Extreme-urheilua ilman satulaa + paljon uusia kuvia!

Taas on tullut luvattoman pitkä tauko bloggaamisen suhteen, mutta jos yhtään lohduttaa niin eipä tuona aikana mitään mainitsemisen arvoista ole tapahtunutkaan... Meillä on kenttä sen verran varjossa, että siellä on edelleen aivan liikaa lunta. Koulun treenaaminen on siis ollut aika vähäistä, koska kentästä tulee muutaman kierroksen jälkeen liukas ja epätasainen. Maastoreitit ovat jo kohtuullisen sulia, joten niillä on tullut vierailtua ahkerasti niin huvi- kuin treenimielessäkin.

Esteistäkin on ollut taukoa tämän vuoden ainoista kisoista lähtien, jotka olivat niinkin kauan sitten kuin 24.3. Yllättäen syynä on ollut tämä iki-ihana hevosten herpesvirus, jonka ansiosta monetkaan eivät ole uskaltaneet lähteä pois kotitalleiltaan. No, itsellenikin hevosten terveys on tärkeämpi kuin muutamat sivuun menneet kilpailut ja valmennukset, joten olen kääntänyt hyppytauon positiiviseksi asiaksi: toivon mukaan Reeta on entistäkin innokkaampi hyppäämään seuraaviin kisoihin mennessä! :) Tällä hetkellä näyttää siltä, että ollaan menossa 1.5. aluekoulukilpailuihin kokeilemaan onneamme K.N. Specialissa, ja seuraavat estekisat ovat luultavasti 9.5., jolloin hyppäämme 80cm seuraluokan. Valitettavasti kyseisissä kisoissa ei ole avointa 90cm luokkaa, joten sen kokeileminen taitaa siirtyä myöhemmäksi...

Mutta nyt postauksen aiheeseen eli ilman satulaa ratsastukseen! Olen mennyt Reetalla aikaisemminkin ilman satulaa silloin tällöin, mutta kertaakaan ennen en ole saanut kuvia tästä hauskuudesta. Tällä kertaa mentiin pellolla ja Reetalla riitti intoa - jopa niinkin paljon, että käytiin lähellä rodeokohtausta... :D En tehnyt mitään ihmeempää, lähinnä ravia ympyrällä sekä laukannostoja, mutta Reeta oli (pienten sekoilujen lomassa) yllättävän kiva ja rento. Kaikista kuvista suuri kiitos Riikalle! :)

Melkein keskittyy... :D

Hetken jo sujui, mutta sitten rodeo-Reeta heräsi:

"Jiihaa nyt mennään eikä meinata!"

"Ei ravata enää, se on nynnyjen hommaa..."

"Älä mamma hillitse, nyt on LAUKKA-AIKA!"

"Mulla onkin NÄIN kevyt takapää!"

"Mitäs seuraavaksi? Piffit ja paffit ainakin luonnistuisi..."

Kun vihdoin saatiin turhat hyöryt ulos, tulta puhkuva suomitammakin malttoi taas keskittyä ja saatiin paljon kivoja pätkiä:

Tui tui hieno tamma <3

Seuraavan, parin päivän sisällä julkaistavan postauksen aiheena on oma ratsastushistoriani, joten pysykäähän lukijat kuulolla! :)