Aina ei voi voittaa - epäonnistuneet estekisat

Tällä kertaa ei kisat menneet ihan niin kuin Strömsössä... Itselläni on näin päivää myöhemmin kaikki kuviteltavissa olevat lihakset kipeinä, sillä tipahtelin eilen selästä ihan urakalla. Kisapäivän lausahdus taisikin olla "Ei sattunut!" :D

Kuvankaappaus videolta

Aloitetaampa kuitenkin ihan alusta. Eli heti yhdeksän jälkeen aamulla suuntasimme "pirteinä" auton nokan kohti Perniötä ja Melkkilän Ratsutallia. Kerrankin aikataulu pysyi kasassa koko aamun, joten olimme hyvissä ajoin perillä. Kävimme heti alkuun ilmoittautumassa ja opettelemassa ensimmäisen luokan radan, joka oli siis 70cm arvostelulla A 2.0. Sitten kiirehdittiin laittamaan hevoset kuntoon, jotta ehtisimme ajoissa ennen luokan alkua verryttelemään. Lähdimme Coran kanssa nimittäin heti toisina, joten teimme melkein koko verryttelyn ennen radankävelyä. Verryttely meni hyvin samalla kaavalla kuin edellisissäkin kisoissa: alkuun Cora oli todella jännittynyt, mutta lähti hetken ravailun jälkeen rentoutumaan ja tuli hyvin avuille. Verryttelyhypyt onnistuivat alusta asti hyvin, pari ponnistuspaikkaa oli liian kaukana, mutta nekin saatiin korjattua lähemmäs seuraavalla kerralla. 

Varsinaiset kisat hypättiin ulkona, joten taas jouduttiin siirtymään uudelle, Coran mielestä hyvin pelottavalle areenalle. Todella turhauttavaa oli se, ettei valmistautuva ratsukko päässyt radalle odottelemaan edellisen suorituksen ajaksi, nimittäin ne hetket olisivat olleet meille kultaakin kalliimpia. Yritin parhaani mukaan hyödyntää vaivaiset 45 sekuntiamme näyttämällä kisakenttää Coralle, mutta jouduin silti aloittamaan radan jännittyneellä hevosella.

Nämähän olivat vasta Coran toiset estekisat, joten hirveästi kokemusta mulla ei vielä ole tamman käyttäytymisestä kisoissa. Tulikin sitten pienenä yllätyksenä, että tällä kertaa Coralla oli alusta asti mielessä mennä vauhdilla ohi esteistä (viimeksihän se lähinnä hidasti vauhtiaan kohti esteitä, ja joko hyppäsi pienesti yli tai pysähtyi). Jouduin siis käyttämään ihan kunnolla pohjetta ensimmäisen esteen lähestymisvaiheessa, mistä Cora otti herneet nenään ja ponkaisi mielettömällä loikalla yli. Mulla oli vielä aavistuksen liian pitkät estejalustimet, joten meinasi joustovara loppua polvista niin isossa loikassa. Kakkosesteestä Cora sitten pääsikin livahtamaan ohi, joten toisella kerralla lähestyin tarkemmin ja päättäväisemmin. Cora teki saman tempun kuin edellisellä esteellä, eli hyppäsi sen päiväisellä kamikazeloikalla pienen pystyn yli. Tässä hypyssä lensinkin sitten jo komeasti irti jalustimistani, ja alastulossa mun matka jatkui märälle hiekalle :D Pyörin oikein kuperkeikan kautta ympäri ennen kuin vauhti pysähtyi, mutta silti en onneksi pahemmin loukannut, mitä nyt takalisto tärähti ja toinen olkapää hieman venähti.

Eka rata päättyi siis melko lyhyeen, mutta eikun takaisin selkään ja odottelemaan seuraavaa luokkaa. Hieman mua huolestutti, ehtikö Cora ollenkaan päästä sinuiksi kisakentän kanssa noin lyhyen suorituksen aikana, kun viimeksihän se toimi toisessa luokassa jo paljon paremmin. Toivoin kuitenkin parasta. Ennen 80cm luokkaa lyhensin vielä jalustimia parilla reiällä, jotta saisin pidettyä tasapainoni hypyissä paremmin. Verryttelyssä Cora toimi alusta asti kuin unelma, ja teki hyviä maltillisia hyppyjä joka esteellä. Siitä sitten vain kokeilemaan onneamme radalle...

Meillä kävi tuuri radalle tullessa, sillä ehdimme hetken pyöriä ympäri kenttää toimihenkilöjen pidentäessä sarjaväliä hevosia varten. Rataa aloittaessa Cora toimi jo aavistuksen paremmin, muttei vieläkään ollut kokonaan rentoutunut. Ensimmäiset kaksi estettä sujuivat hyvin, kolmospystylle hyppy tuli ihan juureen, mutta Cora oli onneksi hereillä takajalkojensa kanssa. Neljäs este oli sarja, jolla arvasinkin Coran yrittävän jotain, sillä sitä ei olla vielä montaakaan kertaa harjoiteltu. Olinkin sen verran hereillä, että vaikka Cora koitti kiemurtaa b-osasta ohi, sain sen suoristumaan takaisin ja hyppäämään yli. Sitten viides este mallikkaasti, mutta kuutosokserille tehtiin taas melkoinen tasajalkahyppy... Onneksi mulla oli ne lyhyemmät jalustimet :D Tässä vaiheessa mietin että mahtavaa, enää kaksi perusradan estettä jäljellä, mehän taidetaan selvitä tästä!

Tyylinäytettä tasajalkahypystä, voitte varmaan
kuvitella että oli tekemistä pysyä kyydissä!

Nuolaisin kuitenkin ennen kuin tipahti, nimittäin seitsemäs este koitui meidän kohtaloksi. Siinä oli koristeena sydänlankku, joka Coran mielestä oli maailman kammottavin asia. Tuli siis kielto, jonka jälkeen yritin rauhassa uutta lähestymistä: toinen kielto ja hylkäys. Ajattelin kuitenkin yrittää hyppyä vielä kerran ihan koulutusmielessä. Tällä kertaa Cora lähestyi hyvin, mutta pysähtyi ihan esteen eteen... ja sitten yhtäkkiä päättikin hypätä paikaltaan yli. Hyppy oli kaikkea muuta kuin oppikirjasta: takajalat kaatoivat koko esteen ja Cora kompuroi pariin otteeseen esteen jälkeen. Alastulossa pamautin poskeni Coran niskaan, sitten heilahdin takaisin ylös ja seuraavassa kompuroinnissa lensin päistikkaa jo tutuksi tulleeseen kentänpohjaan, joten ihan putkeenhan se meni :D

Sain tällä kertaa Coran heti kiinni, ja menimme vielä verryttelyyn ottamaan pari onnistuneempaa hyppyä lopetukseksi. Cora ei tuntunut olevan moksiskaan radan tapahtumista, vaan teki pari oikein hyvää hyppyä verkkapystylle, minkä jälkeen kiitin sitä kunnolla ja aloin loppuverrytellä. 

Ainakin hyppykapasiteettia riittää, jos ei vielä taitoa ;D

Tämänkertaisten kisojen saldona siis kaksi rataa, kaksi hylkäystä ja kaksi kuskin maastoutumista. Heh, on sitä parempiakin kisoja ollut... Kokemusta saatiin silti rutkasti lisää, joten toivottavasti ensi kisoissa menisi taas paremmin. Nämä kisat ovatkin jo melko pian, nimittäin ensi viikonloppuna! :)