Esteillä pitkästä aikaa

Pari viikkoa sitten koitti kauan kaivattu hetki, kun pääsin ikuisuudelta tuntuneen tauon jälkeen hyppäämään. Ratsuna toimi Doro, jonka kanssa en ollut aiemmin hypännyt ja ratsastuskertojakin oli ruunan kanssa takana vasta pari. Jännitin kovasti, mutta lähinnä hyvällä tavalla. Aada tuli mukaan antamaan neuvoja ja kuvaamaan, ja myös Doron omistaja oli katsomassa. Tein itsenäisesti alkuverryttelyä ravissa ja laukassa molempiin suuntiin, minkä jälkeen aloitettiin puomityöskentely. Tulin puomeja aluksi ravissa ja Aada huomauttikin heti, että voisin lyhentää ohjia reilusti. Dorolla on niin pitkä kaula, että sellaisilla kunnon kilometriohjilla ratsastelu tuntui omasta mielestäni ihan luontevalta :D Näin jälkikäteen kuvia katsoessani tuli todettua, että olisi niitä ohjia voinut näköjään lyhentää vielä enemmänkin... Mutta ainakin on jotain parannettavaa ensi kerralle.

Lyhyemmillä ohjilla ravipuomit sujuivat paremmin ja Doro astui hyvin joka väliin. Laukassa mulla oli vaikeuksia saada tarpeeksi eteenpäinpyrkimystä, kasvattamatta kuitenkaan vauhtia yhtään. Doro on vähän sellainen hitaasti syttyvä tapaus, joka ei kuumu esteillä ollenkaan. Sitä sai ihan urakalla patistaa aluksi, jotta saatiin moottori kunnolla käyntiin. Silti vielä muutaman kerran hyydyttiin raviin kesken puomien. Lopulta laukkapuomitkin alkoivat sujua ja saatiin rytmikkäät, energiset askeleet joka väliin.

Hyppääminen aloitettiin pienillä ristikoilla, joita tulin useamman kerran molemmista suunnista. Puomien jälkeen Doro oli mukavasti aktivoitunut ja saatiin alusta asti aika sopivaa laukkaa väleihin. Aada muistutti, etten saa huonommassakaan paikassa heittää ohjaa pois hypyssä. Niitä huonoja paikkoja tosiaan ritti, kun omat estetaidot olivat ihan ruosteessa... Doro hyppäsi kuitenkin rehellisesti yli kaikesta eteentulevasta, vaikka kuski kuinka selässä räpelsikin.

Hyvä esimerkki ohjan poisheittämisestä... Mutta Doron ilme on ihanan innokas <3

Ponnistus liian kaukaa, mutta sentään ohja pysyi paremmin tuntumalla

Tästä ja ylemmästä kuvasta huomaa, kuinka pitkät ohjat mulla vieläkin oli, sillä käteni jäävät hypyissä todella taakse

Lopuksi hypättiin lyhyttä rataa, johon kuului lävistäjällä oleva pikkupysty ja pitkällä sivulla oleva ristikon ja pystyn suora linja. Linjan esteiden väliin olisi pitänyt tulla lyhyet kuusi laukkaa tai sujuvammat viisi laukkaa, mutta mokasin välin pariin kertaan, jolloin tultiin mielenkiintoisia hyppyjä viidella ja puolella askeleella... Lopuksi saatiin kuitenkin tosi sujuvat viisi laukkaa väliin, mihin oli kiva lopettaa tältä kerralta. Esteet pidettiin koko tunnin matalina, isoin este oli lopuksi korkeintaan 80cm. Innolla odotan seuraavaa kertaa, sillä vielä jäi paljon petrattavaa.

Seuraava hyppykertani koitti odotettua nopeammin, mutta tällä kertaa ratsuna ei ollutkaan Doro, vaan vanha vuokrahevoseni Cora. Olin kaverini Riikan mukana tallilla ottamassa kuvia, kun Coran omistaja kysyi haluaisinko ratsastaa tamman sinä päivänä. Ja tottakai halusin! Omistajalle tuli vielä mieleen, että voisin samantien ottaa Coralla muutaman hypyn, sillä tamma ei ollut päässyt pitkään aikaan hyppäämään. Ratsastusvarusteeni eivät olleet tällä kerralla kummoiset, sillä mulla oli ainoastaan ratsastuskengät ja hanskat. Joustavat farkkuni soveltuivat kuitenkin ratsastukseen ihan hyvin ja Riikalta lainasin kypärän ja lyhyemmän takin. Tästä ratsastuskerrasta ei ole mitään materiaalia, joten kerron siitä vain lyhyesti.

Verryttelin Coraa pitkään ja hartaasti ravissa ja laukassa, kunnes se tuntui vetristyneen ja vastasi nätisti kaikkiin apuihini. Kentällä oli valmiiksi muutama erikorkuinen este, joten päädyin verryttelyhyppyjen jälkeen tulemaan ne kaikki pienen radan muodossa. Yhdelle erikoisemmalle esteellä Cora alkuun stoppasi, mutta muuten tamma hyppäsi kaiken intoa puhkuen. Itsekin pysyin koulusatulan kanssa ihmeen hyvin hypyissä mukana, vaikka muutama lähestymisvirhe sattuikin. Radalla esteet olivat vaihtelevasti 50-90cm korkeita ja Cora selvitti ne hienosti. Olin yhtä hymyä ratsastuksen jälkeen! Oli kiva huomata, etteivät esteet jännittäneet lainkaan niin paljon, kun oli tuttu hevonen alla. Nyt toivoisin vain rutkasti lisää rutiinia hyppäämiseen, jotta saisin takaisin sen varmuuden, mikä mulla oli esteillä vielä pari vuotta sitten.