevan moksiskaan radan tapahtumista, vaan teki pari oikein hyvää hyppyä verkkapystylle, minkä jälkeen kiitin sitä kunnolla ja aloin loppuverrytellä. 

Ainakin hyppykapasiteettia riittää, jos ei vielä taitoa ;D

Tämänkertaisten kisojen saldona siis kaksi rataa, kaksi hylkäystä ja kaksi kuskin maastoutumista. Heh, on sitä parempiakin kisoja ollut... Kokemusta saatiin silti rutkasti lisää, joten toivottavasti ensi kisoissa menisi taas paremmin. Nämä kisat ovatkin jo melko pian, nimittäin ensi viikonloppuna! :)

15 kommenttia:

  1. Tuo kasikymppi ainakin näytti tosi hyvältä! kunnes.. :D Mutta ihan yleisesti teissä on selkeesti potentiaalia, sä ratsastat tosi nätisti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo onhan tolla hevosella potentiaalia vaikka mihin, mutta paljon lisäkokemusta me vielä tarvitaan :)

      Poista
  2. Voi teitä :( Välillä vähän mielenkiintoisesti nostaa (tai on siis nostamatta) takajalkoja kunnolla alle, varmasti tuntunut oudoilta nuo pomput myös selkään. Kasikymppi kyllä kieltämättä paremman näköinen tuohon vikaan esteeseen asti :D Mutta älä lannistu, kyllä se sitä ;)
    Mullakin olis kauhea hinku kisoihin, toivottavasti me päästään pian kisaamaan myös ;) Hallalta terkkuja!

    (ja psst, jos sua kiinnostaa, niin meidän kuulumisia pääsee vähän ajankohtaisemmin seuraamaan täältä http://teamhallanvaara.blogspot.fi)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep hyppytyyli kärsii melkoisesti heti kun jännittyy liikaa :( Mutta ehkä se tästä, ja toivottavasti tekin päsette pian kisaradoille!

      Jee ihanaa että Hallallakin on nyt blogi, jään heti seuraamaan! :)

      Poista
  3. Ei voi kuin ihailla sun asennetta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :D Taidan olla sen verran optimistinen luonne etten ihan yhdestä epäonnistuneesta kisasta vielä luovuta, mutta saapa nähdä mitkä fiilikset mulla on ensi sunnuntain jälkeen... ;D

      Poista
  4. Tsemppiä vaa, seuraavaks menee jo paremmin :)

    VastaaPoista
  5. Oot kyllä sitkeä mimmi! Ihan huikeeta! Jatkakaa samaan malliin :) kyllä se siitä! Nä postaukset on aina yhtä kivoja:)

    VastaaPoista
  6. Voi että! ..harmittavaa nuo epäonnistumiset mut tsemppiä sulle, olet taitava ratsastaja ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo näitä sattuu aina välillä, mutta aina voi yrittää parantaa seuraavalla kerralla :)

      Poista
  7. sori nyt vaan en halua sanoa todellakaan pahalla mutta omaan silmään etenkin toi 80cm ei kovin hyvävältä näyttänyt, en tiedä olikohan sulle korkeus liina paljon mutta näytit,ettet ole missään hypyssä oikein mukana, ehkä parille esteelle lähdit ihan hyvin hyppyyn mutta niitä lukuunottamatta olit aika pahasti suussa kiinni.. eihän noille tippumisille mitään mahda mutta täysin näytti olevan siitä kiinni,että unohdit jo kaarteessa tuossa 80cm esteelle ratsastaa ja siitä tuli kielto. No tsemppiä sulle kumminkin jatkoon, rutiinin ja treenin myötä varmasti alkaa sujumaan paremmin! :)

    VastaaPoista
  8. ilmeisesti olet nähtyäsi kommenttini poistanut.. en siis sanonut sitä mitenkään pahalla mutta ilmeisesti et kestä pienintäkään kritiikkiä! sokeakin näkee,että olet melkoisen jäljessä noissa hypyissä lukuunottamatta paria estettä jolle pääset sut hyvin hyppyihin mukaan. Ja tuo kielto johtui ihan siitä,että kaartessa laukka jo kuoli ja unohdit ratsataa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole kyllä yhtäkään kommenttia täältä poistanut, tuossa yläpuolellahan nuo molemmat edelleen ovat... Ja otan kyllä mielelläni vastaan rakentavaa ja omalla nimellä laitettua palautetta, mutta tällaiset kaukaa kuvatun videon perusteella tehdyt johtopäätökset jätän lähinnä omaan arvoonsa. Ei millään pahalla.

      Mutta koska mulla nyt on ylimääräistä aikaa, niin laitetaanpa tähän alle muutama pikku fakta:

      - Ensinnäkin kuten tekstissä lukee, nämä olivat hevosen TOISET kisat ikinä. Tämän pitäisi jo kertoa aika pajon.
      - Mainitsin myöskin, ettei hevonen ole koskaan aiemmin esittänyt tuollaisia selättömiä ja korkeita hissihyppyjä, joten kyllä, mulla oli vaikeuksia päästä niihin mukaan. Siitäkään huolimatta 80cm ei ole itselleni mikään iso luokka, ihan näin kansallisella tasollakin käväisseenä. Noin kehnolta videolta hypyt eivät varmasti näytä mitenkään erikoisilta, mutta voin kertoa, että selkään tunne oli aivan omaa luokkaansa, ja hypyt myöskin huomattavasti suurempia kuin tuon kokoisilla esteillä yleensä. En ole myöskään missään vaiheessa väittänyt ratsastaneeni näissä kisoissa hyvin, joten olen kyllä tiedostanut omat virheeni.
      - Sitten tuo kielto. Kyllä, laukka ihan selvästi hyytyy jo kaarteessa, mutta kuten tekstissäkin mainitsin, niin hevonen ihan itse sitä vauhtia jarrutti esteen nähtyään. Voin nimittäin kertoa, ettei me oltaisi kuuden edellisenkään esteen yli päästy ilman, että itse ratsastin sen jokaiselle niistä. Myös tälle kieltoesteelle käytin pohjetta loppuun asti, mutta kun este sattui hevosta pelottamaan, niin sitä sitten pelotti.

      Vielä tähän loppuun ihmettelen sitä, miksi ylipäänsä näit näin kuukausi jälkikäteen tarpeelliseksi kommentoida juuri tätä postausta. Nimittäin heti seuraavassa postauksessa kerron seuraavista, huomattavasti paremmin menneistä kisoista, joissa otin jo oppia edellisestä epäonnistumisesta... Ja ei, edelleenkään jokainen hyppy ei ollut omalta osaltani onnistunut, mutta minäkin olen vain ihminen - teen virheitä, mutta yritän myös oppia niistä. Kiitos ja aamen.

      Poista