Tänään viimeinkin olin siinä kunnossa, että uskalsin lähteä taas tallille! Yhdeksän päivää olenkin jo ehtinyt sairastaa, tuntuu kyllä melkoiselta ikuisuudelta... Maanantaina aloin jo olemaan epätoivoinen kun ei olo ollut viikossa helpottanut yhtään, vaikka terveyskeskuksesta sanottiin että lepäämällä tämä "flunssa" paranee. Lähdin sitten suosiolla Pulssiin, josta tulikin heti diagnoosi: akuutti poskiontelontulehdus molemmilla puolilla ja lisäksi vielä otsaontelokin (en edes tiennyt tämän olemassaolosta) tulehtunut. No ihmekös oli vähän raskaan tuntuinen pää... :D Mulle määrättiin antibioottikuuri, ja heti ensimmäisestä päivästä lähtien olo on kohentunut vauhdilla. Makuaistikin on vihdoin palannut, jipii! Vielä kuitenkin huomaa, etten ole täysin terve. Nokka nimittäin vuotaa edelleen vuolaammin kuin keskiverto vesiputous, enkä pysty harrastamaan liikuntaa ilman että sykkeeni pomppaa pilviin. Pikkuhiljaa kuitenkin parempaan suuntaan :). Tämän tarinan opetus: älä ikinä, siis ikinä mene terveyskeskukseen, jos suunnitelmissasi on parantua mahdollisimman pian. (Siinä tapauksessa taas, että suurin unelmasi on maata monta viikkoa sängyssäsi lääkkeiden ympäröimänä, suosittelen lämpimästi edellä mainittua paikkaa!)
Nyt kuitenkin takaisin varsinaiseen aiheeseen eli talleiluun. Mulla oli hieno suunnitelma juoksuttaa Lelleä, koska en vielä ole siinä kunnossa että olisin voinut ratsastaa kunnolla. Huomasin kuitenkin vasta tallilla, että olin fiksuna uohtanut juoksutusliinan kotiin (viime postauksessa taisinkin jo mainita siitä mun vihanneksen muistista...) No, juoksutus sai sitten jäädä tältä päivältä ja päätin sen sijasta lähteä maastoilemaan. Lelle oli muuten tänään todella suloinen kuin hain sen laitumelta: se hörisi mulle ja käveli suoraan syliin! Sydän suli siihen paikkaan <3
 |
| Lelle valmiina lähtöön |
 |
| Alkukäyntejä radalla |
 |
| Jäätiin vähän ihmettelemään muita hevosia :D |
En ole vielä kertaakaan käynyt kunnolla maastossa tällä uudella tallilla, enkä oikeastaan edes tiedä, mistä lähimmät maastot löytyvät. Olen vain kuullut, että lähes kaikkiin paikkoihin täytyy kulkea asfalttiteitä pitkin, joten en tälläkään kertaa viitsinyt yksin lähteä seikkailemaan liikenteeseen. Lellekään kun ei ole mikään maailman luotettavin maastoratsu, joten haluan ainakin alkuun saada jonkun meidän seuraksi näyttämään eri reittejä. Hankalaa, kun en vielä tunne tallilta ketään kunnolla ja olen myös todella huono tutustumaan uusiin ihmisiin ujouteni takia... Pitäisi varmaan ryhdistäytyä ja alkaa vain kyselemään maastoseuraa, samalla sitä sitten tutustuisikin muihin.
Tänään kuitenkin tyydyin tutkimaan radan viereistä metsää, ja kyllä sieltäkin kivoja polkuja löytyi. Lellekin joutui töihin kiipeillessään ylös ja alas mäennyppylöitä ja asetellessaan jalkojaan juurakkoisille poluille. Tällainen treenailu tekee Lellelle hyvää estetreenejä ajatellen, koska se on vielä melko hidas jaloistaan. Myös kuskilla riitti tekemistä kun sai kieli keskellä suuta käännellä tuon kokoista elukkaa puiden lomassa. Tehtiin lopulta pidempi lenkki kuin olin ajatellutkaan, lähinnä koska meinasin koko ajan eksyä surkean suuntavaistoni kanssa :D. Napsin meidän reissusta joitakin kuvia kännykällä, ettei jää postaus ihan kuvattomaksi.
 |
| Tykkään niin tästä kuvasta <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti