Nyt kun mietin taaksepäin tämän vuoden alkuun, alan itsekin tajuta kuinka paljon edistystä on tapahtunut varsinkin esteillä. Taukoa edeltäneessä postauksessa kerroin mun ja Reetan ensimmäisistä alue-estekisoista, jossa selvittiin juuri ja juuri hengissä 90cm radasta, tämän kisakauden lopussa Suomenratsujen kuninkaallisissa hypättiin jo hyväksytysti meidän ensimmäinen kansallinen 110cm rata! Pudotuksia tulee kuitenkin vielä melko paljon noin suurilta esteiltä, joten harjoittelua ja rutiinia tarvitaan paljon lisää. Myöskin oma estesilmäni kaipaa hiomista, sillä aiheutan helposti turhia kieltoja kun en löydä sopivaa ponnistuspaikkaa. Reetalla on suokiksi mieletön hyppykyky, mutta ei sekään mahdottomuuksiin veny, jos itse tuon sen liian kauas. Isoissa korkeuksissa Reeta yleensä jättää hyppäämättä tällaisessa tilanteessa ja mielestäni on hyväkin, että hevoselta löytyy sen verran itsesuojeluvaistoa. 90cm radat ovat sujuneet koko kauden hyvin, mutta satunnaisia pudotuksia tulee omien virheideni takia. Muutama sijoituskin on silti saatu, neljä aluekisoista ja yksi oman seuran seurakisoista :). Viime talvena olimme myös mukana alue-estevalmennuksissa ja sain sieltä paljon toimivia neuvoja.
Kauden ensimmäisten aluekisojen verkkaa. Tässä vaiheessa huomasin ensimmäisen kerran, kuinka potentiaalinen hevonen mulla on käytössä. |
29.4.2012 TR alue-este, ensimmäinen puhdas 90cm rata |
6.5.2012 SRS alue-este, 90cm 0/0 ja 5.sija sekä ensimmäinen 100cm yhdellä pudotuksella |
Viimeinen alue-estevalmennus Ypäjällä |
14.-15.7.2012 Jumping Kemiö 90cm 0vp ja 13.sija sekä ensimmäinen suokkien kansallinen 100cm yhdellä pudotuksella |
19.8.2012 Kake alue-este, ensimmäinen 110cm luokka (ei päästy maaliin saakka, mutta huomasin ettei korkeus ollut meille mahdoton) |
2.9.2012 Suomenratsujen kuninkaalliset 85cm 0vp ja 4.sija sekä ensimmäinen hyväksytty 110cm (huomatkaa kuskin henkeäsalpaavan hyvä istunta ;D) |
Kouluratsastusta harjoittelimme enimmäkseen kotioloissa ja siinä onkin tällä hetkellä eniten parantamisen varaa. Suurin ongelma on Reetan jännittyneisyys ja kiireisyys. Oltiin kuitenkin mukana joukkuealuemestaruuksissa vääntämässä heB-tasoinen rata prosentein 55 ja risat.
Paikoitellen saatiin hyviäkin pätkiä, mutta kokonaisuus oli vielä melko epätasainen. |
Tänä vuonna osallistuin Reetan kanssa myös elämäni ensimmäisiin kenttäkisoihin! Tykästyin lajiin toden teolla ja ilokseni pääsimme syksyllä mukaan aluekenttävalmennuksiin. Reeta on maastoesteillä jopa rohkeampi kuin rataesteillä, joten ainoa osakoe, jossa tällä hetkellä on paljon tekemistä, on juurikin se koulu. Treeniä treeniä vaan niin kyllä meistä vielä saadaan vakavasti otettava kenttäratsukko!
Näin pihalla olin alkuun :D |
Tässä lajissa vaan on sitä jotakin <3 |
Hui tulipas pitkä postaus, mutta näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa tämä vuosi. Lähden ensi viikoksi rentoutumaan Teneriffalle auringon lämpöön, joten seuraava postaus tulee vasta reilun viikon päästä. Silloin onkin jo uusi vuosi ja uudet kujeet ;)
Hyvää Uutta Vuotta kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti