Estehyppelöitä ja uusi ulkoasu!

Nyt sain viimeinkin päivitettyä blogin ilmeen keväisen pirteäksi, olikin jo korkea aika päästä eroon talvikuvista! Banneri on tällä kertaa ihan omaa käsialaani, ja kyllä sen kanssa huhkinkin puoli päivää... Mielestäni lopputulos on (olemattomiin taitoihini nähden) ihan onnistunut, mutta mitä mieltä te lukijat olette? :)

Postauksen kaikista kuvista suuret kiitokset Olivialle!

Postauksen varsinaisena pääaiheena on kuitenkin viikon takainen estevalmennus, johon osallistuimme Coran kanssa heti muuttopäivänä. Mehän ei päästy ratsutuskuukausien aikana käymään kuin yhdellä estetunnilla, joten oli todella tarpeen päästä taas tekemään kunnon tekniikkaharjoituksia. Alkuun lämmiteltiin ravissa ja reippaassa laukassa, jonka jälkeen aloitettiin hyppääminen pienillä ristikoilla. Cora on kyllä mennyt valovuosia eteenpäin siitä pisteestä, mistä joulukuussa lähdettiin liikkeelle! Alusta asti hypyt olivat huolellisia ja varmoja, eikä ylihyppäämistäkään esiintynyt yhtään niin paljon kuin ennen. Ovathan hypyt vielä aika laakeita, mutta kyllä niihin pikkuhiljaa saadaan lisää kaarta kun Coran takapää vahvistuu.

Yksi tunnin pääaiheista oli sarjan harjoittelu, sillä Coralla on vielä niiden kanssa pieniä hahmottamisvaikeuksia, kuten edellisistä kisavideoistakin varmasti huomasi. Nyt meille oli rakennettu yhden askeleen ristikko-ristikko -sarja, jolle Cora myöskin ensimmäisellä yrityksellä kielsi. Seuraavalla kerralla päästiin kuitenkin jo hienosti yli molemmista osista, eikä sarja tuottanut enää koko lopputunnillakaan mitään ongelmia, hieno lapsiheppa!

Hupsistakeikkaa! Huomatkaa Coran alahuuli, joka jatkoi yksinään matkaa :D

Ei taida olla kaikki inkkarit kanootissa tolla hevosella...

Yksittäisesteiden jälkeen hypättiin vielä kaksi rataa, joista ensimmäinen ihan minimaalisen pienenä. Rata koostui okserista, kahdesta pystystä ja ristikkosarjasta, joita hypättiin useampaan kertaan eri suunnista. 

Kuski vaihteeksi ihan hukassa, mutta Cora on niin tomerana menossa <3

Fiilikset huipussaan radan jälkeen!

Cora hyppäsi ensimmäisen radan niin helposti ja hyvin, että nostettiin esteitä ihan reippaasti toiselle radalle. Sarja pidettiin edelleen pienenä, mutta okseri ja toinen pysty nostettiin noin 95-senttisiksi. Yleensä niin tasainen Cora oikein innostui nostetuista esteistä, eikä meinannut malttaa lähestymisissä enää ollenkaan! Saatiin kuitenkin parannettua lähestymisiä ihan vaan sillä, että pidin itse vähän jäitä hatussa esteelle tullessa. Tässä vaiheessa on kuitenkin vain positiivinen asia, että hevosella on noin hyvä imu esteille, joten lähestymisiä ei sen suuremmin alettu korjailla.

Tämä este ja takana oleva pysty olivat meidän tähänastiset korkeusennätykset!

Isot kiitokset taitavalle hevoselle radan jälkeen!

Loppuverkkailua

Tui tui suloinen ponimus <3