Kuten jo aiemmin mainitsin, kävin sunnuntaina viimeistä kertaa ratsastamassa Reetalla ja vielä tiistaina kävin hyvästelemässä tamman vihoviimeisen kerran. Eilen rakas kultaharjani sitten lähti uuden omistajansa matkaan. Tuntuu oudolta ajatella, että neljä vuotta tuntemani hevonen ei enää kävelekään minua vastaan, kun tulen käymään. Ikävä on kova ja tulee varmasti vielä pitkään olemaankin, mutta toisaalta tiedän, ettei Reeta olisi voinut päästä parempaan kotiin.
Tein meidän yhteisistä ajoistamme pienen muistovideon, joka kuvaa kiintymystäni Reetaa kohtaan paremmin kuin mitkään sanat. Toivottavasti tunne välittyy sitä kautta teille lukijoillenikin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti